Sivut

perjantai 19. helmikuuta 2021

Sosiaalidarwinismia äärisäässä – kiinalaisperspektiiviä amerikkalaiseen kapitalismiin

Poikkeuksellisen kylmä talvimyrsky on iskenyt Yhdysvalloissa useaan osavaltioon. "Tappavan kylmäksi" luonnehdittu lumimyräkkä jatkuu yhä Texasissa, Louisianassa, Arkansas’ssa ja Mississippissä. 

Miljoonat ihmiset ovat jääneet sähköttä. Tilanne on vaarallinen ja kuolonuhreja on jo useita kymmeniä. Amerikkalaista lumikaaosta on seurattu ja kommentoitu muuallakin päin maailmaa.

Miten tällaista pääsee tapahtumaan "maailman johtavassa maassa" ja eritoten Texasissa, joka on merkittävä energiaosavaltio? "Katastrofiin on monia syitä, mutta ainakin yksi niistä on ihmisen aiheuttama", arvioi kiinalaislehti Global Times. Nyt ihmisoikeuksista vaahtoavalla maan eliitillä olisi peiliin katsomisen paikka.

Colorado Cityn pormestari Tim Boyd kirjoitti Facebookissa, että "kukaan ei ole sinulle tai perheellesi mitään velkaa, eikä ole paikallishallinnon vastuulla tukea sinua näinä vaikeina aikoina. Uppoa tai ui, se on oma valintasi!". Boyd lisäsi, etteivät paikalliset sähköntuottajat tai muutkaan palveluntarjoajat ole kansalaisille tilivelvollisia.

Pormestari kirjoitti myös, että "vain vahvat selviävät ja heikot sortuvat" ja totesi sekavan tilanteen johtuvan "sosialistihallituksesta, joka ruokkii laiskoja uskomaan, että vain harvojen täytyy työskennellä, loppujen ollessa riippuvaisia hallituksen almuista".

Boyd joutui myöhemmin eroamaan virastaan, hänen ulostulonsa herätettyä paikallisten suuttumuksen. Kuitenkin monet amerikkalaispoliitikot luultavasti jakavat Boydin jyrkät näkemykset.

Yhdysvaltojen kapitalistinen järjestelmä on luonut joukon individualistisia normeja, jotka poikkeavat yleisestä edusta. Ne johtavat usein räikeisiin väärinkäytöksiin, mutta ovat hyödyttömiä erityisesti käytännön kriisitilanteissa.

Kiinalaislehti ottaa esimerkiksi ihmisoikeudet. Tämän termin amerikkalainen määritelmä on "yhä kapea-alaisempi ja rajoittuu lähinnä poliittisiin oikeuksiin". Se heijastaa "hyvätuloisten ja seniori-intellektuellien huolenaiheita", mutta on etääntynyt niistä oikeuksista, joihin suuri yleisö nojaa päivittäisessä selviytymisessään.

Kun ihmiset ovat huolissaan terveydestään tai kotiensa lämmityksestä, amerikkalaiseliitti on halukkaampi korostamaan sosiaalidarwinistista olemassaolon kamppailua. Yhdysvaltojen vapauskäsitys kätkee sisäänsä hyvin kylmäverisen ehdotuksen "vapaudesta tulla eliminoiduksi", Global Times väittää.

Yhdysvaltojen käsitys "demokratiasta, ihmisoikeuksista ja vapaudesta" on kombinaatio "vaaleista, poliittisista oikeuksista ja sosiaalidarwinismista". "Amerikassa sinun on kyettävä pelastamaan itsesi onnettomuuden sattuessa, tai maksamaan suuria summia saadaksesi apua. Muussa tapauksessa sinun katsotaan ansainneen surkean tilanteesi ja ainoa toivosi on hyväntekeväisyysjärjestöjen tai Jumalan varassa", kiinalaislehti luonnehtii amerikkalaisasennetta.

Boydin mukaan hallituksen tuen antaminen hyytävän sään uhreille olisi "sosialismia", mikä on Amerikassa melkein kirosana. Monien amerikkalaispoliitikkojen mielestä kansalaisten toimeentulo ei kuulu hallitukselle ollenkaan. On ihmisten oma asia, selviytyvätkö he vaikeuksistaan tai luonnonkatastrofeista. 

Raadollisen kapitalismin eetoksen omaavan Amerikan tulisi lopettaa saarnaaminen ihmisoikeuksista Kiinalle, ehdotetaan Global Timesin kirjoituksessa. Yhdysvalloilla ja Kiinalla on hyvin erilaiset poliittiset fokukset, ihmisoikeusnäkemyksistä puhumattakaan.

Kiina pyrkii väestönsä terveyteen, turvallisuuteen ja onnellisuuteen, kun taas Yhdysvallat haluaa, että poliittiset oikeudet jaetaan sosiaalisen eliitin kesken kapitalistisella tavalla. Kiinan käsitys ihmisoikeuksista on lisännyt kiinalaisten hyvinvointia, kun taas Yhdysvaltojen kerskailevaa ihmisoikeuskäsitystä käytetään lähinnä ideologisena aseena muita vastaan.

Kiinalaislehden pääkirjoituksen viesti on selvä: Washingtonin olisi parempi pitää huolta omista, pakkasessa värjöttelevistä kansalaisistaan, eikä sekaantua muiden maiden sisäisiin asioihin. Sisäpolitiikassa riittäisi haasteita Bidenin hallinnolle, mutta interventionistinen ulkopolitiikka on eliitille kansalaisten hätää tärkeämpää.