Kiina ei enää alistu vainoharhaisen lännen uhkailun edessä

Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Hua Chunying

Kiinan noustessa kansainväliselle näyttämölle, jotkut länsimaat kokevat Kiinan olevan yhä hyökkäävämpi.

Kiinan kansallisten etujen puolustamista ja objektiivisten faktojen esiin tuomista pidetään "susisoturi-diplomatiana" ja jopa "ylimielisenä käytöksenä", kirjoittaa Li Qingqing. 

Läntisten kommentoijien mielestä Kiinan tulisi vain tyynesti niellä kaikki loukkaukset ja mustamaalausyritykset, eikä vastata takaisin samalla mitalla. Lännen eliitti ilmeisesti kuvittelee yhä, että heillä on varaa tällaiseen käytökseen.

Esimerkkinä tästä länsiglobalistien talouslehti The Economist julkaisi juuri artikkelin, jonka otsikkona on "Kiina lyö vetoa siitä, että länsi on peruuttamattomassa taantumassa". Artikkeli mainitsee Kiinan koventuneen asenteen Alaskan neuvotteluissa sekä Kiinan määräämät pakotteet tietyille Britannian, Kanadan ja Euroopan unionin edustajille. Kirjoituksessa tullaan siihen johtopäätökseen, että Kiina on "hybristinen ja paranoidi" ja valmistautuu "pitkittyneeseen taisteluun".

Ajat ovat muuttuneet, mutta lännen asenne on pysynyt entisenlaisena. Kiinalaistoimittajan mielestä "Yhdysvallat ja muut länsimaat tarvitsevat täydellisen muutoksen ymmärryksessään ja suhtautumisessaan Kiinaan". Länsimaisessa stereotypiassa Kiina on ollut passiivisessa asemassa kansainväliseen yhteisöön nähden siitä lähtien, kun länsi pakotti maan avaamaan porttinsa 1800-luvulla. Lännen eliitti ei voi hyväksyä sitä, että Kiina ei enää alistukaan. "On korkea aika lopettaa teeskentely ja sormella osoittelu Kiinaa kohtaan", Li Qingqing kirjoittaa.

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta Kiinan ilmavoimien sotilaan Wang Wein kuolemasta. Hänen hävittäjänsä törmäsi Yhdysvaltojen armeijan tiedustelukoneeseen Etelä-Kiinan merellä. Vuonna 2001 Yhdysvallat pullisteli Kiinan kynnyksellä, mikä johti Wangin kuolemaan. Yhdysvallat ei edes pyytänyt tapausta anteeksi, päinvastoin Washington jopa ylisti Wangin koneen pudottanutta amerikkalaislentäjää. Odottaako länsi yhä Kiinan nielevän lännen provokaatiot kuten kaksi vuosikymmentä sitten?

Kiiina on etikettien maa ja kiinalaisdiplomaatit noudattavat diplomaattista etikettiä. Mutta kun Kiinaa provosoidaan ja sen keskeisiä intressejä uhataan, Kiina ei annakaan enää periksi. Kun länsimaat levittävät valeuutisia mustamaalatakseen Kiinan hallintoa Xinjiangissa, yrittäen epävakauttaa Kiinaa ja määräten pakotteita, ei pitäisi ihmetellä, jos Peking ryhtyy vastatoimiin. Näin toimisi mikä tahansa suvereeni valtio.

Kahdeksan maan monikansallinen liitto - joka sisälsi joukkoja Britanniasta, Yhdysvalloista, Saksasta, Ranskasta, Venäjältä, Japanista, Italiasta ja Itävalta-Unkarista - valloitti kerran Kiinan, kiinalaistoimittaja muistuttaa. 

Nyt näyttää siltä, että historiallisen ryhmän seitsemän maata ovat vieläkin tuon ajan tunnelmissa. He kritisoivat yhdessä Kiinan politiikkaa Xinjiangissa ja Hongkongissa ja yrittävät sekaantua muihinkin Kiinan sisäisiin asioihin. Nuo maat eivät kuitenkaan enää kykene "tykkivenediplomatiaan" muuttaakseen tämän päivän Kiinaa.

Jos länsimaat edelleen itsepäisesti vääristelevät tosiasioita, rikkovat sovittuja sääntöjä ja kritisoivat räikeästi Kiinaa, Kiinan vastahyökkäys on täysin oikeutettu. Länttä hallitseva eliitti ei määritä, mikä on oikein tai väärin tässä maailmassa. Vaikka tätä mentaliteettia on hyvin vaikea muuttaa, he tulevat oppimaan asian kantapään kautta.

 

Kun Kiina on siirtymässä kohti kansainvälisen areenan keskiötä, se katselee maailmaa luottavaisemmalla, tasavertaisemmalla ja suvaitsevaisemmalla mentaliteetilla. Länsi on puolestaan muuttumassa yhä vainoharhaisemmaksi. Länsimaiden on ymmärrettävä, ettei niillä ole enää etuoikeutta edistää omia intressejään muiden maiden kustannuksella.

 

Kiinassa kysytään, onko Yhdysvaltojen ja sen vasallien voima heikkenemässä? Tästä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä. Global Timesin toimittajan mukaan "voimatasapainosta riippumatta Kiinan päättäväisyys suojella kansallista arvokkuuttaan ja keskeisiä intressejään ei tule koskaan muuttumaan".