Bidenin Euroopan-vierailusta transatlanttisen uhon festivaali?

Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden, tuo valtamedian ja lännen ylivallan ystävien rakastama veteraanidemokraatti, on aloittanut yli viikon kestävän Euroopan visiittinsä.

"Bidenin Euroopan-vierailu on yhtä transatlanttisen rakkauden juhlaa", suitsuttaa Helsingin Sanomat tragikoomisessa pääkirjoituksessaan. 

Sama peittelemätön Amerikan palvonta tulee varmasti vain kiihtymään lähipäivinä, kun vierailun etenemistä kommentoidaan. Toisin kuin Trumpin aikana, nyt vapaan maailman johtotähteä taas estoitta ylistetään.

Cornwallissa tapahtuvan G7-maiden hengennostatuksen jälkeen Biden tapaa Englannin kuningattaren sunnuntaina Windsorin linnassa. Tämä kahden vanhuksen tapaaminen teekupposen äärellä kuvannee angloamerikkalaisen järjestyksen viriiliyden tasoa. 

Ensi viikolla Biden matkustaa Brysseliin. Ensin on Naton huippukokous sekä haastava tapaaminen Turkin omapäisen presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kanssa. Tiistaina on EU:n komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin vuoro, ennen kuin Biden lentää Sveitsin Geneveen, jossa hän kohtaa keskiviikkona Venäjän presidentin Vladimir Putinin.

 

Olen samaa mieltä konsensusmedian kirjoituksen kanssa siitä, että "Bidenin Euroopan-vierailulla on valtavasti symboliarvoa": Atlantin yli Eurooppaan vyöryy tosin rakkauden sijaan transatlanttisen uhon - ehkä jopa vihan - aalto. Tarkoitus on muistuttaa vasallimaita siitä, että Washington on yhä niiden isäntä.

Natokin herää koomasta, kun messias Biden saapuu, Hesarin toimittaja vakuuttaa, vaikka Yhdysvaltojen uusvanha presidentti vaikuttaakin aika ajoin hämmentyneeltä. Natolla riittää kuitenkin kirittävää, elähtäneen sotilasliiton "siirtäessä koneistoaan kyber- ja hybridiuhkien sekä Kiinan nousun aikaan".

Myös Suomelle Naton "kollektiivinen eheytyminen" on kuulemma elintärkeää, sillä "mitä yhtenäisemmin Yhdysvallat ja Eurooppa toimivat, sen kovempi on vastus ja viesti Venäjälle". Ilmeisesti osa suomalaisista on valmis vaikka tykinruuaksi, kunhan vihollinen vain löytyy idästä ja saamme "kuulua länteen".

Biden haluaa myös "Kiinan uhan" Naton agendalle, mutta ovatko kaikki Euroopan Nato-maat valmiita tällaiseen vastakkainasetteluun Aasian talous- ja teknologiamahdin kanssa? Vain amerikkalaisen populaarikulttuurin lumoamat länsinostalgikot voivat vakavissaan kuvitella, että Amerikka-johtoiset ysäribileet tekevät paluun globaalilla tasolla.

Bidenin ja Putinin tapaaminen Genevessä on sekin varmasti "spektaakkeli", Helsingin Sanomat arvelee. Pikemminkin tilaisuudesta voi tulla lyhyt demokratiailveily, jossa Yhdysvallat toistaa epäuskottavaa jargoniaan vapaudesta ja ihmisoikeuksista ja syyttää Putinin Venäjää siitä, että maa huolehtii kansallisista intresseistään. 

Joka tapauksessa, viikon aikana riittää varmasti seurattavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneille. Realistit tuskin pääsevät julkisuudessa ääneen, sillä sehän olisi "putinismia" tai "Kiina-mielisyyttä", joten lienee selvää, että vain vastakkainasettelun puolestapuhujat saavat suunvuoron valtamediassa.