Yhteiskunnallisten mullistusten pelko synnyttää epäluottamusta, toteaa Alastair Crooke itsestäänselvyyden.
Tämä pelko, epävarmuus ja ahdistus voivat aiheuttaa henkisen tilan, josta sosiologi Émile Durkheim käytti termiä anomia.
Kyseessä on lamauttava tunne siitä, että on irrallaan yhteiskunnasta, että ympäröivä maailma on läpeensä korruptoitunut. Tavallinen ihminen on pelkkä "numero"; "systeemin" sorron ja alistamisen avuton kohde, joka kokee, että kehenkään tai mihinkään ei voi luottaa.
Ihmiset elävät nykyään "nestemäisen moderniteetin" maailmassa, kuten toinen edesmennyt sosiologi Zygmunt Bauman esitti. Kaikki ne erityispiirteet, jotka yhteisö kerran osoitti jäsenelleen, ovat miltei kadonneet tai ne on määritelty uudelleen äärimmäisen liberalismin ilmenemismuotojen kautta.
Jopa biologisen luonnon lainalaisuudet on kyseenalaistettu: sukupuolia on nykytulkinnan mukaan enemmän kuin vain kaksi, eikä keho, johon ihminen on syntynyt, ole sitä mitä luultiin: kuten moderni yhteiskuntamme, sekin on "nestemäinen" ja sitä voidaan muuttaa. Itse asiassa jo henkisellä tasolla voimme tänä päivänä "identifioitua" melkein trans-miksi tahansa.
Historiaan, kulttuuriin ja perinteisiin suhtaudutaan myös vihamielisesti. Tämän johdosta "edistykselliset", syrjivän kulttuuripiirin epäkohtien olemassaoloon "heränneet" - Amerikasta lähtöisin olevan woke-ilmiön edustajat - vaativat paitsi patsaiden kaatamista, myös vanhaa, "heräämistä edeltävää" aikakautta edustavan järjestelmän alasajoa.
Woke-ideologian mukaan "etuoikeutetut valkoiset" ovat "implisiittisesti rasistisia", kolonialismin ajan perinnön jatkajia, joilla ei ole oikeutta sananvapauteen tai oikeastaan edes fyysiseen olemassaoloon. Aggressiivinen "wokeismi" katsoo olevansa oikeassa, eikä asioista voi enää keskustella, vaan kaikkien on osoitettava katumusta ja polvistuttava.
Huvittavinta tässä uudessa radikalismissa on, että sitä tukevat ja rahoittavat suuryritykset ja se "juurettomien kosmopoliittien" vanhentunut kapitalistikerho, joka on viimeiset seitsemän vuosikymmentä sanellut säännöt koko planeetan väestölle. Kapitalismia näennäisesti kritisoivat "heränneet" eivät joko huomaa tai välitä tästä räikeästä ristiriidasta.
Hallitsevalle luokalle nykynuorisoa inspiroivat identiteettipoliittiset liikkeet BLM:stä antifaan ja Elokapinaan eivät tuota ongelmia, sillä nekin ajavat omalla tavallaan globaalikapitaalin pitkän tähtäimen päämääriä. Sitä toteuttaa myös YK, jonka kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoiteohjelmaan miltei kaikkien maiden hallitukset ovat sitoutuneet.
Globaalien "tasa-arvotoimien", "ilmastotavoitteiden" tai "rokoteohjelmien" taustalla ajetaan taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia uudistuksia, joilla pyritään saamaan globaalihallinnon ei enää niin tuntematon tulevaisuus toteutumaan täydessä mitassaan. Vastustaako mikään taho - yksittäisiä ihmisiä lukuun ottamatta - tätä kehitystä? Jopa Kiina ja Venäjä, lännen kilpailijat geopoliittisella pelikentällä, puhuvat halutessaan sujuvasti YK-kieltä.
Viimeisin yhteiskuntia epävakauttava vastakkainasettelu on luotu koronaviruksella pelottelemalla. Ihmisiä ryhdytään jaottelemaan "rokotettuihin" kunnon kansalaisiin ja "rokottamattomiin" toisen luokan kansalaisiin. Italialainen filosofi Giorgio Agamben on arvioinut, että "rokotepassin" myötä siirrymme biofasismiin. Tämän tosiasian poliittista painoarvoa ei voi hänen mukaansa yliarvioida.
Rahavallan johtama globalisaatioprojekti on ollut käynnissä ainakin maailmansodista lähtien, eikä liikemiesten, pankkiirien ja mahtisukujen tuhoisa luomus näytä epäonnistumisen merkkejä, vaikka maailmassa yritetäänkin yhä nähdä jotain eroa "demokratioiden" ja "autokratioiden" välillä ja herätellä uutta kylmää sotaa.
Osa
kansalaisista kuvittelee, että kun ihmiset ovat
kiltisti ottaneet rokotteensa ja "pandemia" vetäytyy, palaamme taas "vanhaan normaaliin". Näin ei
tule tapahtumaan, vaan tulemme elämään jatkossakin "kriisistä kriisiin", kokien uusia poikkeusoloja, kunnes globalistit saavuttavat tavoitteensa tai jonkin ihmeen kautta häviävät pelinsä.