Ulkoministeriön vanhemman tutkijan, Kang Hyon Cholin, kirjoittamassa analyysissä esitetään esimerkkejä Yhdysvaltojen toimista Kambodžan, Pakistanin, Afganistanin ja Länsi-Aasian maiden kanssa ja todetaan, että Washington käyttää "humanitaarista" apua "pahaenteisen poliittisen suunnitelmansa" toteuttamiseksi ympäri maailmaa.
Tutkija väittää esimerkiksi, että Washington on käyttänyt lupausta "humanitaarisesta avusta" rohkaistakseen syyrialaisia nousemaan hallitustaan vastaan. Tällaiset tarjoukset ovat kuitenkin pohjimmiltaan "savuverho, jolla puututaan kyseisten maiden sisäisiin asioihin", Kang kirjoittaa.
Korean demokraattisen kansantasavallan edustajan mukaan Yhdysvallat käyttää ulkomaista apua "välineenä muiden maiden alistamiseksi poliittisesti ja taloudellisesti". Hän huomauttaa, että monissa tapauksissa Washington pyrkii varmistamaan itselleen suotuisat taloudelliset tai poliittiset olosuhteet vastineeksi "vähäpätöisestä" humanitaarisesta avusta.
Kang neuvoo, että maiden, joilla on "kärsimyksiä ja tuskia", ei pitäisi kääntyä Yhdysvaltojen puoleen. "Käytännössä monet maat ovat maistaneet katkeran maun, kun ne ovat panneet toivonsa amerikkalaiseen apuun", hän kuvailee kansantasavallan tyyliin.
Yhdysvallat tukee vallanvaihtoja ja antaa tukensa sille kuuliaisille nukkehallitsijoille, mutta ei epäröi kaataa hallitusta, jos tilanne on päinvastainen. Vuonna 1961 annetussa ja sen jälkeen tarkistetussa tai täydennetyssä Yhdysvaltojen ulkomaanapulaissa (Foreign Assistance Act) säädetään, että "kaikenlaisen muille maille annettavan avun on palveltava täysin Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa".
Suorasukainen analyysi tulee julki samaan aikaan, kun Washingtonin ja Pjongjangin väliset suhteet ovat edelleen hyvin kireät. Viime kuussa maan ulkoministeri Ri Son-gwon torjui amerikkalaislähettilään tarjouksen tavata "missä ja milloin tahansa" ja selitti, että Pjongjang "ei edes harkitse mahdollisuutta ottaa yhteyttä Yhdysvaltoihin".
Yhdysvallat on aiemmin tarjoutunut poistamaan pakotteita ja antamaan apua Pohjois-Korealle sillä ehdolla, että erakkovaltio ryhtyy toimiin ydinaseidensa poistamiseksi. Pjongjang on torjunut tällaiset ehdotukset mahdottomina alueen nykyisten sotilaallisten jännitteiden vallitessa.
Kysymys humanitaarisesta avusta on muuttunut taas entistä polttavammaksi. Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un on julkisesti myöntänyt, että maassa on elintarvikepula terveyskriisin ja äskettäisen taifuunin vuoksi.
Maa ei ole ymmärrettävistä syistä osoittanut kiinnostusta ottaa vastaan apua Yhdysvalloilta tai amerikkalaisten miehittämältä Etelä-Korealta, mutta Pjongjang on saanut jo jonkin verran apua naapureiltaan Kiinalta ja Venäjältä.
Korean demokraattisen kansantasavallan arvio Yhdysvaltojen "humanitaarisen avun" todellisesta tarkoituksesta on oikea ja ilmeinen. Silloin kun Yhdysvallat tarjoaa "suojeluaan" jollekin kansakunnalle, lopputulos tulee olemaan surkea sekä maan hallinnolle ja kansalle.
Vuonna 1950 laadittuun "vastavuoroista turvallisuutta koskevaan lakiin" sisältyy myös lauseke, jonka mukaan Yhdysvallat ei saisi antaa apua muille maille, jos tämä apu ei auta toteuttamaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa.
Humanitaarinen apu, sellaisena kuin Yhdysvallat sitä harjoittaa, ei ole mitään muuta kuin yksi ulkopolitiikassa käytetty ase lisää, jolla amerikkalainen mafiavaltio kiristää kohdemaalta poliittisia ja taloudellisia etuja itselleen.