Koska Kiina kuitenkin jatkaa nousuaan ja on ylittämässä Yhdysvallat taloudellisesti, sotilaallisesti ja teknologisesti, Taiwanin liittyminen uudelleen osaksi yhtenäistä Kiinaa on hänen mielestään lähes väistämätöntä.
Äskettäin muokattu lainsäädäntö, jolla pyritään vahvistamaan Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa Taiwanin saarialueella, lisää lyhyen aikavälin jännitteitä Pekingin ja Washingtonin välillä, mutta muutos toiseen suuntaan on jo käynnissä.
Yhdysvaltojen toimia markkinoidaan muulle maailmalle "Taiwanin tukemisena" ja "demokratian puolustamisena". Monet olettavat myös, että Taiwan on itsenäinen valtio, jolla on läheiset suhteet länteen, mutta todellisuudessa Taiwan ei ole oikea valtio, Berletic väittää.
Yleisesti tunnustetun "yhden Kiinan politiikan" mukaan Taiwanin katsotaan olevan osa Kiinaa. Jopa amerikkalaiset tiedostavat tämän tosiasian, eikä Yhdysvalloilla ole esimerkiksi virallista suurlähetystöä Taiwanissa, vaikka Washingtonin kätyrit saarella ahkerasti vielä hääräävätkin.
Käytännössä Yhdysvallat käyttää Taiwania länsimaisen vaikutusvallan tukikohtana Kiinalle kuuluvalla alueella, aivan kuten Washington ja sen eurooppalaiset liittolaiset käyttivät myös Hongkongia sillanpääasemanaan, aivan viime aikoihin asti.
Myös Bidenin johdolla Yhdysvallat on toimittanut Taiwanin separatistiviranomaisille provosoivasti aseistusta. Virallisen suurlähetystön sijasta "diplomaattisiksi suhteiksi" naamioitua Kiinan-vastaista toimintaa hoidetaan niin sanotun "Taiwanin amerikkalaisen instituutin" (American Institute in Taiwan) kautta.
Yhdysvalloilla on käytössään myös muita "pehmeän vallan" työkaluja, kuten niin sanottu "Taiwanin demokratiasäätiö", Taiwan Foundation for Democracy, joka on Yhdysvaltojen hallinnon surullisenkuuluisan National Endowment for Democracy -järjestön alainen säätiö.
Tämän Taiwaniin sijoitetun instituutin kautta Yhdysvallat pystyy käyttämään poliittista valtaa Taiwaniin ja ohjaamaan alueen oppositioryhmiä, joita yhdistää lännen yllyttämä vihamielisyys Pekingiä kohtaan.
Viime aikoina Yhdysvallat on tehnyt myös useita lakiehdotuksia painostaakseen Kiinaa ja kiristääkseen jännitteitä. Näitä ovat "Taiwanin rauhaa ja vakautta koskeva laki" (Taiwan Peace and Stability Act) sekä Yhdysvaltojen globaalia johtajuutta puolustava "EAGLE-laki" (Ensuring American Global Leadership and Engagement Act).
Nämä lakiehdotukset ovat osa strategiaa, mikä heijastaa Washingtonin pakkomiellettä säilyttää geopoliittinen ylivalta globaalilla tasolla. Suomessakin konsensusmediassa esitelty "indopasifinen suuntaus" on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, sillä Kiina on ylittämässä Yhdysvallat taloudellisesti ja teknologisesti.
Kiinan ja Taiwanin kauppapolitiikka ilmentää tätä käännettä, jota lännen toimijat eivät halua tunnustaa. Vuodesta 2018 alkaen tilanne alueella on jo kääntynyt Manner-Kiinan eduksi. Kiinasta on tullut näennäisen Amerikka-mielisen Taiwanin tärkein kauppakumppani, sillä provinssin kanssa käydään lähes kaksi kertaa enemmän kauppaa kuin Yhdysvaltojen kanssa.
Jos lännen ikeestä jo vapautettu Hongkong lasketaan mukaan, Kiinan ja Taiwanin välinen kauppa on lähes nelinkertainen verrattuna Yhdysvaltojen kanssa käytävään kauppaan.
Kaupankäynnin lisäksi molempiin suuntiin salmen yli suuntautuvat investoinnit kuvastavat Berleticin mukaan jo Taiwanin käynnissä olevaa taloudellista, ellei peräti poliittista yhdentymistä, "yhteen Kiinaan".
Kyseessä on prosessi, joka vaikuttaa sosiaalipoliittisiin tekijöihin pitkällä aikavälillä riippumatta siitä, kuinka paljon rahaa Yhdysvallat käyttää lyhyen aikavälin poliittiseen sekaantumiseen.
Washington varoittelee jatkuvasti Pekingin mahdollisesta sotilaallisesta väliintulosta Taiwanin suhteen, mutta on selvää, että Kiinan taloudellinen nousu on paljon vakuuttavampi ja rakentavampi keino Taiwanin integroimiseksi emämaahan kuin amerikkalaistyylinen sotilaallinen interventio.
Aika on Pekingin puolella, Berletic uskoo. Washington ei ole ottanut maailman muutoksista opikseen, joten se on syystäkin joutunut epäedulliseen asemaan niin indopasifisella alueella kuin globaalin politiikan näyttämöllä.