 |
| Sergei Karaganov |
Neuvostoliitto saattoi hävitä ensimmäisen kylmän sodan, mutta Venäjä on etulyöntiasemassa uusintaottelussa Yhdysvaltojen kanssa.
Tällä kertaa Venäjällä on "kaikki mahdollisuudet selvitä voittajana", sanoo politiikan tutkija Sergei Karaganov.
Argumenty I Fakty-aikakauslehden haastattelussa venäläisakateemikko väittää, että Moskova on nyt paljon vahvempi kuin se oli Neuvostoliiton loppuaikana, kun taas länsi on vain heikentynyt.
Karaganov on ollut vuosikymmenien ajan yksi Venäjän ulkopolitiikan huipputeoreetikoista ja hän on toiminut myös presidentti Vladimir Putinin neuvonantajana. Tällä hetkellä hän johtaa maailmantalouden ja kansainvälisten suhteiden tiedekuntaa arvostetussa Moskovan talouskorkeakoulussa.
Karagonov on tunnettu myös "Karaganovin doktriinista", jonka mukaan Venäjän pitäisi toimia lähialueilla asuvien etnisten venäläisten ihmisoikeuksien puolustajana.
Entiseen kylmään sotaan verrattuna tilanne on nyt toinen. Karaganov selittää, että kylmän sodan aikana Neuvostoliitolla oli vihollisia useammalla kuin yhdellä rintamalla. Nyt kun Peking on Moskovan puolella, Venäjä voi hyödyntää tätä strategista kumppanuutta. Venäjä on myös vauras maa verrattuna Neuvostoliittoon sen loppuvuosina.
Karaganov viittaa Neuvostoliiton "rasitteisiin", jotka eivät koske Venäjän federaatiota; toisin kuin neuvostososialismin aikana, enää ei ole tarvetta yrittää ruokkia puolta maailmaa kotimaan elintarvikepulasta huolimatta. Riippuvaisten asiakasvaltioiden puuttuminen on tutkijan mielestä etu nykytilanteessa. Putinin johdolla Venäjästä on tullut elintarvikeomavarainen.
Neuvostoajan talousasioitakin politologi sivuaa, muistuttaen, kuinka "Georgia sai Neuvostoliitossa eniten rahaa henkeä kohti ja Ukraina sai absoluuttisesti eniten rahaa". Karaganovin mielestä ei ole sattumaa, että taloudellisen tuen menettämisen myötä nämä entiset neuvostotasavallat ovat köyhtyneet dramaattisesti.
Kiinan osalta Karaganov nimittää maiden välistä suhdetta "puoliallianssiksi" ja toteaa, että se syntyi lännen geostrategisten epäonnistumisten vuoksi. Politiikan tutkija varoittaa kuitenkin "myymästä oman maan suvereniteettia" Pekingille ja toistamasta virheitä, joita Euroopan ja Washingtonin liiankin läheinen suhde on euromaille aiheuttanut.
Karaganov on tunnettu myönteisestä mielipiteestään, mitä tulee Venäjän ja Kiinan suhteisiin ja hän on ajanut Pekingin ja Moskovan välisen kumppanuuden tiivistämistä. Arvopohjaisen ulkopolitiikan sijaan hän painottaa kuitenkin olosuhderealismia.
"Venäjän historian sekä kansamme ja poliittisen luokkamme psykologian tuntien uskon, että emme myy itsemääräämisoikeuttamme kenellekään", hän painottaa. "Toivon myös Kiinan poliittiselta luokalta viisautta. Jos olisin kiinalainen, en koskaan kävisi Venäjää vastaan", Karaganov ehdottaa.
Kiina ei ole Venäjän ainoa läheinen kumppani. Moskovalla on nykyään hyvät suhteet useimpiin arabimaihin, Iraniin, Intiaan ja jopa joihinkin Euroopan unionin valtioihin, kuten Unkariin ja Itävaltaan.
"Olemme vedenjakajalla. Saamme pian selville, ketkä ovat osa 'Suur-Amerikkaa' (kuten Yhdysvallat ja Luoteis-Eurooppa) ja ketkä ovat 'Suur-Euraasian' puolella", Karaganov arvioi.
"Suuri kysymys on, mille puolelle Saksa päätyy", hän toteaa, viitaten sotilasliitto Naton johtavaan suurvaltaan, joka on ryhtynyt kiisteltyyn Nord Stream 2 -hankkeeseen Venäjän kanssa Washingtonin ja Nato-liittolaisten jyrkästä vastustuksesta huolimatta.
Venäjän nykysuunta antaa vahvan sysäyksen Euraasian geopoliittisen, geotaloudellisen ja kulttuurisen yhteisön luomiselle. Kyseessä on ollut välttämätön käännös kohti Aasian kasvavia markkinoita. Muutoksen ulkopoliittiset ja ideologiset ulottuvuudet ovat vain voimistuneet sitä mukaa, kun suhteet länteen ovat heikentyneet.