Uudet kotisivuni

 Uudet kotisivuni blogeineen löytyvät osoitteesta markkusiira.com.

Blogin päätös

Tämän blogin ylläpitäminen ja päivittäminen on lopetettu. Blogger alustana saa jäädä.

Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat seuranneet kirjoitteluani viime vuosina. 

Jatkan "politiikan ja maailman tilan" kommentointia muualla, sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Uusi kotisivusto julkaistaan myös lähitulevaisuudessa.

Venäläisarvio: Uusi kylmä sota on alkanut, mutta Venäjä ja Kiina voittavat lännen

Sergei Karaganov

Neuvostoliitto saattoi hävitä ensimmäisen kylmän sodan, mutta Venäjä on etulyöntiasemassa uusintaottelussa Yhdysvaltojen kanssa.

Tällä kertaa Venäjällä on "kaikki mahdollisuudet selvitä voittajana", sanoo politiikan tutkija Sergei Karaganov. 

Argumenty I Fakty-aikakauslehden haastattelussa venäläisakateemikko väittää, että Moskova on nyt paljon vahvempi kuin se oli Neuvostoliiton loppuaikana, kun taas länsi on vain heikentynyt.

Karaganov on ollut vuosikymmenien ajan yksi Venäjän ulkopolitiikan huipputeoreetikoista ja hän on toiminut myös presidentti Vladimir Putinin neuvonantajana. Tällä hetkellä hän johtaa maailmantalouden ja kansainvälisten suhteiden tiedekuntaa arvostetussa Moskovan talouskorkeakoulussa. 

Karagonov on tunnettu myös "Karaganovin doktriinista", jonka mukaan Venäjän pitäisi toimia lähialueilla asuvien etnisten venäläisten ihmisoikeuksien puolustajana.

Entiseen kylmään sotaan verrattuna tilanne on nyt toinen. Karaganov selittää, että kylmän sodan aikana Neuvostoliitolla oli vihollisia useammalla kuin yhdellä rintamalla. Nyt kun Peking on Moskovan puolella, Venäjä voi hyödyntää tätä strategista kumppanuutta. Venäjä on myös vauras maa verrattuna Neuvostoliittoon sen loppuvuosina. 

Karaganov viittaa Neuvostoliiton "rasitteisiin", jotka eivät koske Venäjän federaatiota; toisin kuin neuvostososialismin aikana, enää ei ole tarvetta yrittää ruokkia puolta maailmaa kotimaan elintarvikepulasta huolimatta. Riippuvaisten asiakasvaltioiden puuttuminen on tutkijan mielestä etu nykytilanteessa. Putinin johdolla Venäjästä on tullut elintarvikeomavarainen.

Neuvostoajan talousasioitakin politologi sivuaa, muistuttaen, kuinka "Georgia sai Neuvostoliitossa eniten rahaa henkeä kohti ja Ukraina sai absoluuttisesti eniten rahaa". Karaganovin mielestä ei ole sattumaa, että taloudellisen tuen menettämisen myötä nämä entiset neuvostotasavallat ovat köyhtyneet dramaattisesti.

Kiinan osalta Karaganov nimittää maiden välistä suhdetta "puoliallianssiksi" ja toteaa, että se syntyi lännen geostrategisten epäonnistumisten vuoksi. Politiikan tutkija varoittaa kuitenkin "myymästä oman maan suvereniteettia" Pekingille ja toistamasta virheitä, joita Euroopan ja Washingtonin liiankin läheinen suhde on euromaille aiheuttanut.

Karaganov on tunnettu myönteisestä mielipiteestään, mitä tulee Venäjän ja Kiinan suhteisiin ja hän on ajanut Pekingin ja Moskovan välisen kumppanuuden tiivistämistä. Arvopohjaisen ulkopolitiikan sijaan hän painottaa kuitenkin olosuhderealismia.

"Venäjän historian sekä kansamme ja poliittisen luokkamme psykologian tuntien uskon, että emme myy itsemääräämisoikeuttamme kenellekään", hän painottaa. "Toivon myös Kiinan poliittiselta luokalta viisautta. Jos olisin kiinalainen, en koskaan kävisi Venäjää vastaan", Karaganov ehdottaa.

Kiina ei ole Venäjän ainoa läheinen kumppani. Moskovalla on nykyään hyvät suhteet useimpiin arabimaihin, Iraniin, Intiaan ja jopa joihinkin Euroopan unionin valtioihin, kuten Unkariin ja Itävaltaan.

"Olemme vedenjakajalla. Saamme pian selville, ketkä ovat osa 'Suur-Amerikkaa' (kuten Yhdysvallat ja Luoteis-Eurooppa) ja ketkä ovat 'Suur-Euraasian' puolella", Karaganov arvioi.

"Suuri kysymys on, mille puolelle Saksa päätyy", hän toteaa, viitaten sotilasliitto Naton johtavaan suurvaltaan, joka on ryhtynyt kiisteltyyn Nord Stream 2 -hankkeeseen Venäjän kanssa Washingtonin ja Nato-liittolaisten jyrkästä vastustuksesta huolimatta. 

Venäjän nykysuunta antaa vahvan sysäyksen Euraasian geopoliittisen, geotaloudellisen ja kulttuurisen yhteisön luomiselle. Kyseessä on ollut välttämätön käännös kohti Aasian kasvavia markkinoita. Muutoksen ulkopoliittiset ja ideologiset ulottuvuudet ovat vain voimistuneet sitä mukaa, kun suhteet länteen ovat heikentyneet.

Maailman johtajat vierailevat useammin Kiinassa kuin Yhdysvalloissa

Xi Jinping

Meneillään olevaa muutosta maailmanjärjestyksessä kuvastaa hyvin se, että tilastojen valossa viime vuosikymmenen aikana valtioiden johtajat ovat vierailleet useammin Kiinassa kuin Yhdysvalloissa.

Vierailijoiden joukkoon kuuluvat myös Yhdysvaltojen vasallimaat, aina Etelä-Koreasta Saksaan ja Uuteen-Seelantiin.

Britannian ja Australian johtajat pitävät yhteydenpitoa Yhdysvaltoihin vielä ensisijaisena. Ranskan poliittinen johto on vieraillut molemmissa suurvalloissa yhtä usein, kun taas lännetetty Japani on ainoa Aasian maa, jonka johtajat ovat vierailleet Yhdysvalloissa useammin kuin Kiinassa.

Maailman johtajien lisääntyneet matkat Kiinaan ovat osoitus kansantasavallan kasvavasta vallasta, mutta myös yksi sen syistä. Maiden tarve rakentaa kauppasuhteita Kiinaan, jossa hallituksella on vaikutusvaltaa monilla aloilla, vaatii ylimääräistä diplomaattista jalkatyötä. 

Vaikka maailman johtajat vierailivat Kiinassa lähes kaksi kertaa enemmän kuin Yhdysvalloissa, sen talous oli vielä vuonna 2019 kolmekymmentä prosenttia amerikkalaistaloutta pienempi. Näin ollen voisi olettaa, että pelkät liiketoimet eivät selitä lisääntynyttä eroa vierailumäärissä.

Yksi syy voi olla Kiinan kyvykkäässä ja luottamusta herättävässä johtajassa, Xi Jinpingissä. Eri maiden johtajien vierailut ja keskinäiset suhteet tuottavat yleensä enemmän kahdenvälisiä sopimuksia, investointeja ja muuta molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä. 

Millään maalla ei ole vaikutusvaltaisempaa diplomaattia kuin sen keulakuva. Jokaisen ulkomaisen valtionpään vierailu Kiinaan tarjoaa presidentti Xille ainutlaatuisen tilaisuuden edistää samalla myös Pekingin ulkopoliittisia tavoitteita.

Xi kiinnittää myös paljon huomiota Kiinan kansainvälisen diplomatian ja kokoustamisten lisäämiseen. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi Kiinan presidentti on moninkertaistanut ulkoministeriönsä budjetin sekä vahvistanut lähetystöjen asemaa ja poliittista vaikutusvaltaa.

Tämä diplomatiaan panostaminen auttaa Xitä vakuuttamaan muita johtajia vierailemaan Kiinassa, tukemaan Pekingin kantoja maailmanpolitiikassa ja liittymään mukaan kiinalaisiin aloitteisiin, kuten esimerkiksi Vyö ja tie-infrastruktuurihankkeeseen.

Mitä tulee kokouksiin ja muuhun yhteistyöhön, BRI-foorumi, Kiinan kansainväliset tuontimessut ja Kiinan ja Afrikan yhteistyöfoorumin säännölliset kokoukset vetävät maailman johtajia puoleensa. Erityisesti kehittyvät maat, jotka haluavat jäljitellä Kiinan talouskasvua, ovat lähentyneet Kiinaa ja tukevat usein Pekingin näkemyksiä eri instituutioissa, kuten YK:n yleiskokouksessa.

Pekingin sitoutuminen kehittyviin maihin on keskeinen osa sen vastausta Bidenin hallinnon yritykseen rakentaa länteen sidottuja talousblokkeja, toimitusketjuja ja muita monenvälisiä ryhmittymiä, jotka yrittävät hidastaa ja haitata Kiinan kehitystä.

Biden yrittää täyttää vaalilupauksensa, jonka mukaan Yhdysvallat palauttaa johtajuutensa globaalilla tasolla. Perinteisemmän diplomatian sijaan Washington käyttää pakotepolitiikkaa ja kulissien takaista hybridisodankäyntiä. Ei ole liioiteltua sanoa, että Bidenin hallinto jatkaa Trumpin kauden kärjistävää Kiinan-politiikkaa.

Samaan aikaan myös Kiina jatkaa verkostoitumistaan idässä ja lännessä omien kansallisten intressiensä mukaisesti, mikä on omiaan vahvistamaan orastavaa moninapaista maailmanjärjestystä. Jotain kuvannee sekin, että jopa Afganistanin Taliban-liikkeen edustajat ovat juuri vierailleet Kiinassa, saaden huomattavasti suopeamman vastaanoton kuin maassa aiemmin vieraillut amerikkalaisdiplomaatti Wendy Sherman.