Mahbubanin teos on kirjoitettu ennen koronakriisiä, mutta se on sisällöltään yhä erittäin ajankohtainen. Hänen näkemyksensä eivät ole länsimaissa mieluisaa kuultavaa. Myös uusi Kiina-kirja tulee ärsyttämään amerikkalaisia sotahaukkoja sekä Yhdysvaltojen unipolaarisen hegemonian jatkosta haikailevia euroatlantisteja.
Mahbubanin mielestä Yhdysvaltojen hallitseva luokka näkee kilpailun Kiinan kanssa paluuna kylmän sodan aikaiseen asetelmaan, jolloin vastassa oli Neuvostoliitto. Amerikkalaispoliitikoilla riittää arroganssia kuvitella, että kamppailu Kiinaa vastaan tulee päättymään samalla tavalla ja lännen talouseliitin johtama "liberaali" järjestelmä osoittaa paremmuutensa "kommunistidiktatuuriin" nähden.
Singaporelaisprofessori pohtii tätä kylmän sodan analogiaa, mutta hän väittää, että maiden roolit ovat vaihtuneet: Yhdysvallat on joustamaton, ideologinen, haastettu suurvalta, kun taas Kiina on mukautuva, käytännöllinen ja strategisesti älykäs kilpailija. "Amerikka käyttäytyy kuin Neuvostoliitto ja Kiina käyttäytyy kuin Amerikka", Mahbubani väittää provosoivasti.
Huolimatta Washingtonin uhosta ja Kiinan-vastaisesta retoriikasta, Yhdysvallat ei ole kyennyt luomaan koherenttia strategiaa nousevaa Kiinaa vastaan, Mahbubani arvioi. Hän katsoo, että Yhdysvaltojen politiikan ovat kaapanneet "lyhytnäköiset plutokraatit", jotka eivät selviäisi kauan, jos Yhdysvaltojen korruptiolainsäädäntöä (Foreign Corrupt Practices Act) toteutettaisiin täysimittaisesti kotimaassa.
Mahbubanin mukaan Yhdysvallat ei enää omaa strategista älykkyyttä, vaan luottaa liikaa sotilaalliseen voimaansa. Tämä on vetänyt maan mukaan päättymättömiltä tuntuviin sotiin Lähi-idässä. Ulkopoliittisen linjan tuottaman imagovahingon korjaaminen tuntuu myös vaikealta. Mahbubanin mielestä Yhdysvaltojen olisi huolellisesti arvioitava, mitkä ovat sen ydinintressejä.
Yhdysvalloilla on yhä maailman suurin puolustusbudjetti, mutta kuinka paljon sen kalustosta on hyötyä ohjelmistoaikakaudella? Yksi kiinalainen DF-26-luokan ballistinen ohjus, jonka valmistuskulut ovat vain muutama satatuhatta dollaria, voisi helposti upottaa amerikkalaisen lentotukialuksen, joka on tullut maksamaan jopa kolmetoista miljardia dollaria, Mahbubani esittää.
Talouden saralla ei mene sen paremmin. Yhdysvaltojen talouspolitiikasta ei tavallinen kansa hyödy. Yhdysvallat on ainoa kehittynyt maa, jossa väestön keskitulot ovat vain laskeneet viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan Kiina on toiminut määrätietoisesti köyhyyden poistamiseksi. Kiinalaisten yleinen elintaso on tänä aikana vain parantunut, Mahbubani vertailee.
Vaikka Mahbubani hehkuttaa Kiinaa ja kritisoi Yhdysvaltoja, hän ei ole varaukseton Kiinan kommunistisen puolueen arvostaja. Hänen mielestään puolueen nimessä "Kiinan" on tärkeämpi kuin "kommunistinen". Toisin kuin Neuvostoliiton kommunistinen puolue, Kiina ei ratsasta ideologialla, vaan sivilisaatiovaltionsa elinvoimaisuudella.
Mahbubani käsittelee myös Yhdysvaltojen ja Kiinan geopoliittisia sekä geoekonomisia haasteita ja tulevaisuudennäkymiä. Yhdysvaltojen suurin voima, dollari, on myös sen "Akilleen kantapää". Yhdysvalloista on tullut talouspakotteiden supervalta, joka on tehnyt maailman varavaluutasta aseen.
Ei ole siis ihme, jos dollarihegemoniasta halutaan päästä eroon. Kiina pyrkii luomaan vaihtoehtoisen, digitaalisen valuutan, joka perustuu lohkoketjuteknologiaan. Tämä voi mullistaa rahan siirtämisen ja heikentää merkittävästi perinteisten finanssiyhtiöiden ja pankkien valtaa. Paljon on siis pelissä ja siksi Kiinaa vastaan hyökätään.
Globaalin kaupan ja teknologian kehityksen ydin on nykyään Aasiassa, josta se tulee levittäytymään kaikkialle maailmaan. Tämän vuoksi Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen geopoliittinen kilpailu on väistämätöntä. Mahbubanin mielestä se olisi vältettävissä, sillä toisin kuin Yhdysvallat, "Kiinalla ei ole kiinnostusta poliittiseen lähetystyöhön, eikä se pyri tekemään kaikista kiinalaisia". Toisin kuin Kiinalle, Yhdysvalloille multilateralismi eli monenkeskisyys ei käy; Washington haluaisi yhä "amerikkalaistaa" koko maailman.
Kiinan ja koko Aasian (tai Euraasian) kehitys tulee etenemään uuden silkkitien, Aasian infrastruktuuri-investointipankin, Shanghain yhteistyöjärjestön, Euraasian talousunionin sekä Venäjän ja Kiinan strategisen kumppanuuden myötä. Mahbubanin kirja on viimeisin kuvaus "historian vääjäämättömästä kulkusuunnasta". Näemme pian, onko hän oikeassa päätelmissään.