Maailmaa ohjailee yhä "globaalihallinto" tai "sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys", jota on myös "maailmanhallitukseksi" kutsuttu, Dugin selittää. Se koostuu politiikan ja talouselämän eliitistä sekä heitä palvelevasta "älymystöstä", mediakoneistosta ja sotateollisesta kompleksista. On myös olemassa tuon hallinnon ylläpitämä normisto, joka on tähän asti määritellyt politiikan, talouden ja ideologian perusparametrit.
Talouden puitteissa ainoa tunnustettu normi on kapitalismi, markkinatalous, jota mikään maa (ehkä Pohjois-Koreaa ja Irania lukuun ottamatta?) ei kyseenalaista. Jopa kommunistisella Kiinalla on oma versionsa kapitalismista, jota valtio säätelee. Samoin Venäjä on lännen mustamaalauksesta huolimatta toiminut liberaalin järjestyksen piirissä ainakin talouden pelisääntöjen osalta.
Ideologisella tasolla vallitsee konsensus käsityksestä, jonka mukaan jokaisella yksilöllä on "luonnollisia ja luovuttamattomia oikeuksia" (oikeus elämään, omantunnonvapauteen, liikkumisen vapauteen, jne), jotka kaikkien valtioiden ja yhteiskuntien tulisi taata. Tätä ihmisoikeusideologiaa on ajettu länsimaissa valtiotasolla, mutta myös YK:n ja muiden kansainvälisten instituutioiden kautta.
Nämä ovat globaalin maailman kolme perusperiaatetta, jotka syntyivät Neuvostoliiton romahtamisen ja kapitalistisen lännen voiton jälkeen kylmän sodan aikana, Dugin kertaa. Poliittiset, taloudelliset ja ideologiset päätoimijat ovat tässä ajassa lähtöisin länsimaista, jotka ovat näyttäneet muille mallia.
Kaikkien maiden oli ajateltu ennen pitkään omaksuvan demokratian ja päätyvän myös uusliberalistiseen talouspolitiikkaan. Tämä on ollut tähänastisen globaalihallinnon ydinaluetta. Tämän hallinnon sisällä illiberaalilla Kiinalla alkaa olla yhä tärkeämpi rooli, jota kohti myös Venäjän eliitti ja muut valtiot kiirehtivät, Dugin katsoo. Nykyinen liberaali demokratia korvataan ennen pitkää uudella valtiojärjestyksellä.
Liberaali "avoin yhteiskunta" on hajoamassa, mutta ilmeisesti globaali eliitti ei enää katso sen olevan tarpeellinen tai pelastettavissa. Liberaalille järjestykselle ei ole vielä koherenttia korvaavaa ideologiaa tai vaihtoehtoista järjestystä, vaikka esimerkiksi Kiinan, Venäjän, Intian ja muiden "lännen kilpailijoiden" on katsottu edustavan uuden paradigman perusvaltoja. On myös spekuloitu, että Amerikka-johtoisesta järjestyksestä ei siirryttäisikään heti moninapaiseen, vaan kaoottisempaan, "navattomaan maailmaan".
Elämme joka tapauksessa vanhan ja uuden järjestyksen välisessä liminaalitilassa, jota italialainen yhteiskuntateoreetikko Antonio Gramsci kutsui "hirviöiden aikakaudeksi". Duginin mielestä tämä kaikki tuli yhtä odottamattomasti kuin Neuvostoliiton hajoaminen. Toki jotkut ajattelijat aavistivat transatlanttisen länsikeskeisen maailmanjärjestyksen olevan elinkaarensa lopussa. Myös kapitalismin "nollaamisen" tarpeellisuudesta on puhuttu, kyynisesti tai hyvään uskoen.
Kaikille tämä ei ole vieläkään selvää ja siksi he takertuvat vanhan, länsikeskeisen järjestyksen halkeileviin pilareihin. Tämä on ymmärrettävää, sillä ihminen ei loppujen lopuksi pidä muutoksista, vaan tukeutuu mielellään tuttuun ja turvalliseen. Olemme vasta uuden ajan kynnyksellä, mutta tulevaisuus näyttää epävarmalta, epävakaalta ja sekasortoiselta. Edessä on massatyöttömyys, köyhyys ja jopa nälänhätä. Ehkä jopa Euroopan unioni tulee hajoamaan.
Merkitseekö tämä sitten maailmanloppua? Ei nyt sentään, mutta kansainvälinen järjestys, joka on perustunut kapitalismiin, liberaalidemokratiaan ja "avoimen yhteiskunnan" yksilökeskeisyyteen, on radikaalin muutoksen tilassa. Poliittisten ja taloudellisten suhteiden hallinta tullaan järjestelemään uusiksi.
Dugin ennakoi, ettei tulevaisuuden yhteiskunta ole yhtä "avoin", eikä se pohjaudu humanistisille odotuksille, yksilönvapaudelle saati yksityisyyden kunnioitukselle. Kaikki tämä uhrataan nyt koronavirukseen vedoten, mutta siirtymä oli tulossa ilman pandemiaakin: kansalaisten oikeuksia tullaan rajoittamaan ja huipputeknologia mahdollistaa yhä tehokkaamman valvontayhteiskunnan syntymisen. Tämä toteutuu niin lännessä kuin idässä.
"Globaalihallinto" ei minun mielestäni katoa minnekään, vaikka kansallisvaltioiden paluutakin on väläytelty. Globaali eliitti vain muuttaa yhteiskunnassa vallinneita "perusarvoja" (joihin se ei ole itse uskonut alunperinkään) ja toimintatapoja. Pandemiakokeen kautta ihmisiä valmistellaan muutoksiin. Nykyinen tilanne ja sen aiheuttamat rajoitukset ja vaikeudet ovat todennäköisesti käytännön harjoitusta "uutta normaalia" varten.
Paljon on jo spekuloitu, millainen on koronaviruksen jälkeinen aika. Valtion rooli on poikkeusoloissa korostunut. Yhteiskunta tulee mutatoitumaan, aivan kuten itse viruskin mutatoituu ja saa uusia ilmenemismuotoja. Dugin ehdottaa jopa, että saatamme olla siirtymässä jonkinlaiseen "sotilaallis-lääketieteelliseen diktatuuriin", joka oikeutetaan taistelulla "näkymätöntä vihollista" vastaan.
Tässä saattaa piillä totuuden siemen. Koronakammoiset kansalaiset ovat valmiita hyväksymään yhä uusia rajoituksia ja toimenpiteitä, kun ne perustellaan terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Tämä kuulostaa hieman ranskalaisen filosofi Michel Foucault'n biopolitiikalta, tai biovallalta, jossa "tarkkaillaan ja rangaistaan" ja luokitellaan kansalaisia "terveiksi" ja "sairaiksi". Toki tämä voi olla myös pandemiasta johtuva ohimenovaihe.
Duginin mielestä ei ole tärkeää, onko koronavirus alkuperältään luonnollinen vai ihmisen luoma. Globaali eliitti käyttää koronakriisiä joka tapauksessa hyväkseen maailman uudelleen järjestämisessä. Kapitalismin "resetointia" odottaneet eivät varmaan tulleet ajatelleeksi aivan tätä, mutta globaalista sääntelystä ja institutionaalisista muutoksista tullaan kuulemaan vielä lisää. Tällä välin jaetaan miljardien tukipaketteja ja ihmisille vakuutellaan, että "kyllä tämä tästä".
Vaikka tilanne saattaa muistuttaa fasismin tai kommunismin noususta, nämä vertailukohteet ovat Duginista vain kuvitteellisia. Olen samaa mieltä. Tulevaisuuden hallinto ei tarvitse vanhoja ismejä manipuloidakseen ihmisjoukkoja. Se ei tarvitse edes liberaalidemokratiaa, joka säilyy vielä hetken uuden järjestyksen julkisivuna.
Globaalihallinto tulee keskittämään valtaansa entisestään, mutta vielä on epäselvää, miten se tullaan markkinoimaan massoille ja onnistuuko prosessi. Globalisaatio ei tule katoamaan, vaikka se muuttaisikin hieman muotoaan. Arvelen, että "uusi maailmanjärjestys" ei tule olemaan sellainen, mitä lännen atlantistit tai idän eurasianistit ovat odottaneet, vaan jotain aivan muuta.