Hän sanoi suoraan, että "Amerikka-johtoinen kansainvälinen järjestys" on tullut tiensä päähän. Aikakauslehti Time julkaisi Bremmerin puheen sivuillaan.
Kiina on tehnyt päätöksensä, Bremmer toteaa dramaattisesti. Peking rakentaa täysin omaa kiinalaisen teknologian järjestelmäänsä. Kiina tekee sen omilla arvoillaan, infrastruktuurillaan ja jakeluverkostollaan, kilpaillen siten länsimaisen järjestelmän kanssa.
Bremmer painottaa aivan oikein, että kyseessä on yksi merkittävimmistä geopoliittisista päätöksistä viimeiseen kolmeen vuosikymmeneen. Hänen mielestään se on myös suurin uhka länsijohtoiselle globalisaatiolle sitten toisen maailmansodan päättymisen. Eihän sen näin pitänyt mennä, Bremmer ihmettelee.
Bremmerin näkemyksen mukaan globalisaatio on nostanut miljoonat ihmiset pois köyhyydestä ympäri maailman. Elämme tällä hetkellä pitempään, terveempinä ja tuotteliaampina kuin koskaan aikaisemmin. Ihmiset ovat paremmin kouluttautuneita ja tiedostavampia kuin koskaan historiassa.
Miksi monet ihmiset sitten ovat niin vihaisia ja miksi globalisaatio on uhattuna, retorisoi Bremmer. Miksi kansalaiset eri maissa hylkäävät vanhat puolueet ja antavat mahdollisuuden poliittisille kyseenalaistajille? Miksi tässä ajassa ollaan niin erimielisiä ja riidanhaluisia?
Bremmerin mukaan kaikki johtuu maailmanjärjestyksen muutosvaiheesta, "siirtymäajan epävarmuudesta". Vaikka suuressa osassa maailmaa tieto, ihmiset, raha, tavarat ja palvelut liikkuvat hyvin nopeasti, uusia mahdollisuuksia ja vaurautta luoden, ne myös lisäävät pelkoja. Maailmasta on tullut reaaliajassa monimutkaisempi ja vaarallisempi paikka. Ihmisistä tuntuu, ettei muutoksiin voi juurikaan vaikuttaa.
1990-luvulla Bremmer luuli muiden muassa, että Yhdysvallat, Japani, Kanada ja johtavat EU-maat tarjoaisivat vakaan ja ennustettavan poliittisen maiseman ja loisivat mahdollisuuksia kaikkia hyödyttävälle talouskasvulle. Nuo ajat ovat kuitenkin nyt takana päin. Vuoden 2008 finanssikriisi ja sitä seurannut epävakaus on vaikuttanut talousnäkymien lisäksi myös politiikkaan.
Bremmer myöntää vastentahtoisesti, että Yhdysvaltojen johtama globaali järjestys on päättymässä. Hän on sitä mieltä, että maailma on ajautunut "geopoliittiseen taantumaan": vanhat liittolaisuudet, instituutiot ja yhdistävät tekijät ovat häviämässä. Yhdysvaltojen ja Euroopan väliset suhteet ovat huonontuneet.
Historiallisesta perspektiivistä tarkasteltuna, geopolitiikassa on omat syklinsä kuten taloudessakin. Bremmer katsoo, että me tulemme elämään uudessa geopoliittisessa syklissä vähintään seuraavan vuosikymmenen ajan. Tällä välin Kiina on luomassa vaihtoehtoista kansainvälistä poliittista ja taloudellista järjestelmää.
Taloustieteilijöiden mielestä "luovan tuhon" prosessi siivittää kasvua ja rakentaa tulevaisuutta. Tuossa prosessissa kuitenkin tuhoutuu ihmiselämiä ja toimeentuloja. Suuri joukko kansalaisia ajattelee, että hallitus on voimaton, tai ei välitä siitä, miten heidän käy. Kauna eliittejä kohtaan kasvaa kaikkialla; tavalliset ihmiset ajattelevat, että järjestelmää on alusta asti peukaloitu heitä vastaan, eivätkä he ole aivan väärässä.
Tämä on luonut poliittisen nousun mahdollisuuksia populisteille, jotka lupaavat ratkaisuja ongelmiin. Konfliktien riski kasvaa. "Pakolaisaallot, Lähi-idän kuohunta, jakaantunut Amerikka, populistinen Eurooppa, nouseva Kiina, revansistinen Venäjä, sekä ilmaston ja teknologian tuomat mullistukset" vaikuttavat kaikki tulevaan politiikkaan ja uuteen järjestykseen. Bremmerin mukaan tämä on vasta alkua.
Bremmer jatkaa lännen globalistien linjalla, valitellen "koordinoidun johtajuuden puutetta nykymaailmassa". Kansainväliset instituutiot ovat menettäneet merkityksensä. YK ei tule toimeen kymmenien miljoonien ihmisten pakolaisvirtojen kanssa. Kansalliset hallitukset ovat yhä haluttomampia vastaanottamaan pakolaisia, tai tukemaan YK:n muitakaan suunnitelmia.
Myös eurooppalaiset instituutiot ovat hajaannuksen tilassa ja europarlamentissa vaikuttaa jo joukko eurokriittisiä poliitikkoja. Vapaan liikkuvuuden suhteen ei löydy enää konsensusta. Erimielisyyttä ilmenee EU:n ulkopuolelta tulevien siirtolaisten sijoittamisessa ja myös euromaiden suhtautumisessa Venäjään.
Yhdysvalloissa presidentti Trump on uhannut sotilasliitto Naton yhtenäisyyttä ja Ranskan presidentti Macron on viime aikojen lausunnoillaan tehnyt samoin. Yhdysvallat onkin jo vetäytynyt monista kansainvälisistä sopimuksista. Huomispäivän kriisejä ratkomaan ei ole luotu uusia sopimuksia tai uusia instituutioita, Bremmer huolehtii. Osa EU-maista sooloilee sanktioiden uhallakin.
Bremmerin mielestä Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi on vain oire vallitsevasta levottomuudesta, ei sen alkulähde. Hän väittää, että Yhdysvallat olisi halunnut jättää maailmanpoliisin tehtävät jo vuosikymmeniä sitten. Bremmerin mukaan vetäytymistä on yritetty jo Bill Clintonin hallinnon ajoista saakka, mutta siinä ei ole vielä onnistuttu. Mikään muukaan valtio ei halua kyseistä roolia itselleen.
Bremmer selittää, että joka vuosi on yhä vähemmän amerikkalaisia, jotka ovat kyllin vanhoja muistamaan kylmän sodan aikoja, toisesta maailmansodasta puhumattakaan. Afganistanissa palvelee jo amerikkalaissotilaita, jotka eivät olleet edes syntyneet 11. syyskuuta vuonna 2001. Bremmer harmittelee, että Yhdysvaltojen haluttomuus säilyttää supervaltastatustaan luo "globaalin johtajuuden valtatyhjiön".
Uutta yksinvaltiasta ei vähään aikaan tule, vaan globaali hallinta tulee olemaan hajautetumpaa. Vapaan markkinatalouden aika on myös ohi, Bremmer väittää. Kiina on pian maailman suurin talous, joka harjoittaa omanlaistaan valtiokapitalismia, pitäen tarkasti huolta kansallisista intresseistään. Kiinan mallin menestys on kiistämätön, Bremmer myöntää. Hyvänä asiana hän näkee, että Kiinan talouskasvu auttaa myös globaalia taloutta, eikä Kiinakaan pysäytä globalisaatiota.
Tänä päivänä, Kiina ja Yhdysvallat luovat kahta erilaista digiekosysteemiä, Bremmer sanoo. Amerikkalainen systeemi on hänen mukaansa yksityisen sektorin rakentama ja valtio säätelee sitä löyhästi (Edward Snowden voisi olla eri mieltä?). Kiinalainen systeemi on täysin valtiojohtoinen. Kahdella rinnakkaisella järjestelmällä on vaikutuksensa "tiedonkeruuseen, tekoälyteknologian kehittämiseen, 5G-verkon rakentamiseen, sekä puolustautumiseen kyberhyökkäyksiltä".
Missä "uusi Berliinin muuri" tulee seisomaan, kysyy Bremmer. Mistä löydämme rajan, joka erottaa yhden teknologisen järjestelmän toisesta? Asettuuko Eurooppa Yhdysvaltojen puolelle? Hajoaako EU ja päätösvalta jää yksittäisille valtioille? Miten Intia määrittelee asemansa? Entä Etelä-Korea tai Brasilia? Millaisia paineita Japani tulee kohtaamaan, Bremmer aprikoi.
Bremmer arvioi, että tulevaisuutta muovaavat eniten Kiina ja Yhdysvallat. Hänen mielestään Kiinan "uhka" on loppujen lopuksi pienempi kuin mitä Washington uskoo. Kiina omaa vähemmän kiinnostusta ryhtyä sotilaallisiin toimiin Yhdysvaltoja vastaan. Kiina on alueellinen, ei maailmanlaajuinen, sotilasmahti. Keskinäinen taloudellinen riippuvuus tulee myös säilymään kiistoista huolimatta, Bremmer uskoo.
Suurin Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen konflikti johtuu teknologisesta kehityksestä. Teknologian saralla Kiina on jo supervalta. Tätä teknologista kilpajuoksua tulee sävyttämään tietynlainen "kylmän sodan henki". Tästä sekä Amerikan demokraatit että republikaanit ovat sentään yhtä mieltä, Bremmer ilahtuu. Hän luottaa myös siihen, että Euroopan maat ja Japani, sekä muut "samanhenkiset kumppanit", tulevat yhä tekemään "yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa".
Bremmer katsoo tulevaisuuteen. Tapahtuipa Yhdysvaltojen seuraavissa presidentinvaaleissa mitä tahansa, entisenlainen kansainvälinen järjestys on mennyttä. Bremmer on vakuuttunut, että Amerikka-johtoinen järjestys ei tule enää takaisin, olipa vallassa mikä puolue tai presidentti tahansa. Liberaali Bremmer luottaa kuitenkin siihen, että "universaalit arvot", joita Yhdysvallat on ajanut, tulevat säilymään.
Kilpailu ja konfliktit eri maiden välillä ovat väistämättömiä. Ilmastonmuutos ja tekoäly luovat uusia eksistentiaalisia haasteita kaikille, Bremmer varoittaa. Siirtymä Yhdysvaltojen ylivallasta uudenlaiseen maailmanjärjestykseen hämmentää myös politiikan tutkijaa. Maailma jää nyt Bremmerin mielestä vaille "selkeää johtajuutta, johon ihmiset ovat voineet luottaa".
Bremmerin teesi "geopoliittisesta taantumasta" sisältää ajatuksen, että Yhdysvaltojen johtamasta yksinapaisesta järjestyksestä ei siirryttäisikään heti uuteen, yhden, kahden tai useamman navan maailmaan, vaan eräänlaiseen navattomaan "G-nolla-maailmaan", jota yksikään valtio ei pysty johtamaan. Tätä vaihetta voi kestää pitkälle ensi vuosikymmenelle.
