keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Kansallisvaltion paluu koronaviruksen myötä?

Mistä nyt tuulee? Talouseliitin Financial Times-lehdessä toimittaja Gideon Rachman kirjoittaa, että kansallisvaltiot rajoineen tekevät paluun koronaviruspandemian myötä.

Rachman arvelee, että kun tauti viimein hellittää, tiukimmista liikkumisen rajoituksista luovutaan ja ihmiset voivat jälleen matkustaa maasta toiseen. Tämä ei hänen mielestään kuitenkaan johda entisenlaisen "globalisoidun maailman" täyteen palautumiseen, vaan kansallisvaltiosta tulee jälleen tärkeä yksikkö.

Tähän on Rachmanin mielestä kolme päällimmäistä syytä. Ensinnäkin, pandemia on osoittanut, että poikkeusoloissa ihmiset sulkeutuvat omaan kulttuuripiiriinsä. Kansallisvaltio herättää yhä emotionaalisia tuntemuksia, johon etäiset ylikansalliset instituutiot eivät kykene.

Toiseksi, tauti on paljastanut globaalien toimitusketjujen haurauden. On vaikea uskoa, että suuret, kehittyneet maat enää jatkossa hyväksyvät tilannetta, jossa elintärkeät terveydenhuollon tuotteet ovat vain maahantuonnin varassa.

Kolmanneksi, pandemia lujittaa poliittisia trendejä, jotka olivat olemassa jo ennen nykyistä kriisiäkin. Erityisesti tämä tarkoittaa lisääntyvää protektionismia, tuotannon paikallistamista ja tiukempaa rajavalvontaa.

Nykyisessä tilanteessa tehostettu rajavalvonta on järkevää jopa Financial Timesin toimittajan mielestä. "Paluu kansallisvaltioihin ei ole pelkästään huono asia, jos siinä ei mennä liiallisuuksiin", Rachman toteaa. Poliittisen kurssin kääntäminen demokratioissa on seurausta nykyisistä tapahtumista ja muutoksesta julkisessa mielipiteessä.

Rachman pelkää globalistieliitin tavoin, että kansallisvaltion paluu voi johtaa "kontrolloimattomaan nationalismiin, globaalin kaupan vaikeutumiseen ja kansainvälisen yhteistyön hylkäämiseen". "Pahimmassa tapauksessa koko Euroopan unioni voi hajota" ja "suhteiden katkeaminen Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä voi johtaa sotaan", Rachman luettelee.

Euroopan unioni oli tarkoitettu yhteisöksi, joka korvaisi paikalliset kansallisvaltiot "Euroopan liittovaltion" syntymisen myötä. EU on kuitenkin hoitanut koronaviruskriisin huonosti ja jättänyt jäsenmaat oman onnensa nojaan. Nyt rajavalvonta on palautettu ja tukipaketteja yrityksille ja lomautetuille työntekijöille sorvataan lähinnä valtiotasolla. Poliitikot Puolassa, Italiassa ja Espanjassa ovat kritisoineet EU:n "solidaarisuuden puutetta".

Tulevina viikkoina EU ryhtyy koko Euroopan kattaviin toimenpiteisiin taantuman estämiseksi. Rachman pelkää, että kun nykyinen kriisi voimistuu - ja talouden ja terveydenhuollon resursseista tulee pulaa - paine unionia kohtaan tulee vain kasvamaan.

Pandemia on lisännyt myös Yhdysvaltojen ja Kiinan välistä vastakkainasettelua. Donald Trumpin päätös luokitella covid-19 "kiinalaiseksi virukseksi" on Rachmanin mielestä "Yhdysvaltojen presidentin poliittiselle tyylille ominaista nimittelyä ja syyllisyyden kiertämistä".

Kiinalaisviranomaisten reaktio antaa ymmärtää, että virus saattaa olla alkuperältään amerikkalainen. Rachman siteeraa myös Kiina-tarkkailija Bill Bishopia, jonka mielestä "Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteissa eletään vaarallisinta aikaa neljään vuosikymmeneen".

Trumpin hallinnon protektionistit käyttävät pandemiaa tekosyynä hajottaakseen kansainväliset tuotantoketjut ja palauttaakseen tuotannon takaisin kotimaahan. Jo nyt on varmaa, että tilannetta, jossa 97 prosenttia amerikkalaisten käyttämistä antibiooteista valmistetaan Kiinassa, ei tulla enää hyväksymään, Rachman arvioi.

Samaan suuntaan ollaan menossa muuallakin. Pandemian aiheuttama eristäytyminen tuo tullessaan muutoksia. Poliittisessa vasemmistossa ympäristöliike on jo pitkään vaatinut esimerkiksi lentoliikenteen rajoittamista. Paikallistuotantoa halutaan myös tukea globaalin tuonnin asemasta. Poliittisessa oikeistossa taas vaaditaan turvapaikkaturismin ja laittoman maahanmuuton patoamista.

Rachman väittää Financial Timesin keskeisten lähtökohtien tyyliin, etteivät globalisaation vastustajat "osaa tehdä oikeita ratkaisuja". Maailmantalouden elvyttäminen on toimittajan mielestä vaikeaa, jos maat siirtyvät omavaraisuuteen. Nykyinen pandemia on maailmanlaajuinen ongelma, joka vaatii Rachmanin mielestä "tietynlaista globaalihallintoa"; näin eliitin palvelija yrittää perustella isäntiensä halua pysyä vallassa hintaan mihin hyvänsä.

Lopuksi Rachman rinnastaa pandemian vuoksi panikoivat vessapaperin ja ruoan hamstraajat kansallisvaltioiden mahdolliseen omapäisyyteen. "Mitä tapahtuu, jos kokonaiset valtiot ryhtyvät käyttäytymään samalla tavalla", Rachman kysyy, vaikka itsekäs käytös on tyypillistä juuri liberaalille, kansallisia rajoja halveksivalle kosmopoliittiselle eliitille.

Ilman virustakin olisimme poliittisessa käännekohdassa. Angloamerikkalaisen ajan "sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys", tuo presidentti Niinistön lempiyhteisö, on olemassa enää lähinnä puheiden ja kuvitelmien tasolla. Globalisaatio säilyy toki jossain muodossa, erityisesti digitaalisten yhteyksien kautta, mutta paikallisyhteisöjen merkitys tulee kasvamaan. Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila vain korostaa muutosta, joka oli jo muutenkin tapahtumassa.