torstai 9. huhtikuuta 2020

Autoritarismia idässä ja lännessä

"Länsi", jonka katsotaan koostuvan erityisesti Yhdysvalloista, Britanniasta ja länsieurooppalaisista maista, on markkinoinut itseään "vapaana" ja "demokraattisena" järjestelmänä, jonka arvopohjaan kuuluvat ihmisoikeudet, yksilönvapaus, liikkumisen vapaus ja niin edelleen.

Vastaavasti "itä", johon liitetään Kiina, joukko Aasian maita, ja jopa Euroopan sekä Yhdysvaltojen rajanaapuri Venäjä, on leimattu autoritaariseksi ja epädemokraattiseksi maailman kolkaksi, jossa vallankäyttö on keskitettyä ja vapauksia rajoittavaa. Siinä missä länsi on korostetun "individualistinen", itä on "kollektivistinen".

Euroopan unioniin kuuluu myös joukko maita, joita on pidetty "epäliberaaleina" ja vain näennäisesti demokraattisina. Tällaisiksi lasketaan usein itäeurooppalaiset maat, kuten Unkari, Puola, Tšekki ja Slovakia. Niiden johtoa arvostellaan autoritaarisuudesta ja lehdistön sananvapauden rajoittamisesta. Myös ihmisten vapaa liikkuvuus on vähän niin ja näin: esimerkiksi Unkari ei suostunut osallistumaan "taakanjakoon" pakolaiskriisin aikana.

Länsi on tunnettu hyvesignaloinnistaan, vaikka kuka tahansa asioita seuraava voi huomata, ettei Yhdysvaltojen johtama liberaali järjestys olekaan niin "liberaali". Ei mennä nyt lännen aloittamiin likaisiin sotiin, vallanvaihto-operaatioihin ja luonnonvarojen ryöstämisiin; keskitytään ennemmin lännen kritiikkiin itää kohtaan ja koronaviruksen aiheuttamiin äkillisiin muutoksiin läntisissä yhteiskunnissa.

Lännessä on kasvavassa määrin ryhdytty arvostelemaan Kiinaa, joka on nousemassa maailmanmahdiksi. Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Euroopassa on kauhisteltu erityisesti Kiinan sosiaalista luottoluokitusjärjestelmää, joka rankaisee tai palkitsee kansalaisia. Tässä kansalaisten valvontajärjestelmässä ihmisiä pisteytetään sen perusteella, miten hyvin he ovat noudattaneet sosiaalisia normeja ja sääntöjä. Myös yrityksiä pisteytetään.

Englantilainen Guardian-lehti kirjoitti viime vuonna järkyttyneenä, kuinka miljoonilta kiinalaisilta on evätty oikeus lentämiseen tai ylipäänsä matkustamiseen. Luottoluokitukseen vaikuttavat rikokset vaihtelevat verojen kiertämisestä väärien tietojen levittämiseen ja huumeiden käyttöön. Kiinan valtionhallinnon mukaan järjestelmän tarkoitus on sallia vapauksia luotettaville kansalaisille ja pitää kurissa muita.

Tällainen valtion suorittama kansalaisoikeuksien rajoittaminen on laajasti tuomittu länsimaissa, joissa uskotaan yksilönvapauteen ja vapaaseen liikkuvuuteen. Kiinan kommunistisen puolueen diktatorisia otteita pidetään esimerkkinä siitä, kuinka paljon liberaali "länsi" ja autoritaarinen "itä" eroavat toisistaan.

Vuosi eteenpäin tuosta ja Sun-lehti uutisoi, kuinka Britannian liikennepoliisi pyrkii vahtimaan kansalaisten "tarpeetonta liikkumista" pandemian aikana. Lontoon pormestari julisti, että vain välttämätön työmatkaliikenne sallitaan, eikä kenenkään muun tulisi käyttää julkista liikennettä.

Koronavirukseen vedoten liikkumisen vapaus kumottiin hyvin nopeasti. Yhtäkkiä Iso-Britannian hallitus on rajoittanut lähes 60 miljoonan kansalaisen matkustamista. Tämä on sama määrä karanteenin määrättyjä ihmisiä kuin Kiinan Hubein maakunnassa, mutta lännen media ei ole kyseenalaistanut Britannian tai muidenkaan länsimaiden asettamaa "poikkeustilaa".

Lännessä on kauan kritisoitu myös Kiinan kommunistisen puolueen harjoittamaa ihmisten seuraamista sosiaalisessa mediassa ja muuallakin. Viime vuonna Wall Street Journal vertasi Kiinan toimintaa entisen Itä-Saksan tiedustelupalvelu Stasiin.

Kuuden kuukauden kuluttua tuosta, sama lehti raportoi kuin ohimennen länsimaisista sosiaalisen median käyttäjistä, jotka paljastavat ihmisiä, joiden epäillään rikkoneen koronakaranteenimääräyksiä. Kerrostalokyttääjistä tehtiin yhtäkkiä vastuullisia kansalaisia ilman samanlaista moraalista närkästystä kuin mitä Kiinaan kohdistettiin.

Austin Williams kysyy Spiked-lehdessä, menetimmekö moraalisen kompassimme näin lyhyessä ajassa? Lääketieteellinen perustelu valtion määräämälle eristäytymiselle on hänen mielestään vähintäänkin kyseenalainen. Annetaanko länsimaiden hallituksille viruksen varjolla nyt lisää valtaa vahtia ja käskyttää kansalaisiaan? Eikö "demokraattisen" lännen kuuluisi puolustaa vapaata liikkuvuutta?

Williamsin mielestä koronakriisin myötä julistetut poikkeustilat osoittavat, kuinka helposti "länsimaiset arvot" voidaan hylätä. Tästä pitäisi hänen mielestään keskustella enemmän julkisuudessa, mutta yhtäkkiä yksilönvapauksia kannattava saakin kuulla olevansa "edesvastuuton" ja "vaarallinen". Kiinalaisen yhteiskunnan termein, "rangaistuksilla varmistetaan yhteiskuntarauhan säilyminen". Vastuullisia kansalaisia palkitaan, niskoittelijat joutuvat vaikeuksiin.

Enää ei siis tarvitse ottaa Kiinaa esimerkiksi puhuttaessa valvontayhteiskunnasta. Vähän aikaa sitten Google ilmoitti, keneltäkään lupaa kysymättä, että se välittää kaikki sijaintitietomme viranomaisille. Tämäkin tehtiin "koronaviruksen leviämisen estämiseksi", vaikka todellisuudessa kyseessä on perustavanlaatuinen yksityisyyden loukkaus. Facebook on myös sopimassa Yhdysvaltojen kanssa vastaavanlaisesta tietojen välityksestä.

Yhdysvallat on propagoinut jo jonkin aikaa kiinalaisen Huawein potentiaalisesta vaarasta antaa käyttäjätietoja Kiinan valtion käsiin. Kun sama tapahtuu lännessä älypuhelinten, tietokoneiden tai yhteisöpalvelu Twitterin välityksellä, juuri kukaan ei kritisoi asiaa. Käyttäjätietojen välittäminen voi pelastaa ihmishenkiä, joten toki se käy, sanovat "tolkun ihmiset". Jos kieltäydyt, herää epäilys, että sinulla on jotain salattavaa, kirjoittaa Williams. Yhtäkkiä Kiina ei enää näytäkään niin erilaiselta.

Lähemmin tarkasteltuna lännen näennäinen "liberalismi" ei ole sen vapaampaa tai moraalisesti parempaa kuin idän oletettu "autoritaarisuus". Molemmissa ilmansuunnissa vallitsee omanlaisensa totalitarismi. Yksityisyyden loukkaukset tuskin päättyvät, kun koronakriisi on ohi. Itse asiassa ne alkoivat teknologisen kehityksen siivittäminä jo kauan ennen viruksen ilmaantumista.

The Economist-lehti on kuvaillut Kiinan sosiaalista luottoluokitusta "digitaalisen totalitaarisen valtion keksimiseksi". Lehti ei mainitse, että digitaalinen sosiaalisen kontrollin järjestelmä toimii myös lännessä. Ainoa ero on, että lännessä valvonta pyritään tekopyhästi peittämään lumedemokratiaan. Lännen totalitarismi tekeytyy "pehmeäksi vallankäytöksi", mutta ei ole sisällöltään sen pehmeämpää. Kiinassa ollaan avoimempia ainakin tässä suhteessa.