Putin lännen globalisteille: Missä menee raja?

Maailman talousfoorumin kokouksessa puheenvuoron sai keskiviikkona Venäjän presidentti Vladimir Putin, joka kommentoi maailman tilaa ja kritisoi ylikansallisten teknojättien valtaa. 

Putin on ottanut osaa Klaus Schwabin johtaman foorumin tilaisuuksiin jo 90-luvulta lähtien, mutta julkisen puheenvuoron hän on esittänyt Davosin tilaisuudessa viimeksi vuonna 2009.

Huolimatta nykyisestä "epänormaalista tilanteesta", Venäjä on valmis parantamaan suhteita Euroopan unionin kanssa. Putin muistutti, että Venäjä ja Eurooppa "jakavat yhteisen historian" ja niiden täytyisi kyetä palaamaan "positiiviseen päiväjärjestykseen".

Putin siteerasi Saksan edesmennyttä liittokansleria Helmut Kohlia, joka on todennut, että sivilisaationsa säilyttääkseen, Euroopan ja Venäjän tulisi pysyä yhdessä. Putinin mielestä nyt olisi noustava "menneisyyden ongelmien ylitse". Miten tämä onnistuu Venäjän-vastaisen infosodan tuoksinassa, onkin toinen juttu.

Putin nosti esiin myös Yhdysvalloissa päämajaansa pitävät sosiaalisen median yritykset, jotka monopoliasemansa turvin "haastavat hallitusten vallan": tämä nähtiin Putinin mielestä esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjan aikana. 

"Missä menee raja menestyvän globaalin liiketoiminnan, kysynnän ja suuren datan yhdistämisen välillä", Putin kysyi. Hän ihmetteli ääneen sitä, miten teknojätit pyrkivät hallitsemaan yhteiskuntaa ja rajoittamaan ihmisen oikeutta päättää itse, miten elää ja millaisia mielipiteitä hän voi omata.

Putinille nykyinen maailmantila tuo mieleen 1920-luvun kehityksen, joka johti lopulta "katastrofaaliseen toiseen maailmansotaan". "Radikalismi nousee oikealta ja vasemmalta", Putin arvioi. Dystooppista "kaikkien sotaa kaikkia vastaan" ei Venäjän päämies toivo, sillä se olisi "sivilisaatiomme loppu".

Xi Jinping ja uuden kylmän sodan ilmapiiri

Maailman talousfoorumin vuosittainen kokous alkoi eilen, mutta Sveitsin Davosiin matkustamisen sijaan poliitikot, talousmaailman edustajat ja muut vaikuttajat ovat tänä vuonna yhteydessä vain virtuaalisesti koronavirukseen vedoten.

Tilaisuuden avajaispuhujana toimi Kiinan presidentti Xi Jinping, joka korosti puheessaan kansainvälisen yhteistyön merkitystä. "Historia kulkee eteenpäin, eikä maailma voi enää palata menneeseen", Xi linjasi.

Onko Xi yhtä mieltä Klaus Schwabin ja lännen globalistien kanssa "suuresta resetoinnista", vai ajaako hän vain omaa agendaansa puhuessaan monenkeskisestä maailmanjärjestyksestä? Parempi olisi, jos "sosialismi kiinalaisilla ominaispiirteillä" tekisi radikaalimpaa pesäeroa lännen oligarkkien harvainvaltaan.

Oli miten oli, Kiinan johtajan mukaan globaalilla tasolla on ratkaistava neljä keskeistä haastetta, jotta nykyisestä kriisistä ja laskukaudesta päästäisiin uuteen nousuun. Maailman maiden tulisi Xin mielestä parantaa makroekonomisen talouspolitiikan koordinaatiota, luopua ideologisista ennakkoluuloista, poistaa tuloeroja rikkaiden ja kehittyvien maiden väliltä, sekä tiivistää yhteistyötä erilaisten kollektiivisten uhkien varalta.

Mikäli näihin haasteisiin ei vastata, presidentti katsoo, että maailma ajautuu "eri ryhmittymien" vastakkainasetteluun. Tämä kuulostaa valtioetuun perustuvalta politiikalta, mikä on ehkä se realistisin tulevaisuudennäkymä. "Meidän on vältettävä kaikin keinoin kylmää sotaa, kuumaa sotaa, teknologiasotaa ja kauppasotaa", Xi teroitti. Puhe oli selvästi osoitettu Yhdysvaltojen uudelle hallinnolle, joka on jo jatkamassa trumpilaisen protektionismin viitoittamalla tiellä.

Xi esitti, että G20-maiden yhteistyötä vahvistettaisiin ja kansainvälisiä sääntöjä korostettaisiin "yksittäisten maiden ylivallan sijaan". Xin puheessa alleviivattiin myös kulttuurien erilaisuutta: "Eri maiden historia, kulttuuri ja yhteiskuntajärjestelmät ovat aina olleet erilaisia. On tärkeää, että ymmärrämme ja kunnioitamme tätä", hän sanoi. Meillähän omaa kulttuuria ei enää arvosteta, vaan se on jo mädätetty angloamerikkalaisella liberalismilla ja monikultturismilla.

Aiemminkin Xin Kiina on kritisoinut lännen pyrkimystä pakottaa kaikki maat liberaalin demokratian etupiiriin. Ehkä vastaisuudessa kannattaisi puhua suorasukaisemmin, välittämättä kuulijoiden mahdollisista reaktioista. Koko länsimainen demokratia kun on vain simulaatio, jonka suojissa ryöväriparonit ovat yksityistäneet ja siirtäneet eri valtioiden omaisuutta itselleen.

Kuin Yhdysvaltoihin ja Euroopan unioniin viitaten, Kiinan presidentti ehdotti, että uudessa maailmanajassa tulisi "lakata puuttumasta toisten maiden sisäisiin asioihin". Xi varoitti myös "ennakkoluuloista", "ylimielisyydestä" ja "toisten valtioiden uhkailusta".

Bidenin hallinto ja angloamerikkalaiset tiedustelupalvelut tuskin pyynnöstä lopettavat värivallankumoushankkeitaan Venäjällä, Venezuelassa ja muualla, mutta hyvä, että edes joku muukin kuin Kreml mainitsee asiasta. Valitettavasti koronapandemiasta puhutaan vain tyypillisiä latteuksia niin idässä kuin lännessä. Totuus "terveyskriisistä" tuskin paljastuu.

Koska maailmantalouden painopiste on siirtynyt kohti Aasiaa jo vuodesta 2002, myös talousfoorumi siirtyy toukokuussa pois sveitsiläisestä luksushiihtokeskuksesta. Kuin korostaakseen siirtymää "aasialaiselle vuosisadalle", Maailman talousfoorumi kokoontuu tuolloin erityiskokoukseen Singaporessa, jossa käsitellään "maailmanlaajuista toipumista koronakriisistä".

Bidenin hallinnon pelinavauksena hybridi-isku Venäjällä

Suomessa ja maailmalla on uutisoitu, kuinka Bidenin hallinnon Venäjä-politiikka tulee olemaan aiempaan verrattuna kylmää kyytiä. Vertailukohtia on haettu jopa Neuvostoliiton ajoilta.

Avoimen vihamielisestä suhtautumisesta on jo tihkunut tietoa viranomaislähteiltä. Bidenin lehdistösihteeri Jen Psaki on kertonut toimittajille, että uusi hallinto aikoo pistää Venäjän vastuuseen "piittaamattomista ja vihamielisistä teoista".

Esimakua tulevasta saatiin jo viikonloppuna, kun eri puolilla Venäjää järjestettiin Aleksei Navalnyitä tukevia mielenosoituksia. Valtiollisen Rossija-kanavan uutisissa väitettiin, että mielenosoituksia olisi ohjattu ulkomailta läntisten tiedustelupalveluiden avulla. Bidenin hallinto on kutsunut mielenosoittajia "liittolaisikseen". Venäjän ulkoministeriö on syyttänyt Yhdysvaltoja sekaantumisesta maan sisäpolitiikkaan.

Suomessa sekä presidentti Sauli Niinistö että ulkoministeri Pekka Haavisto ovat tuominneet venäläisviranomaisten toimet "rauhallisia mielenosoittajia" vastaan. Sosiaalisessa mediassa kokoomuslaiset ovat vaatineet Suomea liittymään "Natoon heti". Hybridioperaatio etenee seuraavaksi siten, että EU:n ulkoministerien on määrä keskustella Venäjän tilanteesta ja unionin vastatoimista.

Mielenosoittajiin kohdistuvista voimatoimista on kirjoitettu jo suomalaislehdissä, joten en kertaa tapahtumien kulkua. Mainittakoon kuitenkin, että aina negatiivisesti naapurimaasta uutisoiva Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja valitti saaneensa mellakan keskellä poliisin pampusta, mutta selvinneen kuitenkin mustelmitta.

Venäläisviranomaisten touhu oli loppujen lopuksi aika lepsua verrattuna siihen, miten virkavalta on eurooppalaisissa mielenilmauksissa toiminut. Kovat otteet Espanjan katalaaneja tai vaikkapa Ranskan keltaliivejä kohtaan ovat saaneet EU:n johtoportaan hyväksynnän. Koronarajoituksia vastustavat mielenosoitukset pyritään myös jättämään vähälle huomiolle, sillä ne eivät palvele lännen eliitin agendaa.

Politiikka on usein teatteria ja länsivallat osaavat näytellä hyvin mukana, mediatalojen tukiessa taustalla sekaantumista milloin minkäkin maan sisäisiin asioihin. Venäjä jää usein altavastaajan asemaan ja reagoi hitaasti erilaisiin uhkiin, sen sijaan että Kremlissä oltaisiin askel edellä vastapuolta.

Jatkuvan hybridisodankäynnin kohteena Venäjän luulisi jo koventavan otteitaan, mutta ainakaan vielä ei Moskovasta ole tiettävästi vastattu samalla mitalla. Ehkä olisikin oikein, jos Putinin jälkeen Venäjän johtoon astuisivat sellaiset patriootit, jotka pitäisivät kauhun tasapainon yllä ja lännen alati varpaillaan.

Bidenin Amerikka ja euroilluusio atlantismin paluusta

Vanhat hyvät ajat ovat täällä taas, tai siltä ainakin näyttää niiden mielestä, jotka uskovat, että Joe Bidenin virkaanastumisen myötä Yhdysvallat ottaa taas johtavan aseman maailmassa, Trumpin anti-atlanttisen nelivuotiskauden jälkeen.

Suomessakin moni amerikkalaisen hegemonian ihannoija kuvittelee, että asiat palaavat entiselleen, kun trumpilaisesta populismista on päästy eroon ja liberaalin demokratian puolustaminen voi jatkua. Retoriikan tasolla näin varmasti tapahtuukin, mutta entä muuten?

Jopa länsimieliset analyytikot, kuten Eurointelligence-ajatushautomon Wolfgang Münchau, arvelevat, että eurooppalaiset saavat varsin pian huomata, että Yhdysvaltoja nyt hallitsevan demokraattipuolueen linja tulee tuomaan ongelmia unionin jäsenmaille.

Saksan kristillisdemokraattisen CDU-puolueen puheenjohtajakilvassa kolmanneksi jäänyt Norbert Röttgen, on sanonut odottavansa Bidenin Yhdysvaltojen vastustavan entistä enemmän Nord Stream 2:sen rakentamista. Münchau puolestaan ei voi kuvitella "transatlanttisille suhteille katastrofaalisempaa hanketta" kuin kaasuputkea, joka tekee EU:sta riippuvaisen Venäjästä.

Joe Bidenin ulkoministeriehdokas Anthony Blinken on jo kertonut senaatin ulkosuhteiden komitealle, että Donald Trump oli oikeassa suhtautuessaan tiukemmin Kiinaan. Erimielisyys koskee lähinnä yksityiskohtia, ei itse periaatetta. Eurooppa saa kuulla pian lisää vastaavanlaisia ulkopoliittisia näkemyksiä Washingtonista. 

Bidenin hallinto tulee jatkamaan Trumpin linjoilla monessa asiassa. Münchau huomauttaa, että Obaman hallinnossa juuri varapresidentti Biden vaati euromaita toteuttamaan lupauksensa liittyen Naton puolustusmenojen kasvattamiseen. Kuten tiedämme, Trump hoki samaa presidenttinä ollessaan.

Lukuun ottamatta Bidenin symbolista päätöstä palata Pariisin ilmastosopimukseen, Washingtonin ympäristöpolitiikkaan ei ole tulossa merkittäviä muutoksia. Yhdysvallat palaa myös kansainvälisten järjestöjen, kuten Maailman terveysjärjestön, toimintaan. Vaikka ulostuloissa varmasti poiketaan Trumpin tyylistä, Münchau arvioi, että Yhdysvaltojen ja EU:n väliset kauppakonfliktit tulevat jatkumaan myös Bidenin kaudella.

Trumpin hallintoaikana eurooppalaiset uskalsivat keskustella strategisesta autonomiasta, vaikka se onkin monille europoliitikoille epämukava aihe. Käytännössä se merkitsisi paitsi suurempia puolustusmenoja, myös muutoksia tavassa järjestää komentorakenteita ja puolustusalan toimitusketjuja. Euroopan kaipuu transatlanttisten suhteiden palautumiseen paljastaa riippuvuusongelman.

Hans Kundnanin mielestä Eurooppa on vahvistanut suvereniteettiaan Trump-vuosina. Strateginen autonomia merkitsisi vähäisempää turvallisuuspoliittista riippuvuutta Yhdysvalloista, mutta onko sellaista vaihetta vielä näkyvissä?

Venäjän Nord Streamin lisäksi EU:n kauppasuhteet Kiinaan eivät myöskään ole Washingtonin mieleen. Nähtäväksi jää, antaako Bidenin hallinto Euroopan edistää omia intressejään tässä määrin, vai seuraako jonkinlainen kurinpalautus. Saksalla ja Ranskalla on kuitenkin yhä visio Euroopasta yhtenä nykymaailman suurvalloista.

Suomi vaatii Venäjää vapauttamaan lännen tukeman agitaattorin

Pääministeri Sanna Marin vaatii, että sunnuntaina Moskovassa kiinniotettu venäläinen agitaattori Aleksei Navalnyi vapautetaan viipymättä. 

Navalnyi matkusti Saksasta eilen takaisin Venäjälle, jossa etsintäkuulutettuna hänet pidätettiin välittömästi.

Marin näyttelee mukana läntisten tahojen käsikirjoittamassa esityksessä, jossa pääministeri euroeliittiä, brittejä ja amerikkalaisia säestäen vaatii, että "Venäjän pitäisi välittömästi vapauttaa Navalnyi, tutkia Navalnyin myrkytys sekä suojella opposition oikeuksia, mikä kuuluu jokaiseen demokratiaan".

Samanlaisia näkemyksiä ovat esittäneet ulkoministeri Pekka Haavisto sekä presidentti Sauli Niinistö. Eduskuntapuolueet hallituksesta oppositioon ovat yhtenä rintamana ylistämässä Navalnyitä ja kritisoimassa Venäjän viranomaisten toimia. 

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on sitä mieltä, että äärioikeistolaisesta lännen rahoittamaksi maltilliseksi keskustaliberaaliksi muuttunut Navalnyi on "rohkea" uhmatessaan "Venäjän häikäilemätöntä hallintoa".

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Riikka Purra twiittasi englanniksi, että Suomen täytyy vaatia Navalnyin välitöntä vapauttamista. Myös surkuhupaisa Perussuomalainen Nuoriso vaatii paitsi Navalnyin vapauttamista, myös "Nord Stream 2-hankkeesta luopumista Venäjän vaikutusvallan vähentämiseksi".

Näin Suomen poliittinen eliitti näyttää euro- ja angloamerikkalaisille mentoreilleen, että kyllä hekin ovat kaikki mukana tässä Venäjän-vastaisessa hybridisotaoperaatiossa. Oikealta vasemmalle kaikki eduskuntapuolueet suoltavat samaa tekstiä.

Baltian traumavaltiot, Naton kätyrit Liettua, Latvia ja Viro esittivät lisäksi, että EU:n ulkoministerikokouksessa ensi maanantaina keskusteltaisiin uusista pakotteista Venäjää vastaan Navalnyin pidättämisen takia.

Yhdysvaltojen tulevan presidentin Joe Bidenin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Jake Sullivan on myös vaatinut Venäjää vapauttamaan ehdonalaisrikkomuksistaan syytetyn Navalnyin. 

Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharova kehotti länsimaita olemaan puuttumatta "itsenäisten valtioiden sisäisiin oikeusasioihin" ja keskittymään sen sijaan omiin ongelmiinsa. Tämäkin ohje taisi kaikua kuuroille korville ja tulemme kuulemaan tapaus Navalnyistä vielä kyllästymiseen asti.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kommentoi myös asiaa todeten, että länsimaat pyrkivät Navalnyin tapausta kauhistelemalla viemään kansalaistensa huomion pois maiden sisäisistä ongelmista ja "liberaalin yhteiskuntamallin syvästä kriisistä".

Bidenin virkaanastujaisista syvän valtion spektaakkeli

Moni odottaa Joe Bidenin virkaanastujaisia. Itsekin arvelen, että tilaisuudesta tulee mielenkiintoista seurattavaa, mutta eri syistä kuin moni amerikkalaista järjestelmää ihaileva kuvittelee.

Kerrankin Yhdysvalloissa pidetään julkinen seremonia, joka paljastaa maan poliittisen eliitin todellisen luonteen: piikkilangalla vuorattujen aitojen takana lymyilevän, kansalaisista vieraantuneen vihamielisen joukon, jolla on tuhansia sotilaita turvanaan.

Bideniä juhlistamassa ovat myös Lady Gaga, Jennifer Lopez, Tom Hanks ja muut viihdemaailman tunnetut hahmot, jotka korostavat demokraattipuolueen teennäistä arvomaailmaa. Jotta tämä eliitin esoteerinen rituaali olisi täydellinen, kaikki sonnustautuvat tietysti korona-ajan kasvomaskeihin.

Itse asiassa on kuvaavaa, että tavalliset amerikkalaiset tulevat loistamaan tilaisuudessa poissaolollaan. Tämä on pysyvän valtiokoneiston, niinkutsutun "syvän valtion", valtanäytelmä; "imperiumin vastaisku" neljän viime vuoden poikkeusoloille. Trumpista on jo tehty paarialuokan epähenkilö, mutta jatkoa seuraa.

Symboliikka tulee olemaan selkeä ja vain valta(vale)median aivopesemät eivät sitä huomaa: Yhdysvaltojen poliittinen eliitti ei edusta ketään muuta kuin itseään. Oikeusvaltioperiaatteesta tai kansalaisten oikeuksista on turha edes puhua maassa, jossa vallitsee vahvimman ja rikkaimman laki.  

He tulevat puhumaan monimuotoisuudesta, demokratiasta ja arvoista, mutta tuo kaikki on yltiökapitalistisen sulatusuunin pseudodiversiteettiä, jossa toisinajattelu ja erilaisuus eivät ole oikeasti sallittuja. Käynnissä olevasta digitaalisesta sensuurista on lyhyt matka fyysiseen eliminoimiseen.

Amerikkalaiseliitti yrittää esittää olevansa "ääriainesten", "kotimaan terroristien", uhkaama viaton ja moraalisesti oikeamielinen joukko, mutta tämä vastakkainasettelu tulee kostautumaan: terveen ja toivotun hallinnon ei tarvitse suojautua kansalaisiltaan sotajoukkojen taakse.

On myös epäilty, että establismentti lavastaisi virkaanastujaispäivälle vallankaappausyrityksen. Olisihan se hollywoodmainen tarina, jos demokratian arkkiviholliset, "valkoiset rasistit", yrittäisivät syrjäyttää poliittisen eliitin Bidenin virkaanastujaispäivänä.

Bideniläiset "hyvyyden voimat" tukahduttaisivat tietysti tällaisen yrityksen, jonka jälkeen luvattaisiin entistä voimakkaammin edistää monikulttuurisuutta, tasa-arvoa ja muita liberaalin arvopohjan aatteita. Myös poliisivaltioelementit, ihmisten valvonta ja erilaiset rajoitukset, saataisiin asetettua voimaan kotimaisen terrorismin uhkaan vedoten.

Yhdysvallat on jo menettänyt kansainvälisen arvostuksen ja entisen asemansa globaalissa suuressa pelissä. Ainoa tapa vastata Kiinan, Venäjän ja muiden kilpailijoiden uhkaan, on turvata kapitalismin ja länttä hallitsevan eliitin tulevaisuus korporaatiofasismilla, joka pukeutuu demokratian valeasuun ja ryhtyy jälleen taistelemaan idän uhkaa ja kommunismia vastaan.

Amerikan alasajo uuteen järjestykseen siirryttäessä

Monien mielestä 2020 jää historiaan yhtenä ikävimmistä vuosista pitkiin aikoihin. Toisaalta se on ollut myös suurten muutosten ajanjakso.

Vieläkään ei ole merkkejä siitä, että alkanut vuosi 2021 olisi sen helpompi: globaalit kriisit ja alueelliset epävakaudet eivät katoa itsestään, kirjoittaa Stalker Zone-julkaisu.

Vuosi 2020 oli vain esinäytös tuleville mullistuksille, markkinoiden ja resurssien vastakkainasettelulle, tiukemmalle sensuurille, laajamittaisen valvonnan laillistamiselle poikkeusoloihin vedoten, "demokratian" nimissä tehdyille ihmisoikeusrikkomuksille, sekä sotilaallisille yhteenotoille.

Epävakaus Euroopassa tulee luultavasti vain lisääntymään uusien pakolaisvirtojen sekä kasvavan kulttuurisen ja sivilisationaalisen konfliktin myötä. Tulijoilla on merkittäviä ideologisia ja kulttuurisia eroavaisuuksia suhteessa eurooppalaiseen sivilisaatioon.

Tulijoiden määrä johtuu väestötekijöistä sekä Lähi-idän ja Afrikan vaikeasta tilanteesta. Stalker Zonessa arvellaan, että Eurooppa pyrkii todennäköisesti selviytymään uusista tulijavirroista asettamalla liikkumisrajoituksia koronaviruksen torjuntaan vedoten. Siirtolaispaine vaikuttaa kuitenkin negatiivisten suuntausten syntymiseen, jotka voivat hajottaa Euroopan unionia sisältäpäin.

Kansainvälinen turvallisuusjärjestelmä on romahduspisteessä ja tällä on vaikutuksensa myös strategisten aseiden kehittämistä ja käyttöönottoa rajoittaviin sopimuksiin. Uusi liennytys maailman poliittisella näyttämöllä on epätodennäköinen.

Koska osa nykyisen globaalihallinnon vaikuttajista pitää suursotaa hyödyllisenä välineenä talouskriisin voittamiseksi ja uusien markkinoiden valloittamiseksi, maailma todennäköisesti siirtyy kohti eskaloitumisskenaariota.

Venäjä, joka on pinta-alaltaan suuri, luonnonvaroiltaan rikas ja omaa kokoonsa nähden suhteellisen pienen väestön, voisi olla kannattava, mutta samalla vaarallinen sodankäynnin kohde. Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Lähi-idässä on kuitenkin riittävästi kohteita, joten jää nähtäväksi, edeltääkö siirtymistä uuteen järjestykseen lännen sota Venäjää vastaan vaiko ei.

Näissä olosuhteissa paljon riippuu muotoutumassa olevan globaalin järjestyksen tärkeimmistä liittoumista. Yhdysvallat on jo menettänyt hallitsevan roolinsa kansainvälisellä areenalla, mutta niinsanottu moninapainen maailmanjärjestys ei ole vielä syntynyt. Geopoliittinen suuri peli on joka tapauksessa käynnissä.

Mitä ylikansallinen rahavalta sitten sillä voittaa, jos Yhdysvallat heikkenee tai liittovaltio romahtaa kuin Neuvostoliitto aikoinaan? Yhdysvaltoja pönkitettiin 1990-luvulta vuoteen 2020 asti, mutta nyt sen alasajo globaalilta ykköspaikalta on selvästi alkanut. Stalker Zonen mukaan tässä on pohjimmiltaan kyse liiketoimista, kustannusten leikkaamisesta. Tuleeko Joe Bidenistä Amerikan Mihail Gorbatšov?

Kiinalla ja Venäjällä on tässä järjestelmämuutoksessa tärkeä rooli. Dollarihegemonian vastaisuus alkoi näkyä muutama vuosi sitten öljymarkkinoilla. Vuonna 2018 Kiina alkoi suosia omaa valuuttaansa juania öljykaupassa. Myös Venäjä, Iran ja Venezuela ovat siirtyneet dollaripohjaisesta kaupasta juanpohjaiseen kauppaan. Kiina on houkutellut myös Saudi-Arabiaa petrojuanin kannalle. 

Nykyisessä taloustilanteessa Yhdysvaltojen pitäminen väkisin ykkössijalla ei ole lännen globalisteillekaan enää kannattavaa. Toistaiseksi hyperinflaatiota on pidetty aisoissa pumppaamalla rahaa osakemarkkinoille, mutta tämä ei ole kestävä ratkaisu. Oliko Trump siis tehtävään valittu "kaaosagentti" ja muutosta symboloiva ukkosenjohdatin, kuten uumoilin jo muutama vuosi sitten?

Länttä hallitseva eliitti tarvinnee vähintään vielä vuoden, jotta he voivat lopullisesti jättää dollarin, väittää Stalker Zone. Itse olen pannut merkille, että koronakriisin aikana suurkapitalistit ovat rohmunneet yhä lisää omaisuutta, kultaa ja kelvollisia osakkeita. Pienyritykset kärsivät, mutta jättiyhtiöt ja oligarkit porskuttavat. 

Suuri resetointi, kapitalismin nollaus, kaikki tuo on jo täydessä käynnissä. Toivottavasti selviämme kriisiajan yli ilman suursotaa. Tavalliselle kansalaiselle jää helposti avuttoman sivustakatsojan osa, mutta vuodesta 2021 tulee tavalla tai toisella käännekohta meille kaikille. 

Mike Pompeon ulkopoliittiset valheet

Sarjavalehtelija Pompeo

Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo on pitänyt jäähyväispuheensa, joka ei tarjonnut yllätyksiä: Pompeo on lännen globalistien ja tietyn sionistiroistovaltion asiamies loppuun saakka.

Ulkoministeri on viimeisinä toiminaan asettamassa Yhdysvaltojen terroristijärjestöjen listalle Jemenin huthit, jotka taistelevat kotimaansa puolesta Saudi-Arabian murhakoalitiota vastaan. Myös Kuuba on juuri palautettu terroristilistalle. 

Joku saattaa muistaa, että Pompeo öykkäröi pari vuotta sitten myös Suomessa, Kansasin miehen osallistuessa Arktisen neuvoston huippukokoukseen Rovaniemellä. Tuolloin hänen esiintymisensä ja "konfrontationaalinen kielenkäyttönsä" hämmästyttivät jopa täkäläisiä länsimielisiä ulkopolitiikan tutkijoita.

Uusimpana vetonaan tämä patologinen valehtelija on väittänyt - ilman minkäänlaisia todisteita - että sunni-islamistinen terroristijärjestö al-Qaida omaisi uuden kotipesän Iranissa. Yhdysvaltojen "heltymättömän ajojahdin" takia Iranille vihamielinen järjestö olisi Pompeon mukaan hakenut turvapaikkaa islamilaisesta tasavallasta. Väite ei vaikuta uskottavalta, mutta sopii hyvin Pompeon profiiliin.

Iran on šiia-maana taistellut usein lännen tukemia sunniterroristeja vastaan, joten Pompeon törkeä valhe on ymmärrettävästi herättänyt ärtymystä Teheranissa. Iranin ulkoministeri Javad Zarif on jo kommentoinut Twitterissä Pompeon "fiktiivisiä väitteitä".

"Herra 'me valehtelimme, huijasimme ja varastimme' on pateettisesti päättämässä katastrofaalisen uransa kertomalla lisää sotaa lietsovia valheita. Hän ei huijaa tällä ketään. Kaikki 9/11-terroristit olivat kotoisin ulkoministeri Pompeon Lähi-idän suosikkikohteista, eikä yksikään heistä ollut Iranista", Zarif twiittaa.

Pompeo on jatkanut Trumpin hallinnon "maksimaalista painostusta" Irania kohtaan ja vaatinut muita maita katkaisemaan diplomaattisuhteet Iranin hallitukseen. Koko ulkoministerikautensa ajan entinen CIA-johtaja on ajanut kovaa linjaa Irania vastaan ja lisännyt islamilaiseen tasavaltaan kohdistettuja talouspakotteita.

Joe Bidenin virkaan astumisen myötä Yhdysvaltojen ja Iranin suhteiden odotetaan palautuvan diplomaattisemmalle tasolle. Biden oli osa Obaman hallintoa, joka neuvotteli ydinsopimuksen Iranin kanssa vuonna 2015. Vaalirahoittajaansa Sheldon Adelsonia ja Israelia miellyttääkseen Trump veti Yhdysvallat pois sopimuksesta vuonna 2018.

Tosin jos Pompeo ja Israel-lobby ehtisivät vielä Trumpin hallinnon viimeisinä päivinä aloittaa sodan Irania vastaan, Biden voisi valtaan noustuaan esittää viatonta ja todeta, että kyseinen sota on "Trumpin ajan perintöä". Näin Amerikan sionistiomistajat saisivat taas Suur-Israelin rakennusprojektinsa liikahtamaan eteenpäin.

Venäjä geopoliittisena pohjoisena

Suomessa on usein puhuttu "pohjoisesta ulottuvuudesta" sekä maamme ainutlaatuisesta asemasta idän ja lännen, Venäjän ja Keski-Euroopan välissä. 

Pohjoisen ulottuvuuden politiikka on sidoksissa tiettyyn maantieteelliseen tilaan ja juuri Suomi on ajanut pohjoista aloitetta Euroopan unionin sisällä.

Pohjoisuutta on nostettu esiin myös Venäjällä. Ajatushautomo Russtrat on ehdottanut tulevaisuuden Venäjän ideologiseksi ratkaisuksi "geopoliittisen pohjoisen" konseptia, jonka puitteissa keinotekoinen "idän ja lännen" välinen vastakkainasettelu voidaan poistaa "ontologisella tasolla". 

Venäjän nykyinen geopoliittinen konsepti on perustunut ajatushautomon mukaan ikivanhaan idän ja lännen maantieteellisen sijainnin pohjustamaan dikotomiaan, joka juontaa juurensa aina 1300-luvulta.

Osa venäläisistä - erityisesti yhteiskunnan eliitin piirissä - ajattelee, että Venäjä on osa "länttä", osa taas katsoo sen kuuluvan "itään". Russtratin tutkijoiden mielestä Venäjä ei voi kehittyä maana, ennen kuin tämä ristiriita ratkaistaan.

Kommunistit onnistuivat pääsemään eroon idän ja lännen kahtiajaosta oman isminsä kautta, joka vaikutti välittömästi kansan yhtenäisyyteen, talouteen ja koko maan kehitykseen. Nyky-Venäjän on yhtä lailla päästävä pois ideologisesta umpikujastaan. Russtrat tarjoaa idän ja lännen kahtiajaon ylittäväksi tekijäksi geopoliittisen pohjoisen käsitettä.

Russtratin analyytikot ovat avoimesti sitä mieltä, että tämä käsite sisältää jo alitajuisella tasolla ajatuksen Venäjän hegemonia-asemasta: "pohjoinen hallitsee aina länttä ja itää, ollen niitä korkeammalla". 

Lähestymistapa sopii hyvin iskostettavaksi myös kiinalaiseen poliittiseen alitajuntaan, sillä "muuten Kiina uskoo välttäneensä Neuvostoliiton virheet ja kykenevänsä vähättelemään Venäjää taloudellisten saavutustensa johdosta". 

"Pohjoisen käsite soveltuu myös vastakkainasetteluun lännen kanssa - suora maantieteellinen yhteenotto katoaa. Kuten kaikissa taistelulajeissa, tämän väistöliikkeen avulla vihollisen pääisku jää osumatta", Russtratissa kuvaillaan.

"Tämän käsitteen hyväksymisen jälkeen Kiinasta tulee itä, jonka kanssa länsi voi selvittää, kuka on tärkein tässä umpikujaan johtavassa jaottelussa. Geopoliittisena pohjoisena Venäjä voi asettua ideologisesti tämän taistelun yläpuolelle", ajatushautomossa ideoidaan.

Russtratin mukaan Venäjän olisi myös hylättävä "isoveljen" roolinsa suhteessa Neuvostoliiton jälkeiseen tilaan ja ryhtyä pragmaattisesti suojelemaan vain omia intressejään. "Entisiä sukulaisia" ei tule tutkijoiden mukaan enää houkutella liittymään Venäjään. 

"Heidän tulee itse huomata, että ilman ystävyyttä ja yhteisyyttä Venäjän kanssa, heitä uhkaa banaali sukupuutto. Jos sellainen kohtalo sopii heidän kansoilleen ja eliiteilleen, meidän on oltava valmiita kunnioittamaan tällaista valintaa", Russtratissa esitetään.

Läntinen globalismi on viime vuosien aikana menettänyt puoleensavetävyyttään. Niinpä Venäjän tulisi tarjota vaihtoehto länsimaiselle kulttuurille, sen elämäntavalle ja jopa viihteelle. Lännen rappeutuessa, Venäjä näyttäytyy houkuttelevana, elinvoimaisena paikkana. Tähän vetovoimaisuuteen olisi syytä panostaa entisestään, ajatushautomossa arvioidaan.

Lisäksi Venäjä tarjoaa Euroopalle vaihtoehtoisen sivilisaatioprojektin, joka perustuu liberaaliin globalismiin verrattuna konservatiivisemmille arvoille. Tämä voi vedota merkittävään osaan Euroopan väestöä, mutta myös euromaiden eliitteihin, erityisesti teollisen pääoman segmentissä, koska liberalismin jälkeinen aika antaa heille mahdollisuuden säilyttää valtansa perinteisten valtioiden puitteissa.

Yhdysvaltojen valtiollinen heikentyminen assosioituu Yhdysvaltojen kansainvälisen vaikutusvallan vähenemiseen. Tämä muodostaa valtatyhjiön, joka voidaan täyttää Venäjän kasvavalla läsnäololla. Paradoksaalisesti lännen globalistien toiminta johtaa heidän vastustajansa vahvistumiseen, Russtrat päättää selontekonsa.

Amerikan ongelmat jälleen Putinin syytä

"Kyllä se niin vain on että Putin järjesti Trumpin valtaan saadakseen USA:n sekaisin ja hyvin siinä onnistui", kommentoi joku Ilta-Sanomien pääkirjoitusta. 

Itse kirjoitus, jonka mukaan "Putinia ihaileva Trump on yhä uhka", oli samaa takuuvarmaa Venäjän mustamaalausta, mihin on viime vuosina saatu tottua, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Myös Yhdysvalloissa on jo syytetty Capitol-kukkulan mielenosoituksesta ja kongressin "valtauksesta" Venäjää. Yksi demokraattipuolueen johtohahmoista, edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi, on väittänyt Kremlin pyrkivän heikentämään länsimaista demokratiaa Trumpin avulla. 

Kuulostaa jokseenkin samanlaiselta herjalta kuin vuonna 2017, jolloin Yhdysvalloissa tutkittiin kiihkeästi Trumpin oletettuja Venäjä-yhteyksiä. Vaikka demokraatit ja republikaanit tiesivät varmasti jo alun alkaen, ettei mitään salakavalaa yhteyttä löydy, Trumpin vastustajat ovat hokeneet neljän vuoden ajan, että Amerikan presidentti on "Putinin taskussa".

Pelosin ohella eturivin joukko amerikkalaisia politiikan kommentaattoreita on syyttänyt Putinia tammikuun kuudennen päivän kaaoksesta. Amerikkalaiseliitti ei halua myöntää, että vika olisi maan omassa järjestelmässä tai presidentinvaalien epäselvyyksissä, vaan syyllisen täytyy löytyä Venäjältä.

Twitterissä presidentti Obaman entinen puheenkirjoittaja Ben Rhodes kommentoi Washingtonin tapahtumia esittäen, että "tätä päivää Vladimir Putin on odottanut siitä lähtien, kun hänen täytyi lähteä Itä-Saksasta nuorena KGB:n upseerina kylmän sodan päättyessä". 

Myös Yhdysvaltojen entinen Venäjän suurlähettiläs Michael McFaul kirjoittaa, että Capitolin valtauksen myötä "Trump on antanut uusimman ja toivottavasti viimeisen lahjansa Putinille". McFaulin mielestä kukaan muu presidentti Yhdysvaltojen historiassa ei ole kyennyt "heikentämään maan imagoa maailmalla ja vahvistamaan Amerikan autokraattisia kilpailijoita yhtä paljon kuin Trump".

Amerikkalaisen uutisankkuri Lawrence O'Donnellin mukaan Washingtonin mellakan myötä "Putinin villein uni kävi toteen". Samalla hän linkittää israelilaisen Haaretz-lehden kirjoitukseen, jossa väitetään Trumpin koko presidenttikauden olleen venäläinen disinfo-operaatio, jonka avulla pyrittiin levittämään kaaosta ja epävakauttamaan Yhdysvaltoja. 

Vastaavia väitteitä on kuultu amerikkalaisen liberaalieliitin taholta koko Trumpin vallassaoloajan. Kuitenkin monet Venäjän politiikkaan perehtyneet asiantuntijat, kuten Bryan MacDonald, arvioivat, etteivät katumielenosoitukset ja hallituksen rakennuksia valtaavat väkijoukot miellytä Putinia, koska Amerikan tapahtumat voisivat toteutua myös Venäjällä.

Kaikki eivät sentään usko narratiiviin Venäjän kaikkivoivasta vaikuttamisesta, mikä onkin faktojen valossa ymmärrettävää. Jos Venäjä ei kykene vaikuttamaan vaalituloksiin edes naapurimaissaan - kuten esimerkiksi Moldovassa - miten se onnistuisi horjuttamaan "maailman suurinta demokratiaa"?

Vaikka Trumpista päästäisiinkin pian eroon, Amerikan poliittinen eliitti tulee varmasti jatkossakin syyttämään Venäjää polarisoituneen maansa hankaluuksista. Se on toki helpompaa kuin tunnustaa, että sisäpoliittisten ongelmien alkusyy löytyy amerikkalaisesta yhteiskunnasta itsestään.

QAnon-Amerikasta Bidenin militanttiin demokratiaan

Joe Biden on nyt julistettu virallisesti Yhdysvaltojen presidentinvaalien voittajaksi pitkittyneessä kongressin istunnossa. 

Ehkäpä Trumpin presidenttiyteen liitetty ja kultiksi kasvanut psykologinen operaatio "QAnon" on nyt saatu päätökseen, kuushamaani Jake Angelin ja kumppaneiden performanssin myötä?

"Hyvä tästä tulee", toistelee eräs suomalainen qanonisti yhä Facebook-seinällään, mutta tosiasiassa Capitolin kukkulan mielenosoitus ja kongressitalon lyhytaikainen "valtaus" taisivat olla ainoa ilmentymä qanonistien odottamasta "myrskystä".

Washingtonin korruptoitunutta "suota" ei Trumpin presidenttikaudella ole kuivattu eikä povattuja maan mahtavien joukkopidätyksiä ole nähty. Mutta onhan Q-kupla tehnyt tehtävänsä: vastedes perusteltukin eliittikritiikki saadaan leimattua salaliittoteoreetikoiden hörhöilyksi.

Donald Trump on myöntänyt, että vaikka hän ei edelleenkään hyväksy vaalitulosta, vallanvaihto tulee tapahtumaan rauhanomaisesti. Niinpä tammikuun 20. päivän jälkeen alkaa Bidenin-Harrisin hallintokausi. Saamme taas neljän vuoden näytteen amerikkalaisesta korporaatiofasismista ja neokonservatiivisesta interventionismista.

Koska Yhdysvaltojen on viime vuosien nöyryytysten jälkeen osoitettava maailmalle, ettei se ole vain rappeutuva banaanivaltio, liberaali internationalisti Biden keskittynee "demokratian puolustamiseen" globaalilla tasolla. Lienee kuvaavaa, että eräs Ukrainan kriisin arkkitehdeistä, sotahaukka Victoria Nuland, pääsee myös mukaan Bidenin neokonnien koplaan.

Kreikkalaisperäisen demokratia-sanamagian taustalla piilee kuitenkin oligarkien ylivalta, joten globaalikapitaalin poliittisille kuhnureille koittavat jälleen kiireiset ajat: Kiina, Venäjä ja muut kilpailijat täytyisi päihittää, tai muuten Yhdysvallat jää syrjäiseksi saareksi Euraasian mantereen tuolle puolen. 

Euroopan unioni solmi kiireesti kauppasopimuksen Kiinan kanssa ennen Bidenin valtaan nousua, mutta eiköhän Washingtonille uskolliset eurovasallit saada jollakin verukkeella mukaan Bidenin kaavailemaan "demokratioiden liittoon" - jos ei heti Kiinaa, niin ainakin Venäjää vastaan? Elämme mielenkiintoisia, mutta pahaenteisiä aikoja.

Kansanvaltaa Washingtonissa

Koko maailma on voinut seurata, kuinka Joe Bidenin vaalivoiton vahvistamista vastustavat, Washingtoniin kokoontuneet Trumpin kannattajat tunkeutuivat kongressin tiloihin loppiaisena.

Kongressiedustajat varustettiin kaasunaamareilla ja varapresidentti Mike Pence evakuoitiin turvaan. Mielenosoittajat esiintyivät valokuvattavina istuntosalissa sekä kaikkialla ympäri kongressia. 

Koko Capitolin alue oli täynnä lippujaan heiluttavia protestoijia. Toisin kuin Trumpin vastustajia, tällä kertaa valtamedia ei ole kuvaillut mielenosoittajia "rauhanomaisiksi", eivätkä he ole olleet "oikealla asialla". Paikalla olleita on pidätetty.

Kongressin valtaus kesti nelisen tuntia, mutta lopulta poliisi ilmoitti, että rakennus on saatu tyhjennetyksi. Neljän ihmisen - kahden miehen ja kahden naisen - kerrotaan kuolleen. Poliisin ampumaksi on ilmoitettu ainakin 35-vuotias Trumpia kannattanut ilmavoimien veteraani Ashli Babbit. 

Washingtoniin on julistettu ulkonaliikkumiskielto. Kongressi on tämän selkkauksen jälkeen jatkanut istuntoaan ja Bidenin valinta presidentiksi varmistunee vaalivilppisyytöksistä huolimatta. Twitter ja Facebook ovat jäädyttäneet Trumpin tilit. Suomessa poliitikot ja asiantuntijat ovat kiirehtineet tuomitsemaan Capitolin tapahtumat.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Itse näkisin, että Yhdysvalloissa koettiin nyt samanlaista "demokratia-aktivismia", jota sen valtiokoneisto on levittänyt eri puolille maailmaa vuosikymmenien ajan. Olipa kyseessä sitten aito Amerikan "sydänmaiden kapina", tai "syvän valtion" itsensä masinoima väärän lipun operaatio, tällä kaikella on seurauksensa.

Huvittavinta on ollut seurata, kuinka samat "sääntöpohjaisen liberaalin järjestyksen" puolustajat, jotka ilmaisivat tukensa arabikevään levottomuuksille, Ukrainan Maidanille, Venezuelan ja Valko-Venäjän vallanvaihtoyrityksille, Hongkongin protesteille, sekä Antifan ja BLM-liikkeen väkivaltaisuuksille, tuomitsivat nyt jyrkästi Trumpin kannattajien mielenilmauksen.

Länsimielinen presidenttimme Sauli Niinistö on todennut, että "meneillään on uskomaton demokratian painajainen". Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola on kuvannut "maailman vanhimman demokratian" tapahtumia "häpeällisiksi". Joku muu voisi puhua karmasta tai poeettisesta oikeudesta. Romahtaako Yhdysvallat ennen pitkää Neuvostoliiton tavoin?

Kiina uhkana lännen valtaideologialle

Yhdysvaltojen poliittinen eliitti on sitä mieltä, että Kiinan nousu on alkua uudelle suurvaltakilpailulle. 

Näennäisesti riitaisten valtapuolueiden kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että "Kiinan uhkaan" on reagoitava tavalla tai toisella.

Politiikan tutkija Richard Hanania on puolestaan vakuuttunut, että vaikka Kiina on noussut ja ylittänyt Yhdysvallat taloudessa, se ei ole loppujen lopuksi Yhdysvaltojen vihollinen tai vaaraksi länsimaiden kansalliselle turvallisuudelle.

Kiinalla saattaa olla ajoittain erimielisyyksiä naapureidensa sekä länsivaltojen kanssa, mutta sen missiona ei ole uudelleen muokata koko maailmaa omaksi kuvakseen, kuten länttä hallitseva eliitti on yrittänyt Yhdysvaltojen johdolla tehdä. Globalisaatio jatkunee kiinalaisilla ominaispiirteillä, mutta kaikkialla ei silti ryhdytä puhumaan kiinaa.

Kansainvälisestä perspektiivistä tarkasteltuna Kiinan nousu suurvallaksi on tapahtunut rauhanomaisemmin kuin millään muulla maalla moneen sataan vuoteen. Hanania katsoo, että vaikka Kiina vastustaa lännen liberalismin periaatteita, Pekingillä ei ole halua ottaa Yhdysvaltojen roolia maailmanpoliisina.

Kiinan strategiana on ollut pyrkimys vakauteen ja talouskasvuun toisen maailmansodan jälkeen rakennetun yhteiskunnallisen infrastruktuurin ja instituutioiden järjestelmässä. Lännen rakennelmien heikentyessä, Kiina on ryhtynyt luomaan omia, rinnakkaisia instituutioitaan. 

Amerikkalaisasiantuntijoiden mukaan demokratisaatio ja liberalisaatio ovat välttämättömiä ennakkoedellytyksiä maailmanrauhalle ja talouskasvulle. Tätä ideologista argumenttia on käytetty, kun on haluttu syrjäyttää vieraita valtoja. Hananian mielestä Kiina on osoittanut amerikkalaispremissin vääräksi; tässä piileekin se suurin vaara amerikkalaiselle establismentille.

Kiinan kehitys viimeisten neljän vuosikymmenen aikana on osoittanut, ettei sotiminen muita maita vastaan ole välttämätöntä kansallisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamiseksi. Lännen eliitille tämä on ikävä esimerkki, joka kumoaa heidän väitteensä ja vaatimuksensa yhdenmukaisuudesta. 

Jos universaali demokratisaatio ei olekaan historian lopullinen päätepiste - tai edes ennakkoehto kehitykselle, rauhalle ja vauraudelle - kuinka voidaan enää löytää oikeutusta Yhdysvaltojen dominoivalle roolille maailmassa? 

Entä mitä se kertoo amerikkalaisesta järjestelmästä, ellei Yhdysvallat enää olekaan vaurain ja voimakkain valtio maailmassa - jos sen vieläpä syrjäyttää maa, josta on tullut Itä-Aasian keskeisin valta ilman demokratiakehitystä ja liberaalia arvopohjaa?

"Kiinan uhka" piilee myös siinä, ettei Yhdysvallat enää muuttuneessa tilanteessa kykenekään edistämään geopoliittisia tavoitteitaan. Hanania arvelee, että tämä saattaa saada amerikkalaiset kyseenalaistamaan Yhdysvaltojen globaalin hegemonian tarpeellisuuden. Kotonakin riittäisi ratkaistavia ongelmia.

Ehkäpä kaikkien maiden kohtalona ei olekaan muuttua liberaalidemokratioiksi? Hyvinkin erilaiset poliittiset järjestelmät omaavien maiden on myös mahdollista harjoittaa rauhanomaista rinnakkaiseloa, kuten monet Itä-Aasian maat esimerkillään osoittavat. 

Tosiasia on, ettei Yhdysvallat tule aina olemaan sotilaallisen ja taloudellisen vallan etulinjassa. Vaikka muutos suurvalta-asetelmassa saattaa olla hyväksi muulle maailmalle, on se pahin mahdollinen skenaario amerikkalaiselle ulko- ja turvallisuuspoliittiselle eliitille, joka ei haluaisi luopua asemastaan.

Rokotteiden geopolitiikka vuonna 2021

Vuoden 2020 ylivoimaisesti suurin kysymys oli maailmanlaajuinen reaktio koronavirukseen, kirjoittaa Venäjällä asuva amerikkalaistoimittaja Tim Kirby. 

Uuden vuoden alkaessa, kaikkialla maailmassa odotetaan, että virukseen liittyvät poikkeusolot päättyisivät ja rajoituksista päästäisiin eroon. 

Kuitenkin viime vuoden ajan erilaiset asiantuntijat, poliitikot ja mielipidevaikuttajat ovat antaneet ymmärtää, ettei paluuta entiseen enää ole, vaan koronapandemia ja talouskriisi tulevat muuttamaan maailmaa pysyvästi.

 

Kirbyn mielestä keskeisin kysymys ei ole milloin pandemia päättyy, vaan miten se päättyy. Koronakriisi toimii katalyyttinä poliittisille muutoksille ja se on jo jättänyt "byrokraattisen jälkensä" historiaan. Nyt kun virukseen on tarjolla monia eri rokotteita, on syytä kysyä, miten "rokotteiden geopolitiikka" tulee vaikuttamaan asioihin.

Kansainväliseen matkustamiseen liittyvän byrokratian keskiössä on ollut tähän asti kansalaisuuteen perustuvan passin käyttö. EU-jäsenmaiden kesken on usein riittänyt myös henkilökortin vilauttaminen lentokentillä. Koronarokotteiden kehittämisen yhteydessä on alettu puhua sähköisestä rokotustodistuksesta.

 

Koronarokotustodistuksiin liittyviä projekteja on maailmanlaajuisesti vireillä useita kymmeniä. Euroopan komission tavoitteena on lähtökohtaisesti löytää EU-tasoinen ratkaisu tähän kokonaisuuteen. Asia on kuitenkin vielä työn alla, eikä virallisia päätöksiä ole tietääkseni tehty. 

 

Vaikka rokotteen ottamisen väitetään perustuvan vapaaehtoisuuteen, voivat rokotustiedot vaikuttaa matkustamiseen. Käykö niin, että vain koronarokotettujen henkilöiden sallitaan matkustaa eri maissa? Mikäli nämä uudet rokotustodistukset toimivat passin tavoin, on syytä tarkastella asiaan liittyviä poliittisia ulottuvuuksia.

 

"Jos aiomme elää maailmassa, jossa vain rokotteiden ottaminen mahdollistaa matkustelun, kuka sanoo, että kaikki maailman maat tunnustavat toistensa rokotteiden luotettavuuden", Kirby kysyy aiheellisesti. 

 

Vaikka valtamedia antaa ymmärtää, että minkä tahansa rokotteen ottaminen ja tietojen asianmukainen päivitys tietokantaan riittäisivät, käytännössä asia ei liene näin yksinkertainen. Eri maiden välillä on eroavaisuuksia niin käytänteissä, lainsäädännössä kuin potilastietojärjestelmissäkin.

Britannian uutistoimisto BBC on jo ilmaissut saarivaltion skeptisen suhtautumisen Venäjän Sputnik-rokotteeseen. Voi hyvinkin olla, ettei brittihallinto tule poliittisista syistä hyväksymään venäläisrokotteen ottamista riittäväksi suojaksi, vaikka länsimaisetkin koronarokotteet on luotu kiireessä. 

 

Venäjän kansalaisilla on mahdollisuus ottaa Sputnik-rokote, mutta amerikkalaisen Pfizerin ja saksalaisen Biontechin kehittämän rokotteen saaminen on heille vaikeampaa. Mutta Sputnik ei ole vain venäläisen maailman rokote, vaan sitä on tilattu jo viiteenkymmeneen maahan, joiden joukossa ovat sellaiset suuret taloudet kuten Kiina, Intia, Etelä-Korea ja Meksiko.

Kirby spekuloi, voiko rokotteiden geopolitiikka pystyttää vielä uuden, näkymättömän rautaesiripun, jonka yhdellä puolella ovat läntiset rokotteet ja toisella venäläinen rokote ja siitä johdetut eri versiot. Vaikka tämä voi kuulostaa liioittelulta, viime vuosien lisääntyneiden Venäjän-vastaisten toimien valossa tällaista lopputulosta ei voida pitää täysin poissuljettuna.