Viktor Khrenin, korona ja kontrolloitu kaaos

Viktor Khrenin

"Koronapandemia edistää hallittua kaaosta maailmassa", Valko-Venäjän puolustusministeri Viktor Khrenin on todennut Moskovan kansainvälisen turvallisuuden konferenssin täysistunnossa.

"Kaksi vuotta sitten tässä konferenssissa panimme merkille, että maailmassa ja Euroopassa häämöttää sota", ministeri muisteli. "Nyt voimme sanoa, että tuo sota on jo alkanut ja tullut koteihimme."

"Mutta kyseessä ei ole perinteinen sota, jossa valtiot ja armeijat törmäävät toisiinsa kiivaissa taisteluissa. Kansainvälisten ja kansallisten eliittien välillä käydään globaalia sijaissotaa tulevan maailmanjärjestyksen mallista", Khrenin väitti puheessaan.

"Tämän sodan edunsaajat yrittävät pysyä varjoissa, mutta he ovat nähtävissä. Yksinapaisen maailman puolestapuhujat ovat julistaneet planetaariset tavoitteensa", ministeri selitti.

"Heidän tavoitteenaan on hajottaa riippumattomat hallitukset ja poistaa valtioiden väliset rajat. Paras keino tähän heidän mielestään on hallitun kaaoksen strategia. Sen puitteissa käytetään värivallankumousten ja hybridisodankäynnin keinoja", Khrenin paljasti.

"Useimmissa valtioissa covid-19-tautia vastaan asetetut sulkutilat ovat saavuttaneet tavoitteensa; tarkoituksena oli antaa vakava isku kansantalouksille", Khrenin sanoi suoraan. "Ihmiset ovat lakanneet luottamasta viranomaisiin, he ovat peloissaan tulevaisuutensa puolesta. Katsokaa, mitä maailmassa tapahtuu tänään", puolustusministeri esitti.

"Ihmiset menevät kaduille ympäri maailmaa. Näemme hallitusten vastaisia mielenosoituksia kaikilla mantereilla. Värivallankumousten aalto on pyyhkäissyt myös Neuvostoliiton jälkeisen tilan läpi. Toisin sanoen, on luotu olosuhteet valtioiden tuhoamiseksi tässä kaaoksessa ja niiden varallisuuden siirtämiseksi", Khrenin arvioi.

Ministerin mukaan Valko-Venäjäkään ei ole välttynyt tältä kaaokselta. "Valko-Venäjän kansa vedettiin myös mukaan tähän globaaliin kaaokseen, eikä meilläkään ymmärretty sen todellisia tavoitteita ja tarkoituksia."

"Osa valkovenäläisistä, jotka kannattivat avoimuutta, eivät ymmärtäneet, ettei millään itsenäisellä valtiolla ollut enää sijaa Dallasin ja Wall Streetin sponsoreiden ajamassa uuden maailman mallissa. Nyt maskit on riisuttu, ja näemme selvästi, että maailman uusjako on käynnissä", Khrenin painotti.

Putinin toive Euroopan ja Venäjän liitosta elää yhä

Koko Euroopan turvallisuusjärjestelmä on merkittävästi heikentynyt, samalla kun jännitteet ovat lisääntyneet ja uuden kilpavarustelun uhasta on tullut todellista", väittää Venäjän presidentti Vladimir Putin.

Hän esittää huomautuksensa saksalaisessa Die Zeit-lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Neuvostoliiton Natsi-Saksaa vastaan käymän sodan 80-vuotispäivän kunniaksi.

Venäjä on pyrkinyt kehittämään suhteitaan eurooppalaisiin, mutta Pohjois-Atlantin liiton laajentuminen itään on johtanut keskinäisen epäluottamuksen nopeaan lisääntymiseen Euroopassa, Putin sanoo.

Hän toteaa, että vuodesta 1999 lähtien Natoon on liittynyt neljätoista uutta maata, mukaan lukien entiset Neuvostoliiton tasavallat.

Putin kutsuu tätä "uhkavaatimukseksi", jossa monien maiden on pitänyt valita olevansa joko kollektiivisen lännen tai Venäjän puolella.

Putinin mukaan tämä aggressiivinen politiikka johti muun muassa "vuoden 2014 tragediaan Ukrainassa", jossa Yhdysvallat järjesti maata sisäisesti hajottavan vallanvaihdon, jonka euromaat hyväksyivät.

"Suur-Euroopan koko sodanjälkeinen historia vahvistaa, että yhteisen maanosamme vauraus ja turvallisuus on mahdollista vain kaikkien maiden, mukaan lukien Venäjän, yhteisillä ponnisteluilla", hän kirjoittaa.

Putin oli toivonut, että kylmän sodan päättyminen olisi ollut eurooppalaisten ja venäläisten yhteinen voitto. Hän viittaa jälleen ranskalaisen Charles de Gaullen unelmaan yhdestä eurovenäläisestä mantereesta, joka ylettyisi kulttuurisesti "Lissabonista Vladivostokiin".

Putin korostaa, että Venäjällä on "erottamaton kulttuurinen ja historiallinen yhteys Eurooppaan". Tällaisia lausuntoja ei Suomessa noteerata, sillä ne eivät sovi amerikkalaislähtöiseen, Venäjän-vastaiseen narratiiviin, jossa Kreml punoo vain juonia Euroopan tuhoamiseksi.

 

"Olemme avoimia rehelliselle ja rakentavalle vuorovaikutukselle. Tämän vahvistaa esityksemme yhteistyö- ja turvallisuusalueesta, joka ylettyisi Atlantilta Tyynellemerelle ja käsittäisi erilaisia ​​integraatiomuotoja, mukaan lukien Euroopan unionin ja Euraasian talousunionin", Putin toistaa ajatustaan Euroopan ja Venäjän liitosta, jota hän on julkituonut eri foorumeilla koko presidenttinä olonsa ajan.

Iranin uusi presidentti pettymys lännelle

Ebrahim Raisi

Iranin islamilaisen tasavallan seuraavaksi presidentiksi on nousemassa korruption vastaisuudestaan tunnettu oikeuslaitoksen johtaja Ebrahim Raisi. Hän voitti vaalit 62 prosentin ääniosuudella.

Tyypillisesti länsimaissa toimittajat, politiikan kommentoijat ja erilaiset järjestöt on jo valjastettu "äärikonservatiiviksi" kutsutun Raisin vastaiseen lokakampanjaan. 

Lännen globalistien agendaa ajava, tuomioissaan kovin valikoiva "ihmisoikeusjärjestö" Amnesty vaatii tutkimusta Raisia vastaan, liittyen poliittisille vangeille langetettuihin kuolemanrangaistuksiin 80-luvulla.

Tekopyhyyden huipuksi Yhdysvallat on kommentoinut Iranin vaaleja, väittäen, että "iranilaisilta evättiin vapaat ja reilut presidentinvaalit". Yhdysvaltojen omien presidentinvaalien epäselvyydet ovat vielä tuoreessa muistissa, joten Bidenin hallinnon lausunnolla ei ole kovin suurta arvoa saati uskottavuutta.

Iranin poliittista järjestelmää arvostellaan liberaalissa lännessä "sortavaksi" ja "epädemokraattiseksi", mutta sen yhdistelmä edustuksellista demokratiaa ja teokratiaa pohjautuu enemmän Platonin ajatuksiin kuin lännen oma, kapitalistisen talouseliitin hallitsema lumedemokratia.

Ajatollah Khomeini, islamilaisen tasavallan perustaja ja ensimmäinen korkein hengellinen johtaja syöksi lännen tukeman korruptoituneen šaahin vallasta ja muovasi Iranin nykyisen poliittisen maiseman. Khomeini sai inspiraationsa islamilaisesta mystiikasta sekä Platonin ihannevaltion "filosofikuninkaasta".

Iranissa tärkein vallankäyttäjä ei ole presidentti, vaan maan korkein hengellinen johtaja. Viran nykyinen haltija, ajatollah Khamenei, täyttää kesällä jo 82 vuotta ja 60-vuotiaasta Raisista voi vielä hyvinkin tulla Khamenein seuraaja tähän vaativaan tehtävään.

Uuden presidentin hallinnon odotetaan kiinnittävän huomiota taloudelliseen omavaraisuuteen sekä kahdenvälisiin suhteisiin Iranin naapureiden ja muiden kehittyvien maiden kanssa. Moninapaisen maailman johtajat, kuten Venäjän presidentti Vladimir Putin, ovat jo onnitelleet Raisia vaalivoitosta.

Lännettyneen Suomen lausunnot Bidenin ja Putinin tapaamisesta

Kuten olen usein todennut, Suomi on pieni maa, jonka valta(vale)mediassa ääneen päästetään samat luottohenkilöt, jotka toistavat tuttuja, narratiiviin sopivia satuja ja tarinoita ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Myös kommentit poliittisista huippukokouksista eivät koskaan sisällöllisesti yllätä, eikä mitään suurempia erimielisyyksiä esiinny: Yhdysvaltoja kehutaan estoitta, Venäjää ja muita "kollektiivisen lännen" kilpailijoita kritisoidaan.

Tiedostavatkohan nämä Yhdysvaltojen ylivaltaa tukevat tutkijat itsekään, että heidän ulostulonsa eivät juurikaan eroa "suomettuneisuuden" ajan tyylistä? 

Virallinen Suomi on toki jo pidemmän aikaa kumartanut lännen globalistien syvän valtion suuntaan. Kekkoslovakialainen propaganda on vaihdettu yhä räikeämpään Lännen™ mielistelyyn.

"Bidenin Euroopan-matka meni loisteliaasti. Hän on tavallaan ajan henki tällä hetkellä", hehkuttaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola A-Studiossa, kommentoidessaan höperehtivän veteraanipoliitikon edesottamuksia vanhalla mantereella. 

Bidenin ja Putinin Geneven tapaamista käsitellään amerikkalaisperspektiiviä myötäillen. Edes erillisten tiedotustilaisuuksien pitämistä ei pidetä erikoisena, vaan tämäkin "tahallaan tehty" amerikkalaispäätös oli asiantuntija Aaltolan mielestä vain "järkevää".

Hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen Hanna Smith yrittää selittää, että johtajat "pääsivät näin puhumaan omille yleisöilleen". Eikö samanmielisten "kuplista" tulisikaan päästä eroon? Miten sen paljon puhutun "dialogin" käy?

Jos totta puhutaan, Putinin "yleisö" koostui sentään kaikista mahdollisista tiedotusvälineistä, jotka saivat vapaasti esittää typeriäkin kysymyksiä, kun taas Bidenin tilaisuus oli etukäteen tarkoin rajattu ja käsikirjoitettu kysymyksineen ja vastauksineen.

Erillisten tiedotustilaisuuksien todellisesta syystä länsimieliset asiantuntijat pysyivät vaiti: Bidenin ilmeisestä kyvyttömyydestä puhua järkeviä spontaanisti, ilman muistilappuja, korvanappia ja tukihenkilöitä.

Ylen haastatteleman presidentti Niinistön mukaan Yhdysvaltojen ja Venäjän väliset keskustelut "edistävät Suomen vakautta". "Jos jännitteet Yhdysvaltojen ja Venäjän kesken kasvavat Euroopassa, niin me olemme tässä aika lailla keskiössä", hän esitti.

"Mitä vähemmän jännitteitä, sitä parempi meille", sanoi tekopyhästi mies, joka on kaikin keinoin pyrkinyt hivuttamaan Suomea geopoliittisten kiistojen keskelle, osaksi lännen hyökkäyskoneistoa Venäjää vastaan. 

Mitä Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteissa nyt tapahtuu? Kyberturvallisuus- ja asevalvontakysymykset olivat ilmeisesti esillä keskusteluissa. Diplomaattien palaamisesta asemapaikoilleen Moskovaan ja Washingtoniin lienee myös sovittu.

Yhdysvallat haluaisi keskittyä "vertaisvastukseksi" koetun Kiinan nousun estämiseen. Venäjä on kuitenkin Kiinan strateginen kumppani, joten siirtymä euraasialaiseen järjestykseen jatkuu lännen vastustuksesta huolimatta.

Tarjosihan Bidenin lehdistötilaisuus hupiakin, vaikka paikalla olleet toimittajat eivät uskaltaneet sentään nauraa ääneen. Edeltäjiensä tavoin Biden onnistui projisoimaan jälleen amerikkalaishallintojen omia ominaisuuksia Venäjään.

Suomeksi en ole tätä konsensusmedian uutisvirrasta löytänyt, mutta Biden retorisoi suurin piirtein näin: 

"Mitä jos Yhdysvaltojen katsottaisiin sekaantuvan muiden maiden vaaleihin? Ja kaikki tietäisivät sen? Tehdään tämä selväksi...se heikentäisi maata, joka yrittää epätoivoisesti säilyttää asemansa suurena maailmanvaltana."

Nato, Kiina ja kiihtyvä turvallisuuspoliittinen peli

Kiina on vastannut Naton huippukokouksessa esitettyihin syytöksiin ja varoittanut sotilasliittoa, ettei kansantasavalta aio seurata sivusta, kun siihen kohdistetaan "systeemisiä haasteita". 

Oletan, että Pekingissä tullaan seuraamaan tarkasti Naton strategista sopeutumista uuteen maailmanaikaan, jossa Kiinalla on nouseva roolinsa.

Kiinalaiskommenttien mukaan Nato on suorastaan herjannut Kiinan rauhanomaista kehitystä ja tulkinnut samalla väärin kansainvälistä tilannetta. Sotilasliitto tuntuu omaavan yhä kylmän sodan ajan mielentilan, jota se tarvitsee eksistentiaalisessa kriisissään, kun maailma ympärillä muuttuu kovaa vauhtia.

Nato on nimennyt "Kiinan kasvavan vaikutusvallan ja maan harjoittaman kansainvälisen politiikan haasteeksi sotilasliiton turvallisuudelle". Lausunnon allekirjoittivat Brysselissä Bidenin hallinnon määräyksestä kolmenkymmenen Nato-maan johtajat. Myös Naton kumppanimaat, kuten Suomi, ovat selvästi koventaneet retoriikkaansa Kiinaa kohden.

Naton johto on syyttänyt Kiinaa "ydinasevarustelusta ja läpinäkymättömyydestä sotilaallisen nykyaikaistamisen suhteen". Kiina on vastannut harjoittaneensa aina puolustuskyvyn ylläpitoon perustuvaa puolustuspolitiikkaa ja pitäneensä sotilaallisen nykyaikaistamisen ohjelmansa laillisena, avoimena ja läpinäkyvänä.

Kiinan puolustusbudjetti ei yllä lähellekään Yhdysvaltojen aktiiviseen sodankäyntiin sovitettua jättibudjettia, eivätkä maan sotilastukikohdat levittäydy halki koko maailman. Mitä tulee ydinaseisiin, Nato-maiden kollektiivinen ydinaseistus on moninkertainen Kiinaan verrattuna. 

"Kiina on sitoutunut rauhanomaiseen kehitykseen, mutta ei koskaan unohda Kiinan Jugoslavian suurlähetystön pommituksen tragediaa, joka maksoi maanmiestemme hengen", Kiinasta muistutetaan. Naton verinen historia, pommitukset ja vallanvaihto-operaatiot ovat varmasti olleet kiinalaisstrategien tutkinnassa.

Kiina ei erityisesti haasta muiden maiden edustamia systeemejä, mutta se ei myöskään aio olla läntisten epävakauttamisyritysten passiivinen kohde. Peking onkin kehottanut Natoa säilyttämään "rationaalisen asenteen" Kiinan kehityksen tarkastelussa.

Lännen valehtelijoiden klubi tuskin lopettaa erilaisilla uhkateorioilla pelottelua pelkästään Kiinan pyynnöstä. Samoin tämä peukaloitujen sääntöjen ja menneen maailman liberaali järjestys pyrkii käyttämään Kiinan täysin legitiimejä toimia tekosyynä vastakkainasettelulle ja turvallisuuspoliittiselle manipuloinnille.

Pohjois-Atlantin hyökkäysliitto on kuitenkin auttamattomasti myöhässä. Sillä välin kun Euroopassa intoillaan Bidenin vierailusta, Kiina lähettää avaruuteen kolmea taikonauttia kuljettavan aluksen, jonka on määrä telakoitua Tiangong 1 -avaruusmoduuliin. Tämä heijastanee omalta osaltaan tulevaisuuden näkymiä.

Ukrainan nolo Nato-draama ennen Bidenin ja Putinin tapaamista

Sillä välin kun yli viisikymmentä lentokoneellista epätoivoisia ukrainalaisia on tulossa Suomeen marjanpoimijoiksi, Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi uhoaa Twitterissä, että Naton johto kyllä puoltaa hänen maansa liittymistä sotilasliittoon. 

Tämä tapahtui juuri ennen kuin Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin oli määrä aloittaa lehdistötilaisuutensa maanantaina. Jostain syystä Biden pääsi lehdistön eteen kaksi tuntia myöhässä. 

Ulkopolitiikan asiantuntijat ja toimittajat ryhtyivät kilvan spekuloimaan, mitä Ukrainan ilmoitus Naton suhteen tarkoittaisi ja mitä Biden sanoisi. Peruisiko Venäjän presidentti Vladimir Putin keskiviikolle sovitun Geneven tapaamisen?

Kun Biden lopulta ilmaantui pariksikymmeneksi minuutiksi kameroiden eteen, hän ei sanonut, että Ukraina otetaan Naton jäseneksi. Zelenskyin ja hänen taustavoimiensa uhkapeli epäonnistui. Länsi osoitti jälleen Ukrainalle tukeaan suusanallisesti, mutta jotkut maat, kuten Saksa ja Ranska, eivät todennäköisesti koskaan tule tukemaan Ukrainan jäsenyyttä.

Bidenin mielestä Ukrainan pitää "kitkeä maassa vallitsevaa korruptiota" ja muutenkin "täyttää kriteerit" ennen kuin jäsenyys sotilasliitossa tulisi kysymykseen. Viime kädessä päätös olisi jäsenmaiden yhteinen, joten monta mutkaa on vielä Zelenskyin ja kumppaneiden unelmien edessä.

Kun tarkastellaan aikaa taaksepäin, Venäjän johdon traaginen virhe oli sallia antivenäläisen hallinnon muodostuminen Ukrainaan lännen ohjaaman värivallankumouksen välityksellä. Epäilemättä tämän uuden Ukrainan roolina on tulevaisuudessakin toimia tekosyynä lännen Venäjän vastaisille toimille. Tavallisia ukrainalaisia "lännettyminen" tuskin palkitsee.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin mukaan sotilasliiton suhteet Venäjään ovat huonoimmalla tolallaan sitten kylmän sodan päivien. Seniilin oloinen Biden tuskin näitä suhteita erityisesti lämmittää ja yleiset odotukset suurvaltajohtajien tapaamisen suhteen ovatkin vähäiset.

Keskiviikon jälkeen Putin on tavannut jo viisi Yhdysvaltojen presidenttiä. On kuvaavaa, ettei Bideniä päästetä edes yhteiseen lehdistötilaisuuteen Putinin kanssa, vaan hän vastaa toimittajien valikoituihin kysymyksiin tapaamisen jälkeen omassa tilaisuudessaan.

Bidenin Euroopan-vierailusta transatlanttisen uhon festivaali?

Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden, tuo valtamedian ja lännen ylivallan ystävien rakastama veteraanidemokraatti, on aloittanut yli viikon kestävän Euroopan visiittinsä.

"Bidenin Euroopan-vierailu on yhtä transatlanttisen rakkauden juhlaa", suitsuttaa Helsingin Sanomat tragikoomisessa pääkirjoituksessaan. 

Sama peittelemätön Amerikan palvonta tulee varmasti vain kiihtymään lähipäivinä, kun vierailun etenemistä kommentoidaan. Toisin kuin Trumpin aikana, nyt vapaan maailman johtotähteä taas estoitta ylistetään.

Cornwallissa tapahtuvan G7-maiden hengennostatuksen jälkeen Biden tapaa Englannin kuningattaren sunnuntaina Windsorin linnassa. Tämä kahden vanhuksen tapaaminen teekupposen äärellä kuvannee angloamerikkalaisen järjestyksen viriiliyden tasoa. 

Ensi viikolla Biden matkustaa Brysseliin. Ensin on Naton huippukokous sekä haastava tapaaminen Turkin omapäisen presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kanssa. Tiistaina on EU:n komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin vuoro, ennen kuin Biden lentää Sveitsin Geneveen, jossa hän kohtaa keskiviikkona Venäjän presidentin Vladimir Putinin.

 

Olen samaa mieltä konsensusmedian kirjoituksen kanssa siitä, että "Bidenin Euroopan-vierailulla on valtavasti symboliarvoa": Atlantin yli Eurooppaan vyöryy tosin rakkauden sijaan transatlanttisen uhon - ehkä jopa vihan - aalto. Tarkoitus on muistuttaa vasallimaita siitä, että Washington on yhä niiden isäntä.

Natokin herää koomasta, kun messias Biden saapuu, Hesarin toimittaja vakuuttaa, vaikka Yhdysvaltojen uusvanha presidentti vaikuttaakin aika ajoin hämmentyneeltä. Natolla riittää kuitenkin kirittävää, elähtäneen sotilasliiton "siirtäessä koneistoaan kyber- ja hybridiuhkien sekä Kiinan nousun aikaan".

Myös Suomelle Naton "kollektiivinen eheytyminen" on kuulemma elintärkeää, sillä "mitä yhtenäisemmin Yhdysvallat ja Eurooppa toimivat, sen kovempi on vastus ja viesti Venäjälle". Ilmeisesti osa suomalaisista on valmis vaikka tykinruuaksi, kunhan vihollinen vain löytyy idästä ja saamme "kuulua länteen".

Biden haluaa myös "Kiinan uhan" Naton agendalle, mutta ovatko kaikki Euroopan Nato-maat valmiita tällaiseen vastakkainasetteluun Aasian talous- ja teknologiamahdin kanssa? Vain amerikkalaisen populaarikulttuurin lumoamat länsinostalgikot voivat vakavissaan kuvitella, että Amerikka-johtoiset ysäribileet tekevät paluun globaalilla tasolla.

Bidenin ja Putinin tapaaminen Genevessä on sekin varmasti "spektaakkeli", Helsingin Sanomat arvelee. Pikemminkin tilaisuudesta voi tulla lyhyt demokratiailveily, jossa Yhdysvallat toistaa epäuskottavaa jargoniaan vapaudesta ja ihmisoikeuksista ja syyttää Putinin Venäjää siitä, että maa huolehtii kansallisista intresseistään. 

Joka tapauksessa, viikon aikana riittää varmasti seurattavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneille. Realistit tuskin pääsevät julkisuudessa ääneen, sillä sehän olisi "putinismia" tai "Kiina-mielisyyttä", joten lienee selvää, että vain vastakkainasettelun puolestapuhujat saavat suunvuoron valtamediassa.

G7-maiden kokous korostaa lännen hiipuvaa auktoriteettia

Britannia isännöi 11. kesäkuuta alkavaa G7-huippukokousta Cornwallissa, Lounais-Englannissa. 

Kyseessä on ensimmäinen kerta lähes kahteen vuoteen, kun G7-maiden johtajat kokoontuvat kasvotusten.

Huippukokousta edeltää jo nolo majoituskriisi, kun teollisuusmaiden johtajat ja heidän turvallisuuttaan valvovat poliisit vievät yösijan hotelleihin hätämajoitetuilta kodittomilta perheiltä.

G7-ryhmä, joka koostuu Yhdysvalloista, Britanniasta, Saksasta, Ranskasta, Italiasta, Kanadasta ja Japanista, alkaa olla jo aikansa elänyt kokoonpano, jolla ei ole enää samaa asemaa globaalissa politiikassa ja talouselämässä kuin ennen.

Tänä päivänä G7 on vain kalpea varjo entisestä, mutta kokouksessa tullaan varmasti esiintymään aivan kuin lännen liberaalin järjestyksen valtioilla olisi yhä merkitystä. Sopivasti isäntänä toimii Britannian pääministeri Boris Johnson, joka on "verbaalisen liioittelun ja tyhjien eleiden suurmestari", kommentoi Martin Jacques. 

G7-maiden roolia ja merkitystä on huomattavasti heikentänyt kehittyvien maiden nousu. Jälkimmäisten osuus maailman taloudesta on nyt melkein kaksi kolmasosaa verrattuna länsimaiden kolmasosaan. 1970-luvulla tilanne oli täsmälleen päinvastainen, länsimaiden osuuden ollessa kaksi kolmasosaa ja kehittyvien maiden vain kolmasosa. 

Dramaattisin esimerkki G7:n heikkenevästä vallasta tuli näkyviin jo finanssikriisin aikoihin vuonna 2008, jolloin maailman valtioita paremmin edustava, G20-maiden yhteistyö- ja neuvontafoorumi, syrjäytti G7:n.

Tänä päivänä G7-ryhmä etsii uutta roolia. Bidenin hallinnon alaisuudessa siitä yritetään muotoilla länsijohtoisen, illusorisen "demokraattisen maailman" puolustajaa taistelussa "autokratioita" - eli Kiinaa ja Venäjää - vastaan.

Tätä varten Etelä-Korea, Intia, Australia ja Etelä-Afrikka on kutsuttu osallistumaan huippukokoukseen. Puhutaan jopa siitä, että G7: stä tulisi "D10" (D-kirjain nimessä viittaa tietysti "demokratiaan", josta on tullut kiertoilmaisu ylikansallisen oligarkian, ts. länttä hallitsevan eliitin vallalle).

Kiinan-tuntija Jacques on skeptinen suunnitelman suhteen. Tällainen muutos korostaisi korkeintaan G7-maiden hiipuvaa auktoriteettia: taantumista globaalista johtajasta ideologiseksi lahkoksi. 

Tämä bidenistien ehdotus ei todennäköisesti saa hyväksyntää nykyisten G7-maiden tai edes mahdollisten uusien jäsenten keskuudessa, lukuun ottamatta kenties Washingtonille uskollista vasallia, Australiaa.

Tästä päästäänkin G7-maiden eksistentiaalisen kriisin ytimeen. Kiinan nousu on jo muuttanut maailmantaloutta ja syrjäyttänyt läntiset talousmahdit. Niinpä hyvät suhteet Kiinaan ovat olennaisen tärkeitä Saksan, Ranskan ja Italian taloudellisille näkymille. 

Nämä maat tulevat luultavasti vastustamaan sitä, että G7-ryhmästä tulisi Kiinan-vastainen rintama. Jacques uumoilee, että myös Japani sekä uudet rekrytoinnit, Etelä-Korea ja Etelä-Afrikka, saattavat kieltäytyä Kiinan vastaisista sotasuunnitelmista. Kenties hybridisotaan tarvitaan jokin muu kokoonpano?

Länsi on jakautunut ja pirstaloitunut. Yhdysvaltojen auktoriteetti on heikkenemässä, eikä se enää pysty palauttamaan ylivalta-asemaansa. Paras esimerkki G7:n kasvavasta kyvyttömyydestä koskee sen suhdetta kehittyviin maihin.

Kahdeksan vuoden ajan länsi on yrittänyt löytää keinon vastata Kiinan Vyö ja tie-hankkeeseen. Aihetta on tarkoitus käsitellä myös tämän viikon G7-kokouksessa. Ideat, joita on tarjottu silkkitiehankkeen länsijohtoiseksi vaihtoehdoksi, eivät ole konkretisoituneet.

Kollektiivisen lännen uuskolonialismi ei tunnu kehittyvistä maista houkuttelevalta historiallisten kokemustenkaan valossa. Onko edessä vihoviimeinen G7-kokous ennen siirtymistä uuteen monenkeskiseen järjestykseen?

Irakin joukkotuhoaseista Wuhanin laboratoriovuotoon – Lännen kohteena Kiina

Wall Street Journal julkaisi toukokuun 23. päivänä artikkelin, jossa siteerattiin anonyymisti Wuhanin virologisen instituutin "nykyisiä ja entisiä työntekijöitä". 

Kirjoituksessa väitettiin, että instituutin tutkijoita olisi joutunut oireisina sairaalahoitoon marraskuussa 2019, vähän ennen virallista vahvistusta virusepidemian puhkeamisesta.

Kaksi päivää myöhemmin, toukokuun 25. päivä, Yhdysvaltojen terveysministeriksi Bidenin hallintoon nimitetty Xavier Becerra, vaati YK:n terveyskokouksessa "läpinäkyvää" tutkintaa koronaviruksen alkuperästä.

Jo seuraavana päivänä Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden määräsi "tiedusteluyhteisön" tutkimaan, saiko covid-19 alkunsa "laboratorio-onnettomuudesta". Selvityksen tulisi valmistua kolmessa kuukaudessa.

Media meillä ja muuallakin on sittemmin uutisoinut, että Bidenin hallinnon tutkintaa ajaa "uusi todistusaineisto", jota on tuotu julki Wall Street Journalin kirjoituksessa. Yhtäkkiä kaikki lännen globalistien omistuksessa olevat uutistoimistot julistivat, että aiemmin "salaliittoteoriana" pidetty väite Wuhanin laboratoriovuodosta onkin "uskottava". 

Kuten World Socialist Web Siten päätoimittaja Andre Damon tuo esiin, ehkä kaikkein kuvaavinta tässä Kiinaa vastaan suunnatussa "tutkimusten" käänteessä on se, että Wall Street Journalin artikkelin - joka ei sisällä mitään uutta "tiedustelutietoa" saati varmistettua todistusaineistoa - on kirjoittanut sama mies, joka auttoi sepittämään yhden 2000-luvun suurimmista valheista.

Wuhanin laboratoriovuotoartikkelin pääkirjoittaja, Michael R. Gordon, on sama toimittaja, joka yhdessä Judith Millerin kanssa julkisti syyskuun 8. päivänä vuonna 2002 artikkelin, jossa valheellisesti väitettiin Irakin presidentin Saddam Husseinin pyrkivän rakentamaan ydinasetta.

Tuolloin Gordon ja Miller väittivät, että "viimeisten neljätoista kuukauden ajan, Irak on yrittänyt ostaa tuhansia erityissuunniteltuja alumiiniputkia, joiden amerikkalaisviranomaiset uskovat olevan tarkoitettuja sentrifugien osiksi uraanin rikastamisessa". Väite oli perätön ja se oli lähetetty New York Times-lehdelle Yhdysvaltojen tuolloisen varapresidentin Dick Cheneyn toimistosta. 

George W. Bushin hallinnon puolustusministeri Colin Powell esitti puolestaan YK:ssa 5. helmikuuta 2003, että Irakilla on "todistetusti runsaasti biologisia ja kemiallisia aseita". Tiedot perustuivat lähinnä muutaman epäluotettavan loikkarin CIA:lle antamiin vääriin tietoihin.

Yhdysvaltojen hallinnon alaisuudessa toimineet asetarkastajat eivät löytäneet Irakista suuria määriä joukkotuhoaseita, niin kuin niitä ei löytänyt amerikkalaisarmeijakaan vuonna 2003. Jälleen kerran maailma meni halpaan, uskoen Washingtonin epäluotettaviin väitteisiin.

Vuoden 2004 toukokuussa New York Times julkaisi kirjeen päätoimittajilta ja tunnusti, että lehti oli toistuvasti luottanut "väärään tietoon". Tämä ei ollut mikään "vastuullisen journalismin" riemuvoitto, vaan jälleen esimerkki siitä, että kaikki lännen uutistoimitukset on loppupelissä valjastettu lännen intressien mukaiseen informaatiosodankäyntiin.

Koko mediahypetys Saddamin kuvitteellisten joukkotuhoaseiden ympärillä oli tarkasti johdettu operaatio, tavoitteena oikeuttaa Yhdysvaltojen sota Irakia vastaan. Lännen globalistien, poliitikkojen, armeijan ja toimittajien epäpyhä liitto tuotti jälleen yhden massiivisen humanitaarisen tragedian, jonka tarkoituksena oli edistää Yhdysvaltojen geopoliittisia ja taloudellisia tavoitteita.

Olemmeko todistamassa samantyyppistä tiedotusvälineiden avulla toteutettavaa huijausta koronaviruksen ja Kiinan suhteen? Bidenin hallinnon aloittamassa kampanjassa edistetään väitettä, että koronavirus syntyikin keinotekoisesti Wuhanin virologisessa instituutissa. Erikoisinta asiassa lienee se, että Yhdysvaltojen terveysvirasto on itse rahoittanut koronavirusten tutkimusta Wuhanissa.

Aivan kuten vuoden 2002 valheet johtivat epävakauteen Irakissa ja yli miljoonan ihmisen kuolemaan, Yhdysvaltojen nykyinen, Kiinaa vastaan suunnattu propagandakampanja, saattaa olla alkua uudelle mittavalle konfliktille. Vähintäänkin Aasian nouseva talousmahti yritetään saada polvilleen vaatimalla jättikorvauksia koronavirukseen vedoten.

Kiinan voimistuva kansainvälinen ääni

Tutkijoiden mukaan Kiina ei ole perinteisesti ollut sellainen maa, joka tuputtaisi omaa järjestelmäänsä muille. 

Peking ei ole myöskään yleensä vastannut samalla mitalla takaisin propagandistiseen mustamaalaukseen.

Viime vuosina Kiinasta on kuitenkin tullut itsevarmempi. Kiinassa nähdään, että sen oma poliittinen järjestelmä ja hallintotapa on objektiivisella mittapuullakin tarkasteltuna hyvä ja tehokas, eikä siinä ole mitään hävettävää.

Länsimaissa puolestaan epäilevä suhtautuminen tulevaisuuteen on lisääntynyt: mitä enemmän lännen poliittisessa järjestelmässä ilmenee vakavia puutteita, sen vihamielisemmäksi asenne muuttuu kilpailevana valtana nähtyä Kiinaa kohtaan.

Yhä useammat ihmiset huomaavat, ettei lännen liberaali narratiivi enää päde. "Sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys" on ollutkin vain angloamerikkalaisen hegemonian pönkittämisen väline. Nyt eletään jo siirtymäaikaa vanhasta järjestyksestä uuteen. 

Kiinaa ei kiinnosta amerikkalaistyylinen maailmanpoliisin rooli, joten sillä ei ole ollut mediapuolellakaan selvää strategiaa siitä, kuinka kilpailla lännen kanssa. Kiinan ääntä länsimaiden hallitseman julkisen mielipiteen kentällä ei ole vielä sovitettu yhteen sen kansallisen vahvuuden ja vaikutusvallan kanssa.

Kiinassa ajateltiin aikaisemmin, että jos maa pitää matalaa profiilia ja pyrkii yhteisvoittoon länsivaltojen kanssa, länsi kohtelee Kiinaa ystävällisesti ja arvostavasti. Käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että tällainen ajattelu on ollut liian naiivia, sanoo kiinalainen media-ammattilainen ja Euroopan tutkimuksen asiantuntija Zheng Ruolin.

Anonyymina pysyttelevä pekingiläinen kansainvälisten suhteiden tuntija puolestaan toteaa sarkastiseen sävyyn, että Kiinan ja Yhdysvaltojen välit ovat helposti korjattavissa. Kiinan tarvitsee vain luopua 5G-teknologiastaan, avaruusohjelmastaan, kehittyneistä aseistaan ja taloudellisesta kehityksestään; tämän jälkeen Kiinan ja Yhdysvaltojen kiistat katoavat.

Pysyäkseen hyvissä väleissä Yhdysvaltojen kanssa, minkä tahansa ei-länsimaan tulisi pysyä heikkona ja tottelevaisena ja hyväksyä lännen narratiivinen hegemonia kansainvälisen julkisen mielipiteen kentällä. Anonyymin kiinalaiskommentoijan mukaan kyse ei ole koskaan ollutkaan demokratiasta ja vapaudesta, vaan voimasta ja autonomiasta.

Koska Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat tiedostaneet, etteivät ne saa Kiinaa alistumaan kauppasodan, sotilaallisen painostuksen, saati koronakriisin myötä, on uudeksi taistelukentäksi valittu mielipidevaikuttaminen. Tässä infosotapelissä Kiina on yhä altavastaajan asemassa, sillä melkein kaikki keskeiset kansainväliset media-alustat ovat länttä hallitsevan eliitin käsissä.

Länsi käyttää hegemonista etuasemaansa yleisen mielipiteen taistelukentällä käynnistääkseen Kiinan maalittamisen ja rakentaakseen kielteisen kertomuksen Kiinasta. Tällä pyritään tuottamaan vahinkoa ja hidastamaan Kiinan kehitystä. Olisi Kiinan kansallisten intressien mukaista löytää ratkaisu tähänkin ongelmaan.

Länsimedioista myönteinen suhtautuminen Kiinaan on jo pitkälti häivytetty. Kiinan-vastaisesta mielialasta on tulossa "poliittisesti korrektia" lännessä, eräänlaista hyväksyttävää rasismia, jota valtamedian kolumnistit ilmentävät siinä missä poliitikotkin. Onneksi länsimaat eivät edusta maailman enemmistöä, sanoo tutkija Zheng.

Kehittyvissä kolmannen maailman maissa Kiina-kuva on positiivisempi. Afrikassa sekä Kaakkois- ja Länsi-Aasiassa, poliittinen eliitti ja kansalaiset tukevat Kiinaa ja sen asemaa kansainvälisellä areenalla. Tämä povaa valoisaa tulevaisuudennäkymää Kiinalle, vaikka lännen suunnalta Aasian suurvalta kohtaakin yhä vihamielisemmäksi käyvän asenteen.

Kiinan ei ole tietenkään mahdollista vakuuttaa jokaista maata ja saada kaikista länsimaista kumppaneita, mutta Kiinan on mahdollista voittaa kansainvälisen yhteisön enemmistö puolelleen. Presidentti Xi Jinping on sanonut, että kiinalaista kulttuuria tulee esitellä maailmalla ja samalla kumota Kiinaan liittyviä valheellisia myyttejä, huhuja ja väitteitä. 

Kiinan Renminin yliopiston kansainvälisen tutkimuksen laitoksen apulaisdekaani Jin Canrong arvioi, että "jotkut ihmiset pelkäävät loukkaavansa länttä". Kiinan kannattaa totuttaa Yhdysvallat ja muut länsimaat olemaan oikeutetun ja rakentavan kritiikin kohteena.

YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä, sen ainoana ja suurimpana kehittyvänä maana, Kiina ei edusta vain itseään, vaan myös kahdeksaakymmentä prosenttia maailman väestöstä, jotka hekin asuvat kehittyvissä maissa. "Jos Kiina vaikenee, kun länsi tekee virheitä, kuka muukaan voisi puhua", Jin toteaa.

Putin ja Lukašenko nauravat lännen tunteenpurkauksille

Ryanairin lentokoneselkkauksessa on kyse uudesta hyökkäyksestä Aleksandr Lukašenkon hallintoa vastaan, mutta jos unohdetaan hetkeksi lännen vallanvaihtajien synkät suunnitelmat, yllättäen taktinen hyötyjä onkin Venäjä.

Lukašenko on hybridisodankäynnin paineissa korostanut maansa "suvereeniutta" ja "monivektoripolitiikkaa", mutta koska entinen neuvostotasavalta nyt sattuu sijaitsemaan Venäjän federaation ja lännen sotakoneiston välissä, on myös Kremlin geopoliittiset intressit otettava huomioon.

Lännen rekrytoima ja rahoittama "demokraattinen oppositio" tuskin nousee Valko-Venäjän johtoon edes Lukašenkon pitkän valtakauden päätyttyä. Värivallankumous ei onnistunut ja hämärän Ryanair-operaation kaikki seuraukset jäävät vielä nähtäväksi.

Venäjä haluaa syventää maiden välistä valtioliittoa ymmärrettävistä kulttuurisista, kansallisista ja turvallisuuspoliittisista syistä, mutta integraatio hoidetaan kiireettä, kaikessa rauhassa, miltei orgaanisena siirtymänä. Lukašenko taitaa olla jo samoilla linjoilla koettelemustensa jälkeen. 

Valko-Venäjän johtaja tapasikin Putinin viime perjantaina Mustanmeren rannikkokaupungissa, Sotšissa. Tunnelma oli videotallenteen välittämän kuvan perusteella ilmeisen rento ja herrojen välit hyvät, vaikka lännen media on yrittänytkin muuta väittää. 

Lukašenkon kerrotaan tuoneen presidenttien tapaamiseen salkullisen dokumentteja Ryanairin tapaukseen liittyen. Oliko salkku visuaalinen viesti lännen toimijoille? Venäjän ja Valko-Venäjän johtajat olivat yhtä mieltä siitä, että matkustajakoneen tapauksesta länsimaissa nostetussa äläkässä on kyse lähinnä "tunteenpurkauksesta".

Lisäämällä pakotteita ja eristämällä Valko-Venäjän, Euroopan unioni ja länsi pelaavat tahtomattaan suoraan Venäjän pussiin. Venäjä on jo myöntänyt lisää lainaa Valko-Venäjälle. Lukašenko kiitteli Putinia tuesta vaikeuksissa lännen kanssa.

Lännen pakotteilla ei taida olla haluttua vaikutusta. Lukašenko onkin todennut, että mitä talouteen tulee, "armottomasti vanhentunut Eurooppa" on korvattavissa "nopeasti kasvavalla Aasialla". Valko-Venäjä on "valmis tulemaan osaksi uutta Euraasiaa, sen etuvartiota".

Valko-Venäjän ulkoministeri Vladimir Makei on myös kommentoinut tapahtumia ja vetänyt johtopäätöksiä. Hänen mielestään Venäjälläkin nähdään nyt, millainen länsi oikeasti on.

Ulkoministerin mukaan "kollektiivinen länsi on hyvin hermostunut siitä tosiasiasta, että maailma on muuttumassa moninapaisemmaksi, että on ilmaantunut useita geopoliittisia pelaajia, joiden mielipiteet täytyy ottaa huomioon".

Makei on samaa mieltä venäläisen kollegansa Sergei Lavrovin kanssa, joka on myös todennut, ettei maailma ole enää länsikeskeinen. Viiden vuosisadan ajan länsi on sanellut olosuhteet kuinka elää, mitä tehdä, mitä sääntöjä noudattaa. Nyt tuo aika on päättymässä.

"Kiina on yksi maailman suurimmista talouksista ja Intiakin on kasvanut nopeasti. Myös Venäjä on laskenut ruusunpunaiset lasit, joita se piti vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa silmillään ja noussut polviltaan", Makei kuvailee meneillään olevaa muutosta.

"Lännessä monet eivät pidä tästä tilanteesta, auktoriteettinsa menettämisestä. He ovat pyrkineet vahvistamaan leiriään. Valko-Venäjän tilanteelle on syynsä; olemme geopoliittisella taistelukentällä ja länsi yrittää vetää meitä puolelleen sanelemalla ehtonsa", ulkoministeri sanoo suoraan.

"Suhteiden tulisi kehittyä YK:n peruskirjassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Ne ovat perusta normaalin ja oikeudenmukaisen maailman rakentamiselle. Valitettavasti länsi käyttää pakkokeinoja, painostusta ja pakotteita", Makei pahoittelee.

"Euroopan unioni yrittää tehdä Valko-Venäjästä paariavaltion ja syrjäyttää maan poliittisen johdon. Läntiset tahot pyrkivät maan täydelliseen kuristamiseen", Makei sanoo. Samaa on yritetty tehdä myös Venäjälle, mutta länsi ei ole onnistunut operaatioissaan.