YK:n yleiskokouksesta

Turkin presidentti Erdoğan

YK:n yleiskokous käynnistyi New Yorkissa maanantaina, 23. päivä syyskuuta. Yleiskokous on foorumi, jolla valtiot neuvottelevat ajankohtaisista kansainvälisistä asioista.

Ilmastomaskotti Greta Thunbergin esiintymisestä sekä Donald Trumpin patriotismipuheista on uutisoitu jo laajasti, joten kiinnitän oman huomioni muihin aiheisiin.

Presidentti Sauli Niinistö sai puheenvuoron tiistaina. Hän painotti "luottamuksen merkitystä ilmastotoimissa", muistutti kestävän kehityksen agendasta ja Pariisin ilmastosopimuksesta. Niinistö puhui miltei tyhjälle salille; EU:n mallioppilasmaan edustajien mielipiteet eivät tunnu kiinnostavan ketään. Toivottavasti tämä karu tosiasia valaisi hieman nöyryyttä poliittisiin päättäjiimme.

Yhdysvallat käytti yleiskokousta myös Venäjän vastaiseen vaikuttamiseen. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kritisoi Washingtonin päätöstä olla myöntämättä viisumeja useille Venäjän delegaation jäsenille. Viisumi jäi saamatta kymmeneltä Venäjän parlamentin ylähuoneen jäseneltä, jotka olisivat osallistuneet YK:n yleiskokouksen vuotuiseen istuntoon.

Lavrovin mielestä YK:n päämajan sijaintia voitaisiin harkita uudelleen, koska Yhdysvallat käyttää asemaansa väärin. Iranin presidentti Hassan Rouhani sanoi torstaina, että Iran voisi tukea hanketta, jos päämajan uudelleensijoittamisesta "johonkin parempaan maahan" äänestettäisiin. Ehkä jokin puolueeton maa, kuten Sveitsi, sopisi isännöimään Yhdistyneitä kansakuntia paremmin? Venäjän duuman kansanedustaja Natalia Poklonskaja on puolestaan ehdottanut, että YK:n uusi päämaja voitaisiin sijoittaa Krimille.

Israelin ulkoministeri Israel Katz projisoi puheessaan sionisteille tyypilliseen tapaan, väittäen Iranin olevan "suurin uhka Lähi-idän vakaudelle ja turvallisuudelle". Katz myös aneli maailman maita tunnustamaan miehitetyn Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, kuten Trumpin Yhdysvallat on jo tehnyt. Kansainvälinen yhteisö ei ole ainakaan vielä lämmennyt ajatukselle.

Saudi-Arabian ulkoministeri Ibrahim Al-Assaf toisti Israelin viestiä ja vaati kansainvälistä yhteisöä painostamaan Irania "kaikin käytettävissä olevin keinoin", mutta lisäten, että tehokkain tapa toimia on "katkaista kaikki taloudelliset suhteet Teheranin kanssa". Onneksi Kiina, Venäjä ja monet muut maat, ovat eri mieltä tässä asiassa.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan kertoi maansa jatkavan kaupankäyntiä Iranin kanssa Yhdysvaltojen asettamista pakotteista huolimatta. Erdoğanin puhe YK:ssa taisi olla tilaisuuden parhainta antia, sillä Turkin johtaja suututti sionistit esittelemällä karttakuvaa siitä, miten Israel on vuodesta 1947 alkaen varastanut maata palestiinalaisilta.

Arvopohjaisen ulkopolitiikan loppu

Konkaridiplomaatti Heikki Talvitie kirjoittaa Suomen Geopoliittisen Seuran blogissa valtioetuun perustuvan ulkopolitiikan paluusta.

Talvitie arvioi aivan oikein, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen käsitys, jonka mukaan kaikki valtiot haluavat kopioida läntisen poliittisen järjestelmän periaatteineen ja demokratiakäsityksineen, on osoittautunut vääräksi.

Lännen valtapiiri laajeni, mutta geopolitiikka ei kadonnut arvopohjaisen ulkopolitiikan myötä mihinkään. Venäjä kykeni Putinin johdolla haastamaan lännen laajentumisen, mikä leimattiin Yhdysvaltojen ja EU:n sisällä aggressiiviseksi käyttäytymiseksi. Talvitie käy läpi lännen Balkanin politiikkaa ja Ukrainan kriisin alkua, mainiten myös Kiinan Keski-Aasian uutena voimatekijänä.

Talvitie sanoo suoraan, että arvopohjaisen ulkopolitiikan aika on ohi. Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat tällaisen politiikan hylänneet ja ulkopolitiikkaa ohjaa avoimemmin valtion etu. Euroopan unionissa ja myös Suomessa "arvopohjasta" vielä puhutaan, mutta myös unionin ulkosuhteissa arvojen rooli on Talvitien mukaan heikentynyt. Keskinäisten etujen yhteensovittaminen tapahtuu vastedes realistisemmin hyötynäkökulmasta.

Talvitien mielestä myös Saksan rooli Euroopan johtajana on heikentynyt. Tähän on syynä lännen epäonnistunut interventio Libyassa, joka osaltaan johti unionia ravisuttavaan pakolaiskriisiin. Myös liittokansleri Merkel putosi tämän tapahtumasarjan myötä jalustaltaan, arvioi Talvitie. Samoin "sotilaallisten elementtien tulo Ukrainan kriisiin" on siirtänyt Saksan sivummalle tapahtumien keskiöstä. Saksa on ollut poliittinen ja taloudellinen mahti, mutta ei sotilaallinen, Talvitie muistuttaa.

EU:n "yhteiseen arvomaailmaan" Talvitie ei näytä uskovan. Entiset Varsovan liiton maat, kuten Puola, Tšekki ja Unkari, eivät olekaan liberaalin demokratian mallimaita, vaan ne ovat ryhtyneet avoimesti kapinoimaan EU:n sanelupolitiikkaa vastaan, asettaen etusijalle omat kansalliset intressinsä. Suomi on esiintynyt Talvitien mielestä EU:ssa enemmän tuomarin kuin lääkärin roolissa, ja arvostellut Visegrád-maita.

EU:n yhtenäisyys, jos se voisi koskaan edes toteutua, vaatisi erilaista lähestymistapaa ja "pitkäaikaista koulutusta". Kun Euroopan unioni korvasi Neuvostoliiton, Itä-Euroopan maita unionissa houkutteli enemmän halu päättää omista asioistaan, kuin lännen demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien jargoni. Talvitie katsoo, että EU:n jäsenvaltiot tarvitsisivat enemmän itsenäistä liikkumatilaa, sillä "yhtenäisyyden pakkopaita" aiheuttaa vain lisää kapinamieltä.

Nähtäväksi jää, millaiseksi Euroopan unionin geopoliittinen rooli muodostuu. Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat muodostavat ainakin valtakolmikon, kuten presidentti Niinistökin on todennut. Talvitien mielestä kannattaisi ennemmin korostaa EU-maiden "etujen yhtenäisyyttä" ja arvopohjaan takertumisen sijaan myöntää valtiointressien tärkeys. Geopolitiikka on siis tehnyt väkevän paluun politiikan keskiöön, tunnistettiin se EU:n sisällä tai sitten ei.

Kapitalismin tappio

Globalistieliitin julkaisema talouslehti Financial Times on huolissaan "liberaalin kapitalismin" kohtalosta. Niinpä se pyrkii nyt brändäämään rahavallan järjestelmää uusiksi ilmoittamalla, että kapitalismi tarvitsee "resetointia", nollausta.

Eliitin suosima peukaloitu systeemi on syvässä kriisissä, joten jotain on yritettävä. Sumuverho alkaa jo hälvetä, ja ihmiset huomaavat, ettei markkinatalous ja dekadentti liberalismin eetos, olekaan tuonut heille luvattua hyvinvointia ja vapautta. Vuosien 2008-2009 finanssikriisin jäljet näkyvät yhä, ja uuttakin taantumaa, ellei jopa romahdusta, ennustetaan.

Pääomapiirit halusivat levittää lonkeroitaan rajattomasti ja kahmia omaisuuden harvojen ja valittujen käsiin: tätä varten keksittiin työkaluksi globalisaatio, mutta lopulta "kasvun" (eli tosiasiassa ahneuden) rajat tulivat vastaan. Vanha järjestys vetelee viimeisiään, eikä sen haiseva henki enää kulje. Vaurauden ja elintason paranemisen sijaan eriarvoisuus, köyhyys ja vastakkainasettelu ovat vain lisääntyneet.

Kapitalismia ei tietenkään haluta täysin poistaa kuvioista, vaan pelisääntöjä luvataan vain hienosäätää. Kyynisempi ajattelisi, että kyseessä on rahavallan kasvojen pelastus/kohotusprojekti. Elokuussa amerikkalaisten suuryritysten johtajat ilmoittivat sitoutuvansa parantamaan työntekijöiden palkkoja, lisäämään koulutusta, sekä sijoittamaan varojaan mm. ympäristönsuojeluun. Voitontavoittelu ei saa olla enää yritysten ainoa päämäärä, he julistivat.

Talouden alamäki on tuottanut myös liberaalia demokratiaa uhkaavia ilmiöitä. Olivat he sitten tosissaan tai eivät, kansallisten intressien ajamista peräänkuuluttavat poliitikot ovat suositumpia kuin yhden prosentin etuja ajavat kokoomus-ruotsalaiset ja muut kosmopoliitit. Globalisaation kyseenalaistaminen on kasvanut; tämä ei ole jäänyt koroillaan eläviltä kapitalisteiltakaan huomaamatta. Tulevaisuus saattaa pelottaa, vaikka rahalla saakin vielä ostettua vaikutusvaltaa ja turvallisuutta.

Samaan aikaan uuden, multipolaarisen järjestyksen asiamiehet ovat nousseet esiin lännen hybridisodankäynnistä ja sen (vale)mediakoneiston mustamaalauksesta huolimatta. Taloudelliset, poliittiset ja geopoliittiset siirrot tekevät tehtävänsä, joten lännen finanssipiireillä on kiire pelastaa, mitä pelastettavissa on, ja esittää katumusta ja mielenmuutosta.

Markkinataloutta on Financial Times-lehden mielestä "tarpeellista uudistaa, jotta se voidaan säilyttää". Eliitti esittää, että nyt tarvitaan "parempaa kapitalismia", vaikka juuri kapitalistinen talousjärjestelmä on tähänkin asti ollut se ongelmien alkusyy. Uusitulla agendalla yritetään säilyttää saavutettu valta-asema, mutta onko jo liian myöhäistä? Toivottavasti on.

Populistinen internationaali?

Janan Ganesh kirjoittaa Financial Times-lehdessä populismista. Globalistien talouslehdessä populisteja ei katsota hyvällä, ja Ganeshin kirjoitus noudattaa tietysti lehdelle tyypillistä linjaa.

Financial Times on aiemmin arvioinut, että nykyisenlainen populismi on finanssikriisin perintöä, jossa häviäjiä ovat "liberaali demokratia ja avoimet kansainväliset rajat". Olen itse käsitellyt blogissani populismia oikealta vasemmalle, mutta arvioidaan aihetta vielä hieman lisää.

Populisteja on noussut esiin kaikkialla, jos toimittaja Ganeshia on uskominen. Heitä löytyy nyt idästä ja lännestä, Filippiineiltä Yhdysvaltoihin. Eurooppalainen populismin haara on saanut Boris Johnsonin pääministeriyden myötä joukon jatkoksi myös Iso-Britannian. Brasiliakin liittyi Ganeshin mukaan populistien aikajanalle, kun oikeistoliberaali Jair Bolsonaro valittiin maan presidentiksi (Yhdysvaltojen tuella, mutta kuitenkin).

Liberaalin demokratian edustajat pelkäävät tulevansa jonkinlaisen "Popinternin" piirittämiksi ja horjuttamiksi, Ganesh kirjoittaa. Siinä missä kommunistinen internationaali, Komintern, otti käskynsä vastaan Neuvostoliiton aikaisesta Moskovasta, "globaalia populistiliikettä" johdetaan tällä hetkellä Trumpin Washingtonista käsin. Trump on tullut paremmin juttuun vahvojen johtajien kuin Washingtonin perinteisten liittolaisten kanssa, Ganesh valittaa. Presidentti Niinistökin vaikuttaa vanhan liiton atlantistina olevan ymmällään ja ärtynyt.

On kuitenkin virhe puhua populismista kuin se olisi monoliitin kaltainen, yhtenäinen rintama. Tämä antaa Ganeshin mielestä populisteille myös liikaa painoarvoa. Vaikka populismin kannattajia on numeerisesti paljon ja heitä löytyy maantieteellisesti jo melkein mistä tahansa, he eivät omaa riittävää koheesiota. Syvin juopa vallitseekin Ganeshin mielestä Yhdysvaltojen ja muiden maiden populististen voimien välillä.

Se, mitä Trump vaalikampanjassaan tuomitsi "globalismina", on muun maailman mielestä usein vain "amerikkalaisuutta". Ranskalainen tai aasialainen kansallismielisyys saattaa yhä erottua amerikkalaisesta (tai ainakin anglosaksisesta) mielenmaisemasta, jota sävyttää kaupallisuus, individualismi ja liberaali moraalikäsitys. Näiden maiden populistit eivät välttämättä ota mallia Trumpin tyylistä ja ulosannista, vaikka Trump olisikin heistä edeltäjiään mieluisampi presidentti.

Populistien keskinäiset erimielisyydet ovat kasvussa, Ganesh väittää. Esimerkiksi filippiiniläinen populistijohtaja Rodrigo Duterte katsoo mieluummin Kiinan kuin Yhdysvaltojen suuntaan, joten ristiriita Trumpin hallinnon intressien kanssa on ilmeinen. Trump tuli juttuun Intian populistisen pääministeri Narendra Modin kanssa, mutta silti Yhdysvallat kiistelee Intian kanssa kauppasopimuksesta. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan puolestaan on järkyttänyt Yhdysvaltoja ja Nato-johtoa ostamalla ohjuspuolustusjärjestelmän Venäjältä.

Jopa Trumpin suhteet Yhdysvaltojen vanhaan liittolaiseen, Englantiin, ovat pinnallisemmat kuin arvellaan. Edes brexitiä janoavat brittiäänestäjät eivät innostuneet Trumpin ehdotuksesta, että amerikkalaisyritykset ostaisivat Iso-Britannian julkisen terveydenhuollon. Diilimies Trump on edeltäjiensä tavoin yksityistämisen ja liberalismin asialla, vaikka vanhan järjestyksen puolestapuhujat vieroksuvat miestä. Mielestäni populistit, jotka eivät vastusta liberaalia talouspolitiikkaa, eivät tarjoa todellista muutosta. Maahanmuuttokriittisyydellä tai poliittisesti epäkorrekteilla lausunnoilla ei ole merkitystä, mikäli populistit, vanhojen puolueiden tavoin, tukevat nykyistä talousjärjestelmää.

Ganesh uskoo, että populistit saattavat horjuttaa olemassa olevaa maailmanjärjestystä. Mutta hän epäilee, kykenevätkö populistit toimimaan omillaan. Davosin rahaeliitti saattaa edelleen vetää pidemmän korren ja käyttää nationalisti-utopisteja hyväkseen. Pelkkä ajatuskin "kansainvälisestä populistisesta liikkeestä" on ristiriitainen: eri maiden kansalliset intressit saattavat joutua törmäyskurssille, vaikka joitakin yhtäläisyyksiä löytyisikin. Myös populistinen retoriikka saattaa rikkoa välejä helpommin kuin luoda ylikansallisia kumppanuussuhteita, epäilee Ganesh. Itse kysyisin myös, saako EU:n parlamentissa toimiva uusi kansallismielisten Identiteetti ja demokratia-ryhmä mitään aikaan? Ryhmän taustaideoija, populistijohtaja Matteo Salvini, uhkapelasi itsensä jo ulos Italian hallituksesta.

Yhdysvallat on hankala johtaja populistimaille. Manner-Euroopalla on omat tapansa, joihin trumpilaisuus ei erityisen hyvin istu. Sanelu- ja pakotepolitiikka ei myöskään tuo ystäviä. Itä-Euroopan traumavaltioille tosin riittää, että Valkoisen talon johto on Venäjä-vastainen. Kun Singaporen ja Malesian johtajat puhuivat "aasialaisista arvoista" 90-luvulla, ne edustivat samalla vastavoimaa amerikkalaiselle materialismille. Eurooppa tarvitsisi itsenäisesti ajattelevia johtajia, jotka eivät enää haluaisi olla Amerikka-johtoisen Lännen™, saati sen taustalla vaikuttavan globalistieliitin, säyseitä takuumiehiä. Tällaisesta finanssipiirien toimittaja Ganesh ei tietenkään kirjoita mitään.

Kun Kominternin neuvostojohto huomasi maailmanlaajuisen vallankumouksen liian vaikeaksi saavuttaa, he tyytyivät keskittämään valtaansa ja lujittamaan ideologiaansa kotona. Trump ja kumppanit voivat joutua toimimaan samoin, arvelee Ganesh. Hänen mielestään tätä voidaan kutsua "yhden-maan-populismiksi". Se ei välttämättä kuulostaisi hassummalta, jos Suomikin pääsisi populismin avulla irti ylikansallisesta ikeestä, hämäristä isäntämaasopimuksista ja ahneista kaivosyhtiöistä. Niin ei vain taida käydä.

Isku Saudi-Arabiaan

Kirjoitin viime lokakuussa Jemenin tilanteesta. Saudi-Arabia on Yhdysvaltojen ja Israelin tuella runnellut maata jo vuodesta 2014 alkaen, mutta tästä sotarikosten sarjasta ei lännen valta(vale)media paljoa uutisoi. Vasta nyt, kun saudien öljynjalostamoihin iskettiin viime lauantaina, uutistoimistot mainitsevat Jemenin edes sivulauseessa.

Syy mainintaan johtuu siitä, että Jemenin huthikapinalliset ilmoittivat olevansa vastuussa iskusta. Isku voisikin olla jemeniläisten vastaisku saudien veriteoille. Yhdysvalloille ei kuitenkaan huthien rooli syypäinä kelvannut, vaan ulkoministeri Mike Pompeo on jo syyttänyt teosta Irania.

Yhdysvallat on jo pitempään uhkaillut Irania. Mieltään usein muuttava presidentti Trump on ilmoittanut, että Yhdysvallat haluaisi välttää sodan, mutta on myös valmistautunut käymään Irania vastaan. Tällainen aggressio voisi kostautua seuraavissa presidentinvaaleissa, mutta mitä sanoo "syvä valtio", ts. Yhdysvaltojen pysyvä valtiokoneisto ja sotateollinen kompleksi? Kuka tästä kaikesta hyötyy?

Sopivasti isku tapahtui myös Israelin vaalien alla, joten sikäläiset poliitikot, korruptiosyytteiden keskellä rypevää pääministeri Benjamin Netanjahua myöten, pyrkivät varmasti demonisoimaan Irania ja saamaan ääniä saudiliittolaistensa epäonnen varjolla. Sionismi ja Israelin etnokratia tarvitsevat vihollisensa.

Israel haluaisi Iranin vastaisen sodan, mutta tietysti niin, että Yhdysvallat ja länsiliittouma kantaisi päävastuun vaikeasta ja verisestä vallanvaihto-operaatiosta. Iskut saudien öljykentille tapahtuivat myös, kun on ollut puhetta Iranin presidentti Hassan Rouhanin ja Trumpin tapaamisesta, mitä Israel ja amerikkalaiset sotahaukat ovat jyrkästi vastustaneet.

Saudi-Arabian öljyntuotantolaitoksiin tehdyllä lennokki- tai ohjusiskulla on vaikutuksensa. Saudi-Arabia ilmoitti heti sunnuntaina, että iskut supistavat maan öljyntuotannon puoleen. Yhdysvallat ilmoitti olevansa valmis paikkaamaan tuotantohäiriöitä omilla öljyvarastoillaan. Öljyn hinta saatiin iskujen myötä kätevästi nousemaan.

Vaikka Yhdysvallat uhkailee Irania ja mahdollisista vastatoimista puhutaan, en aivan heti usko sodan syttymiseen. Sodanvastaisina voimina toimivat Venäjä ja Kiina, joilla on omat geopoliittiset ja taloudelliset intressinsä alueella. Kiina on ilmoittanut, että Yhdysvaltojen on vastuutonta syyttää iskuista Irania, varsinkin kun Washingtonilla ei ole edes esittää mitään todisteita väitteilleen.

Venäjän presidentti, mestaritrolli Putin, puolestaan ehdotti Turkin pääkaupunki Ankarassa pidetyssä lehdistötilaisuudessa, että Saudi-Arabian kannattaisi ostaa turvakseen venäläinen ohjustorjuntajärjestelmä, aivan kuten Turkki ja Iran ovat tehneet. Tällä hetkellä saudien öljykenttiä on turvaamassa ylikallis ja ilmeisen tehoton, amerikkalainen Patriot-järjestelmä.

Maailma ilman miljardöörejä

Ranskalaisen taloustieteilijä Thomas Pikettyn mielestä miljardöörit vahingoittavat talouskasvua ja heidän varallisuuttaan pitäisi verottaa nykyistä huomattavasti rankemmalla kädellä.

Piketty, jonka vuonna 2013 julkaistusta taloustieteen historiaa käsittelevästä kirjasta Le Capital au XXIe siècle, "Pääoma 2000-luvulla", tuli valtaisa myyntimenestys eri puolilla maailmaa, on juuri julkaissut uuden, 1200-sivuisen teoksen Capital et idéologie, "Pääoma ja ideologia". Uuden kirjan ranskankielinen alkuteos julkaistiin viime viikolla. Kirjan englanninkielinen painos tulee ulos ensi vuoden maaliskuussa.

Piketty kannattaa globaalia pääomaveroa, jossa vero perittäisiin vuosittain prosentteina henkilön kokonaisvarallisuudesta (nettovarallisuudesta). Pienimpiä omaisuuksia verotettaisiin kevyesti, jos lainkaan. Piketty väittää, että pääomavero voisi tehokkaasti ratkaista yksityisen pääoman ja sen tuoton ikuisuus­ongelman.

Yrittäjillä voisi yhä olla miljoonaomaisuuksia, mutta varsinaisia miljardöörejä ei enää uuden verotuksen myötä syntyisi. Pikettyn mielestä tämä olisi yleisen edun mukaista. Hänen mielestään tulojen kasautuminen ökyrikkaille luo eriarvoisuutta, joka ei ole sattumaa, vaan yksi kapitalismin keskeisiä piirteitä. Tämä ongelma poistuu Pikettyn mielestä vain valtion väliintulolla. Piketty on ehdottanut myös, että jokaisen ranskalaisen tulisi saada valtiolta "ennakkoperintönä" 120 000 euroa heidän täyttäessään 25 vuotta.

Pikettyn mukaan käsitys siitä, että raharikkaat luovat työpaikkoja ja edistävät talouskasvua, on väärä. Yhdysvalloissa tulot asukasta kohti olivat 2,2 prosenttia vuodessa aikavälillä 1950 luvulta 1990-luvulle saakka. Kun miljardöörien määrä räjähti 1990- ja 2000-luvuilla, kasvaen 90-luvun sadasta tämän päivän noin kuuteensataan henkilöön, tulojen kasvu asukasta kohden putosi 1,1 prosenttiin.

Vaikka Pikettyn näkemykset ovat saaneet vastakaikua akateemisissa piireissä ja vasemmiston keskuudessa, poliitikot eivät ole niistä vielä innostuneet. Jopa Ranska lakkautti varallisuusveron vuonna 2017, väittäen sen heikentävän investointeja. Pikettyn mielestä kaikkialla länsimaissa sekä vasemmisto- että oikeistopuolueet ovatkin "eliitin kaappaamia". Tässä hän ei liene aivan väärässä.

Piketty uskoo kuitenkin, että varallisuuden uusjaon teemat nousevat vielä esiin poliitikkojen toimesta. Piketty mainitsee amerikkalaisina esimerkkeinä Elizabeth Warrenin ja Bernie Sandersin, sekä nuoret demokraatit. Hän välttää käyttämästä termiä "sosialismi", mutta katsoo kuitenkin, että Yhdysvaltoja jo Ronald Reaganin ajoista hallinnutta uusliberaalia kapitalismia olisi uudistettava.

"Reaganismi on puolustanut varallisuuden keskittymistä [harvojen käsiin], ikään kuin miljardöörit olisivat pelastajiamme", Piketty kritisoi. "Reaganismi on osoittanut rajansa: kasvu on puolittunut, eriarvoisuus on kaksinkertaistunut. On aika irtautua tästä "omaisuuden pyhyyden" vaiheesta ja ylittää kapitalismi", Piketty ehdottaa.

Soros ja kylmä sota Kiinaa vastaan

Miljardööri, arkkiglobalisti ja kansantalouksien tuhoaja George Soros (89 vuotta) on yhä elävien kirjoissa ja käärmeissään.

Soros valittaa, että presidentti Donald Trump haluaa parantaa Yhdysvaltojen talousnäkymiä sen sijaan, että keskittyisi "demokratian ristiretkeen" Kiinaa vastaan.

Trumpin kauppasota Kiinaa vastaan saa Sorosilta kiitokset, mutta Huaweihin kohdistuvia pakotteita ei pitäisi käyttää neuvotteluaseina, jotta Washington saisi sopimuksen aikaiseksi Pekingin kanssa, ohjeistaa Soros Trumpia mielipidekirjoituksessaan The Wall Street Journalissa.

Soros ehdottaa, että Trumpin hallinnon pitäisi lisätä painetta Pekingille, ja pakottaa kiinalainen yhteiskunta "avautumaan liberaaleille uudistuksille". Soros myöntää, että hänen mielestään Kiinan presidentti Xi Jinpingin ja kommunistisen puolueen lyöminen on Yhdysvaltojen kansallisia intressejä tärkeämpää.

Sorosin työ "avoimien yhteiskuntien" puolestapuhujana on tehnyt hänestä avoimien rajojen liberalismin keulakuvan. Todellisuudessa hän haluaa vain oman totalitarismin brändinsä voittavan. "Euroopan unionin on otettava vastaan vähintään miljoona turvapaikanhakijaa vuosittain hamaan tulevaisuuteen", Soros julisti jo vuonna 2015, niin sanotun siirtolaiskriisin aikoihin. Väestönvaihto ja lännen globalistien maailmanvallan lujittaminen ovat olleet Sorosin keskeisiä projekteja jo pitkään.

Avoimia rajoja vaatimalla ja hyökkäämällä rahoineen ja järjestöineen kansallisvaltioita (tai niiden rippeitä) vastaan, Soros joutui törmäyskurssille Euroopan kansallismielisten johtajien, kuten Unkarin Viktor Orbánin, kanssa. Myös Putinin Venäjältä Sorosin järjestö on saanut lähtöpassit, ja hyvä niin.

Nyt, kun Italiassa on uusi EU-myönteinen hallituskokoonpano, Sorosin ja kumppaneiden meritaksipalvelut voivat jatkua. Jos EU ei hajoa, tai radikaalisti muutu ja osallistu Euraasian projektiin Venäjän kanssa, joudumme seuraamaan Eurafrikan syntyä.
 
Kiinaa vastaan Soros on ollut sotajalalla jo pitkään. Davosissa hän kritisoi suorasukaisesti Kiinan politiikkaa. Toinen globalisti ja suursijoittaja, jo edesmennyt David Rockefeller, puolestaan omasi kytköksiä Kiinaan, jonka hierarkkista järjestystä hän ihaili. Asiat ovat harvoin niin mustavalkoisia, kuin valta(vale)media antaa meidän ymmärtää.

Kiinan ollessa kyseessä "vapaa markkinatalous" ei kuitenkaan olekaan enää niin hyvä juttu lännen talouseliitin mielestä. Sorosin mielestä Huawein ja muiden kiinalaisfirmojen toimintaa on rajoitettava; muuten Kiina "levittää poliittista otettaan" maailmanlaajuisesti. Tosin Kiina tuskin haluaa ottaa Yhdysvaltojen lailla taloudellisesti kestämätöntä roolia maailmanpoliisina.

Sorosin mukaan nyt olisi tärkeää voittaa käynnissä oleva "globaali informaatiosota", eikä välittää esimerkiksi Trumpin hallinnon poliittisista intresseistä saati lännen taloudesta. Eri asia on, löytääkö Soros vaatimuksilleen enää laajaa vastakaikua Yhdysvalloista tai Euroopasta. Toivottavasti ei.

Euraasia nousee vääjäämättömästi, mutta ehtiikö ikääntynyt Soros nähdä, kuinka hänen liberaali totalitarisminsa fragmentoituu uuden, moninapaisemman järjestyksen tieltä?

Viron ukrainalaisongelma

Viron sisäministeri Mart Helme kertoo tutkivansa, voisiko Viroon tulevilta Ukrainan kansalaisilta evätä viisumivapauden.

Vuodesta 2017 lähtien, Ukrainan ja Euroopan unionin välillä on ollut sopimus vapaammasta liikkumisesta. Konservatiivisen ja maahanmuuttovastaisen Ekre-puolueen Helmen mielestä tämä luo painetta EU-Viron itärajalle.

"Virossa, johtuen sen sijainnista ja historiasta, maahanmuutto idästä, erityisesti Ukrainasta, on muodostumassa yhä suuremmaksi ongelmaksi. Meidän on paneuduttava asiaan ja pyydettävä lainopillisia neuvoja", Helme sanoo puolueen omalla Uued Uudised-verkkosivulla. Viro on tähän asti ollut hyvin EU- ja länsimyönteinen, mutta ukrainalaisten kohdalla vanha Venäjä-vastaisuus näyttää nousevan taas pintaan.

Karkeasti sanoen, Helmen ongelma näyttää olevan, miten erottaa ukrainalaisen venäläisestä. Sisäministerin mielestä ukrainalaiset toimivat Venäjän "troijan hevosena", sillä hänen mukaansa tulijat eivät ole ukrainalaisia, vaan itä-Ukrainan venäläisiä. Helme käyttää heistä sarkastisesti ja negatiivisesti nimitystä "homo sovieticus". Nämä itä-Ukrainan "neuvostoihmiset" ovat Helmelle rinnastettavissa ei-toivottuihin Venäjän kansalaisiin.

Sisäministeri Helme haluaa myös uusia sääntöjä liittyen tilapäistyövoiman palkkaamiseen. Ukrainasta saapuvia on jo pestattu erityisesti Viron rakennussektorin palvelukseen. Helmen mielestä virolaiset liikemiehet haluavat käyttää ukrainalaisia halpatyövoimana. Helme on aiemminkin todennut, etteivät "Ukrainan vieraat" ole "omaa kansaa", vaan taloussiirtolaisia, joita houkuttelee Viroon Ukrainaa paremmmat elinolot ja korkeampi tulotaso. Ukrainalaiset vievät Helmen mukaan työt Viron omilta kansalaisilta.

Euroopan unionin jäsenyyden velvoitteet eivät selvästikään ole Ekre-ministerin mieleen. "Meidän täytyy voida itse päättää tulijoiden lukumäärästä, tuloehdoista ja oleskelun pituudesta", Helme sanoo. Ei kuulosta siltä, että Viron uusi hallitus olisi enää yhtä "länsisolidaarinen" ja EU-myönteinen kuin aiemmat hallitukset. Asiaa ei ole vielä käsitelty hallituksen sisällä, sanoo puolestaan keskustalainen opetusministeri Mailis Reps.

EU:n maaliskuinen raportti muuttoliikenteestä paljasti, että vuonna 2017, 659 000 Ukrainan kansalaista sai oleskeluluvan jostakin EU-maasta. 33 000 ukrainalaista taas on jäänyt EU-maihin laittomasti. Valtaosa heistä on muuttanut Puolaan. Ainakin 13 000 ukrainalaista työskentelee laittomasti EU-maissa.

EU-maiden kansallismieliset, Venäjää inhoavat Ukraina-fanit (suomalaisena esimerkkinä perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho) kuvittelivat, että Venäjän vaikutusvaltaa murentaisi Ukrainan "vetäminen pois harmaalta alueelta" lännen yhteyteen, mutta se merkitsikin vain ukrainalaissiirtolaisten aaltoa Eurooppaan, sekä Ukrainan pyrkimystä päästä EU:n jäsenmaaksi, hyötymään EU:n taloudellisesta tuesta ja vapaasta liikkuvuudesta.

Trump ja talibanit

Taliban-taistelijoita

Kirjoitin aiemmin helmikuussa siitä, että Trumpin hallinto oli päättänyt vetäytyä Afganistanista.

Amerikkalaisjoukkoja sekä Washingtonin Nato-vasalleja on ollut maassa jo 18 vuoden ajan. Yhdysvalloilla on Afganistanissa tälläkin hetkellä noin 13 000 sotilasta. Myös suomalaissotilaita on jostain syystä paikan päällä "kriisinhallintatehtävissä".

Suomenkin valta(vale)mediassa on kerrottu, kuinka Trump oli saanut idean pitää kokouksen Afganistanin Taliban-järjestön edustajien kanssa Yhdysvalloissa, Camp Davidin maaseutuhuvilallaan. Tuolloin oli tarkoitus sopia amerikkalaisjoukkojen vetäytymisestä. Trump ja ulkoministeri Mike Pompeo ajoivat hanketta eteenpäin, mutta kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John Bolton vastusti talibanien kutsumista jyrkästi. Bolton saikin kenkää tehtävistään pian tämän episodin jälkeen.

Trump on presidenttinä halunnut järjestää korkean profiilin tapaamisia ja luoda itsestään kuvaa "diilintekijänä". Tällaista kuvaa luotiin jo Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-unin tapaamisen yhteydessä. Trump tuntuu haluavan tavata Yhdysvaltojen hegemonian vastustajia paistatellakseen heidän kanssaan salamavalojen räiskeessä, päästiinpä sovintoon tai sitten ei. Sopimus talibanien kanssa olisi ollut suuri saavutus Trumpin presidenttikaudelle, ja hyvää pr:ää, varsinkin kun Iranin johto ei ole vielä suostunut diilimiehen kanssa yhteiskuvaan. Sekin päivä voi vielä koittaa.

Trump kertoi maanantaina Twitterissä tapaamisen peruuntumisesta, vedoten Talibanin tuhoisaan pommi-iskuun, jossa kuoli yksitoista ihmistä, mukana yksi amerikkalainen sotilas. Rauhanneuvottelut ovat siis jäissä. Aiemman sopimuksen mukaan Yhdysvallat olisi vetänyt Afganistanista noin 5 000 sotilasta ensi vuoden alkuun mennessä. Taistelua talibaneja vastaan on taas kiihdytetty: ulkoministeri Pompeon mukaan ainakin tuhat taliban-taistelijaa olisi kuollut viimeisen kymmenen päivän sisällä.

Trumpin talibanien tapaamisaikeita on kritisoitu ja kulissien takana tuntuu jälleen kuohuvan. Taliban olisi joidenkin tietojen mukaan halunnut tavata Trumpin Yhdysvalloissa vasta, kun sopimus amerikkalaisjoukkojen vetäytymisestä olisi jo allekirjoitettu. Järjestö on ilmoittanut, että Trump tulee katumaan rauhanneuvotteluista vetäytymistä. Taliban onkin vallannut uusia alueita Afganistanissa. Kabulissa on tänään, syyskuun 11. päivänä, kuultu räjähdys Yhdysvaltojen lähetystön liepeiltä.

Olipa Taliban-liikkeestä mitä mieltä tahansa, tietystä perspektiivistä katsottuna he ovat itsenäisyystaistelijoita. Taliban aikoo jatkaa vastarintaa lännen miehitysjoukkoja sekä Kabulin nukkehallintoa vastaan. Nyt näyttää siltä, että amerikkalaiset ja muut länsijoukot jäävät vielä maahan. Yhdysvaltojen toiminta maailmanpoliisina jatkuu, mutta kuinka kauan rahaa riittää moiseen. Monenko amerikkalaissotilaan ja afganistanilaisen täytyy vielä menettää henkensä?

9/11

Syyskuun 11. päivän traagisia tapahtumia New Yorkin World Trade Centerissä muistellaan taas tänä päivänä.

Näiden terroritekojen jälkeen esimerkiksi Ilta-Sanomat julkaisi WTC-erikoislehden, joka sisälsi dramaattisia kuvia lentokoneiden törmäyksistä New Yorkin pilvenpiirtäjiin.

Valta(vale)media on kaikkialla Lännessä™ pyrkinyt tarinoillaan pönkittämään George W. Bushin hallinnon aikaista virallista, mutta todistusaineistoltaan varsin puutteellista, teesiä arabiterroristeista syyskuun 11. päivän tapahtumien pääsyyllisinä.

Uusi kattava tieteellinen tutkimus on valmistumassa vuoden 2019 loppuun mennessä. Loppuraportin luonnos ei tue virallista selitystä, jonka mukaan esimerkiksi New Yorkin pilvenpiirtäjä WTC 7 olisi romahtanut tulipalon takia. Tuskin tämäkään tutkimus pystyy paljastamaan, mitä syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 todella tapahtui, mutta lisää epäilyksen siemeniä se ainakin kylvää.

Myös Yhdysvaltojen nykyinen presidentti Donald Trump on toistanut virallisen kannan, jonka mukaan "radikaalit islamistiterroristit" olivat iskujen takana. Kyseessä on todellakin terroriteko, mutta keitä tekijät todellisuudessa olivat, onkin aivan toinen juttu. Harva amerikkalainen suostuu uskomaan, että iskujen osallisena olisi ollut oma hallitus hämärine kumppaneineen.

WTC-iskuja on analysoitu myös Iranin islamilaisessa tasavallassa. Iranin korkein hengellinen johtaja, ajatollah Khamenei on todennut, että tapaukseen liittyen on löydettävissä "lukemattomia viitteitä sionistien osallistumisesta". Iskujen jälkeen lännen valta(vale)media pyrki luomaan propagandistista kuvaa taistelusta "demokratian" ja "islamilaisen terrorismin" välillä.

"Katsokaa vain Irakin tilannetta, joka oli heidän huolenaiheensa keskipiste", ehdottaa ajatollah Khamenei. "Jos kysyt tavallisilta irakilaisilta, he sanovat, että amerikkalaiset ovat itse terrorismin syy. Kukaan ei usko, että Yhdysvallat toi demokratian Irakiin."

Syyskuun 11. päivän tapaus teki muslimeista sopivia syntipukkeja ja islamista inhottavan uskonnon monien ihmisten silmissä.  Yhdysvallat sai WTC-iskuista myös tekosyyn hyökkäyksille Irakiin ja Afganistaniin, sekä sotilastukikohtien pystyttämiselle Lähi-idän ja Keski-Aasian maiden öljyalueille. Yhdysvallat, Israel ja lännen globalistieliitti ovat hyötyneet tapahtuneesta niin taloudellisesti kuin myös (geo)poliittisesti.

Bushin hallinnon lanseeraama "sivilisaatioiden yhteentörmäys" jäi kuitenkin torsoksi, ja uudet geopoliittiset pelaajat, Yhdysvaltojen euraasialaiset haastajat, Venäjä ja Kiina, tulivat mukaan Lähi-idän (tai oikeammin Länsi-Aasian) tapahtumiin, estämään angloamerikkalaisjuutalaisen establismentin uusia ylilyöntejä.

John Bolton erotettu

John Bolton

Yhdysvalloista kuuluu vaihteeksi jotain hyvää. Kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John Bolton on erotettu tehtävästään.

Presidentti Trump kertoi asiasta tyypilliseen tapaansa Twitter-viestissä. Trump mainitsi olleensa usein eri mieltä monista Boltonin ehdotuksista.

Bolton ehti toimia neuvonantajana kuusitoista kuukautta ja hän suositteli aina kovan linjan ulkopolitiikkaa. Trump vitsaili aiemmin, että Bolton olisi valmis pommittamaan koko muuta maailmaa samanaikaisesti. Valkoisen talon sisältä on kerrottu, että Bolton oli turhautunut työhönsä, sillä Trump ei noudattanut hänen turvallisuuspoliittisia neuvojaan. Moneltakohan sodalta maailma on säästynyt?

Aiemmin tänä vuonna, Bolton yritti saada aikaan sotilaallisen väliintulon Venezuelassa. Bolton on myös toiminut avainhenkilönä Yhdysvaltojen sotalaivojen ja kaluston siirtämisessä Persianlahdelle Irania vastaan. Trumpin kerrotaan peruuttaneen viime hetkellä suunnitellun vastaiskun Iranin alas ampuman amerikkalaislennokin jälkeen.

Trumpin tavatessa Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-unin uudemman kerran kesäkuun lopulla, Bolton oli lähetetty työmatkalle Mongoliaan. Presidentin seurassa historiallisella visiitillä Korean demilitarisoidulla vyöhykkeellä oli sen sijaan Fox Newsin toimittaja Tucker Carlson, joka oli varoittanut Trumpia Boltonista ja kutsunut tätä kiistanalaista neuvonantajaa "byrokraattiseksi lapamadoksi".

Viimeisin välirikko ilmeisesti tapahtui Trumpin yrittäessä sopia tapaamista Afganistanin Taliban-liikkeen edustajien kanssa. Tässäkin asiassa Bolton oli jyrkästi neuvotteluja vastaan, vaikka jopa ulkoministeri Mike Pompeo yritti organisoida tapaamista Trumpin ja talibanien välillä. Sopivasti Kabulissa räjähti jälleen, amerikkalaissotilas muiden uhrien joukossa, ja rauhanneuvottelut menivät jäihin.

Koko uransa ajan Bolton on suosinut aggressiivista amerikkalaista vallankäyttöä hienovaraisen diplomatian sijaan. Iranissa Boltoniin suhtauduttiin äärimmäisen epäluuloisesti, sillä sotaisa mursuviiksi oli useita kertoja julkisesti toivonut väkivaltaista vallanvaihtoa islamilaisessa tasavallassa. Trumpin taas kerrotaan loppupelissä suosivan neuvotteluja, vaikka hän on itsekin vetäytynyt aiemmin sovituista sopimuksista.

Uusi turvallisuusneuvonantaja nimetään ensi viikolla. Toivoa sopii, että Trumpin hallintoon tulisi järjen ääniä vallanvaihto-operaatioita suosittelevien sotahaukkojen sijaan. Nyt ainakin yhdestä "viallisesta yksilöstä" ja "sodanlietsojasta" (kuten Pohjois-Korean ulkoministeriö John Boltonia kuvaili) on päästy eroon.

Viihdeteollisuus poliittisen hegemonian tukena

Liityin jokin aika sitten kokeeksi HBO Nordicin katsojiin. Vaikka HBO:n tarjonnassa on pohjoismaisia ja eurooppalaisiakin sarjoja ja elokuvia, on amerikkalaista viihdettä silti eniten. Kun mukaan lasketaan vielä Netflix, Blockbuster, ja muut jenkkipalvelut ja televisiokanavat, voi ymmärtää, miksi angloamerikkalainen viihde on niskan päällä Suomessa ja muuallakin päin maailmaa.

Venäjällä asuva amerikkalaistoimittaja Tim Kirby on huomannut saman. Kirby on myös pannut merkille, että venäläiset patrioottiset intellektuellit katsovat usein maansa tarvitsevan vahvaa armeijaa, jotta Venäjä olisi voimakas ja kunnioitettu maailmalla. He saattavat myös ymmärtää valtamedian roolin pehmeän vallankäytön edistäjänä, joka rakentaa kilpailevia narratiiveja lännen valtamedialle. Viihdeteollisuuden merkitystä poliittisen hegemonian tukijana ei Venäjällä Kirbyn mielestä kuitenkaan tarpeeksi ymmärretä, saati hyödynnetä.

Vaikka Hollywood vaikuttaa moniin ihmisiin kehdosta hautaan, valtaosa pysyy silti oman kotimaansa kulttuurisessa kontekstissa. Niinpä jopa egyptiläinen voi pukeutua länsimaisesti, mutta säilyä silti sisimmässään egyptiläisenä. Ehkä noin viisi prosenttia nuorista haluaa muuttua "amerikkalaisiksi", ja palvella vierasta isäntää ideologisella tasolla. Tuo viisi prosenttia on kaikki, mitä tarvitaan värivallankumousten aloittamiseksi, Kirby siteeraa egyptiläistä kollegaansa.

Tässä piilee Kirbyn mukaan vaaratekijä Venäjän tulevaisuudelle: Venäjältä puuttuu visio, jota se voisi projisoida muualle maailmaan. Nyt länsi projisoi omaa näkemystään Venäjään päin, ja nuoret tulevat alttiiksi vieraille, jopa Venäjä-vastaisille, vaikutteille. Venäjä ei omaa "venäläistä unelmaa" tai "venäläisen vuosisadan" ihannetta, väittää Kirby. Yhdysvaltojen johtamalla lännellä on ollut tällainen vahva visio, samoin Kiinalla. Kirby valittaa, ettei Venäjän hallitus tarjoa tarvittavaa ideologista perustaa omille kansalaisilleen saati ulkomaalaisille.

Jokaiseen lapseen ja nuoreen on jo varhain iskostettu Tähtien sodan ja Disneyn välityksellä lännen "liberaalit arvot", Kirby arvioi. Miltei jokainen on nähnyt väläyksen japanilaista animea, ja Facebook on täynnä hassuja Bollywood-elokuvaklippejä, mutta harvat ovat katsoneet venäläisiä elokuvia tai tv-sarjoja. Yhdysvaltojen vasallivaltio Japani ja vasta köyhyydestä nouseva Intia ovat valovuosia edellä venäläistä viihdeteollisuutta, Kirby harmittelee. Baltiassa on tosin ehditty huolestua venäläisestä animaatiosarjasta Maša ja karhu, joka traumavaltio Viron mielestä sisältää "Kremlin propagandaa".

Vaikka ajatukset "illiberaalista demokratiasta" "multipolaarisuudesta" ja "neljännestä poliittisesta teoriasta", ovat tänä päivänä venäläisen intellektuellin diskurssin ytimessä ja omaavat ideologista potentiaalia kasvaa vastavoimaksi lännen liberalismille, niiltä puuttuu pr- ja markkinointiosaaminen sekä keinot välittää visionsa massoille. Liberalismin visio maailmasta on levinnyt kaikkialle, kiitos Hollywoodin ja CIA:n panostuksen, mutta Venäjällä ideologioista keskustellaan vieläkin ajatushautomoissa politologien kesken. Kirby toteaa tylysti, että samat ihmiset eivät huomaa tässä mitään väärää, vaan kuluttavat itsekin mielellään jonkun Netflixin tarjoamaa viihdesaastaa.

Venäjällä on kulttuurista ja älyllistä potentiaalia puolustaa itseään ideologisesti ja edistää visiota, joka voi tehdä siitä suurvallan, mutta ongelma on Kirbyn mielestä se, että viihdeteollisuus ja mediakenttä eivät tue tarpeeksi tätä projektia. Kirbylle on Venäjällä naurettu, kun hän on sanonut viihteen olevan tärkeä osa maanpuolustusta, kansakunta- ja valtiorakentamista. Tämä johtuu siitä, että nämä naurajat tarkastelevat maailmaa teknokraattisesta perspektiivistä. Ydinaseiden pelotevaikutuksen teknokraatit voivat ymmärtää, mutta he eivät näe arvoa sillä, että venäläistä sielunmaisemaa kuvattaisiin valkokankaalle ja ideologista visiota levitettäisiin muualle maailmaan viihteen välityksellä. Venäläinen viihdeteollisuus onkin Kirbyn mielestä "lännettyneiden liberaalien" käsissä.

Kirbyn mielestä voimakkaat maat heijastavat ulospäin vahvaa kulttuurista visiota. Venäjä pysyy, kuten presidentti Barack Obama asian kyynisesti ilmaisi, "alueellisena valtana", ellei se pysty tuottamaan kuluttajille globaalia viihdettä, joka esittelee "venäläisen unelman". Todellinen merkki 2000-luvun suurvallasta, on kyky tuottaa viihdettä, joka heijastaa sen kulttuuria, vakuuttaa Venäjän kansalaisuuden saanut Kirby. Jos et osaa tehdä elokuvia ja videopelejä kulttuuristasi, miten se voisi selviytyä globalisoituneessa maailmassa? Kirby toivoo, että tähän tulee vielä muutos ja Venäjä kykenee vastustamaan Hollywoodin liberalismia ja Washingtonin ulkopolitiikkaa myös viihdeteollisuuden välityksellä.

Kiinan ja Iranin strateginen liitto

Ulkoministerit Zarif ja Li

Iranin ulkoministeri Javad Zarif vieraili elokuun lopussa kiinalaisen virkaveljensä Wang Lin luona Pekingissä. Tuolloin sovittiin Kiinan ja Iranin välisen "kaikenkattavan strategisen kumppanuuden" yksityiskohdista, kirjoittaa Petroleum Economist-julkaisu.

Tapaaminen oli jatkoa Kiinan presidentti Xi Jinpingin vuoden 2016 Teheranin vierailulle, jolloin Kiina ja Iran sopivat laajentavansa keskinäistä kanssakäyntiään sekä maiden välistä kauppaa. Nyt päivitetyn sopimuksen keskeinen kohta on, että Kiina investoi 280 miljardilla dollarilla Iranin öljyyn, kaasuun ja petrokemian sektoreihin. Kiina sijoittaa myös 120 miljardia dollaria Iranin infrastruktuurin kehittämiseen.

Kiinan hankkeita suojelee Iranissa myös viisituhatpäinen kiinalainen turvallisuushenkilökunta. Lisäksi käytettävissä on tarvittaessa ylimääräistä henkilöstöä ja kalustoa öljyn, kaasun ja petrokemian teollisuuden toimitusten kuljetukseen Iranista Kiinaan. Varmistaako kiinalaisten läsnäolo omalta osaltaan sen, etteivät Yhdysvallat ja Israel pääse iskemään Iraniin? Rauhoittuuko Persianlahti?

Iranin presidentti Hassan Rouhani on arvioinut, että Iranin ja Kiinan kahdenvälisten suhteiden arvo nousee jopa 600 miljardiin dollariin seuraavien kymmenen vuoden aikana. Kiinalaisyhtiöt pääsevät ensimmäisten joukossa mukaan kaikkiin keskeisiin projekteihin Iranissa. Näin kiinalainen Vyö ja tie-kehityshanke etenee Iranin liittyessä tähän koko Euraasiaa yhdistävään suunnitelmaan. Jo aiemmin Iran on myöntänyt kiinalaisturisteille viisumivapauden.

Myös Venäjä on mukana Iranin ja Kiinan yhteistyökuvioissa, mutta Kiina on nyt Iranin suurin kauppakumppani. Päivitetty 25-vuotissuunnitelma tuo mukanaan muutoksia kauaskantoisilla seurauksilla. Kiinan valtio-omisteinen energiajätti CNPC on päässyt Iranin multimiljardien arvoisen South Parsin maakaasukentän apajille.

Kiina on kertonut myös jatkavansa öljyntuontia Iranista siitä huolimatta, että Yhdysvallat on uhannut kaikkia Iranin kanssa kauppaa tekeviä maita pakotteilla. Liittoutumalla Teheranin kanssa, Peking näyttää Washingtonille, miten "suuren shakkilaudan" geopoliittista peliä todella pelataan.

Spektaakkelin yhteiskunta ylikierroksilla

Ranskalainen poliittinen aktivisti Guy Debord julkaisi vuonna 1967 teoksen nimeltä La société du spectacle, "Spektaakkelin yhteiskunta", joka kritisoi kapitalismia, kuluttajakulttuuria ja tavarafetisismiä.

Teos käsitteli myös globalisaation aiheuttamaa kulttuurin homogenointia sekä massamedian roolia. Debordin mielestä elämänlaatu heikkenee radikaalisti spektaakkelin yhteiskunnassa. Samoin tiedon ja totuuden arvo alenee, sillä spektaakkeli estää kriittisen ajattelun. Debordin analyysi on tänään entistä ajankohtaisempi. Samaa aihetta sivuaa poliittinen satiirikko C.J. Hopkins tuoreessa kirjoituksessaan.

Jos haluat kuvan tulevaisuuden yhteiskunnasta, älä kuvittele, kuten George Orwell, "saapasta tallaamassa ikuisesti ihmiskasvoja", kirjoittaa Hopkins. Sen sijaan, hän ehdottaa, kuvittele kasvot, jotka tuijottavat jonkin näppärän, futuristisen laitteen näyttöruutua. Tuo näyttö tarjoaa sanoja, kuvia ja ääniä, jotka ovat DARPA:n (Yhdysvaltojen asevoimien tutkimusorganisaation) "algoritmisesti hyväksymiä", eli poliittisesti korrekteja, totalitaarisen liberalismin hengessä.

Futuristinen näyttö tarjoaa rajattomasti sisältöä, joka on "vihavapaata", mutta samalla ihanan vapaamielistä. Ainoastaan kaikki "perinteinen" on naurettavaa, taantumuksellista ja tuomittavaa. Tämä sisältö on kuin orwellilaisen totuusministeriön markkinoimaa "virallista totuutta", jota ei saa kyseenalaistaa. Länsimaiset kuluttajat ovat "vapaita" nauttimaan uutisista, mielipiteistä, viihteestä ja opetuksellisesta sisällöstä, jota mikään eripuraa kylvävä vaihtoehtojournalisti, änkyräblogisti tai satiirikko ei pääse pilaamaan. Silti lännessä tekopyhästi kritisoidaan Kiinaa ja Venäjää "autoritaarisuudesta".

Lännen hiipuvaa mahtia arvostelevia "valeuutisia" tämä uusi uljas näyttö ei suvaitse. Kaikki "autenttiset", oikeat uutiset, ovat mediapoolin hyväksymiä. Meidän ei tarvitse enää olla huolissaan venäläisvaikutuksesta, natseista, salaliittoteoreetikoista, sosialisteista, populisteista, tai ääriaineksista. Nämä varjobannatut tahot saavat toki näennäisen "sananvapauden" ja "demokratian" vuoksi edelleen nillittää internetin periferisissä syövereissä, missä normikuluttajat eivät ole heidän hengentuotteitaan näkemässä. Tällaisen "polarisaatiota lisäävän" ja "yhteisyyttä rikkovan" materiaalin seuraajat on myös asetettu seurantaan "potentiaalisesti vaarallisina".

Toisinajattelu ei ole enää muodikasta, ja jos sitä tapahtuu, se saattaa estää työn saannin, opinnot ja urakehityksen. Toisinajattelijat tuomitaan median välityksellä ilman oikeudenkäyntejä. Heidän kuvansa ja osoitteensa julkaistaan internetissä, ja "tolkun ihmisten" on kiellettävä kaikenlainen yhteydenpito näihin epähenkilöihin, tai muuten he joutuvat seurantaan ja samaan paarialuokkaan itsekin.

Tällä välin kuluttajat istuvat kuutioissaan, tai kävelevät katuja zombien lailla tuijottaen näyttöjään, jossa "normaali elämä" nyt sijaitsee. He tuijottavat värikkäisiin näyttöihin ruokapöydissä, ravintoloissa, vuoteissaan, ja kaikkialla muuallakin. Jokainen tunti heidän elämästään käytetään seuraamalla tätä kaikenkattavaa, hymyilevää, iloista, globaalin kapitalismin spektaakkelia, ja samaan aikaan jokaista arkista hetkeä monitoroidaan ylikansallisen korporaatiovallan taholta.

Mikä helpotus onkaan, ettei enää tarvitse kyseenalaistaa mitään, tai pohtia, mikä on totta ja mikä ei, kirjoittaa Hopkins ilkikurisesti. Globaalin kapitalistiluokan omistama valtamedia kertoo meille, mitä mistäkin tapahtumasta tai ihmisestä pitää ajatella. Se myös ilmoittaa, milloin "kansainvälisen yhteisön" on aika tehdä "humanitaarinen interventio" johonkin maahan, koska siellä ei ole vielä "demokratiaa", eikä "ihmisoikeuksia" kunnioiteta.

Eihän tämä edes kuulosta dystooppiselta satiirilta, tai miltään tulevaisuudennäkymältä, vaan on totisinta totta jo tänä päivänä. Kuten uutistoimisto Bloombergin kirjoitus kertoo, "Yhdysvallat valjastaa asevoimat taistelemaan valeuutisia ja disinformaatiota vastaan". Suomi, Yhdysvaltojen uskollinen vasallimaa, on jo tämän infosodan etulinjassa, ja suomalainen mediakenttä on valjastettu uutisoimaan vain tietyn sallitun näkökulman mukaisesti. Venäjän propagandaviestejä levittävistä "trolleista" on kirjoitettu ja puhuttu paljon, mutta lännen trollitehtaista ja disinfosotilaista vaietaan.

Hopkins irvailee, ettei amerikkalainen infosotakoneisto ole välttämättä vielä huippuunsa viritetty, ja siksi vuoden 2020 presidentinvaaleissa "Putin-natsit" saattavat taas voittaa. Jos näin käy, seuraavat neljä vuotta lietsotaan taas hysteriaa: lisää Venäjä-kolluusiota, äärioikeiston uhkaa, rasismia, terrorismia, siirtolaisvirtoja, talouden alamäkeä, ja yleistä, apokalyptisen paniikin lietsomista kaikin mahdollisin tavoin ja keinoin. Trumpista ei ole kuitenkaan maailman pelastajaksi.

Pankkiirien, liikemiesten ja kauppiaiden angloamerikkalaisjuutalainen Länsi™ yrittää epätoivoisesti pitkittää valtakauttaan ja propagoi jo Kiinan edustamasta "keltaisesta vaarasta", kylmän sodan aikaisen "punaisen vaaran" sijaan. Hollywood ja massamedia auttavat tietenkin tässä suurprojektissa. Huawei on paha! Yhden prosentin globaali kapitalistiluokka ei tällaisesta vastakkainasettelusta tietenkään oikeasti välitä, mikäli pääoma säilyy heidän käsissään.

Globalistien suosima läntinen maailmanjärjestys on kuitenkin jo terminaalivaiheessa, joten rahavallankin on tehtävä valintoja. Itse arvelen, että he ovat jo levittäneet lonkeroitaan Euraasiasta nousevaan "multipolaariseen" järjestykseen. Jatkuuko todellisuuden simulaatio? Vai käykö niin, että tekoäly vielä haastaa ja mullistaa kaiken tuntemamme? Mitä tulee juurettomien kuluttajien globaaliin "spektaakkelin yhteiskuntaan", satiirikko Hopkins ottaisi mieluummin vanhanaikaisesti vaikka saappaan kasvoilleen. Olisiko se hieman armeliaampaa, tai ainakin edes rehellisempää, kuin lännen dystooppinen liberaali demokratia?

Haaviston haastattelu EU:n Venäjä-suhteista

Moskovan Kreml

Suomen ulkoministeri Pekka Haavistoa on haastateltu kansainväliseen Financial Times-taloussanomalehteen. Haastattelu keskittyy käsittelemään EU:n ja Venäjän suhteita.

Kirjoitus on herättänyt jo vihastusta Venäjä-vastaisissa suomalaisissa. Twitterissä, kokoomuslaisessa Verkkouutiset-lehdessä, ja muuallakin nämä russofobisimmat kommentoijat ovat jo vuodattaneet sappeaan. Mitä Haavisto sitten on Financial Timesille sanonut?

Lehti otsikoi, että "Suomi kehottaa EU:ta parantamaan suhteitaan Venäjään". Tämä on suoraa lainausta Haavistolta, joka imitoi Ranskan presidentti Macronin aiemmin esittämiä vastaavia näkemyksiä. Haaviston mukaan suhteiden uudistaminen on tarpeen, jotta EU:n turvallisuus paranisi, ja kansainvälisiä konflikteja voitaisiin ratkoa yhdessä Venäjän kanssa, transatlanttisten jännitteiden lieventämisestä puhumattakaan.

"On hyvin vaikea kuvitella ratkaisua [globaaleihin kriiseihin] ilman Venäjää – tai ratkaisua, jossa Venäjä ei jollain tavalla ole aktiivisena kumppanina", Haavisto toteaa Financial Timesille. Tärkeintä olisi nyt ratkaista Ukrainan kriisi, hoetaan myös Haaviston suulla. Sekä Macron että Haavisto ovat molemmat sitä mieltä, että Ukrainan uuden presidentti Zelenskyin myötä Moskovan ja Kiovan välejä on helpompi korjata. Sauli Niinistön ystävä, entinen presidentti Porošenko, ei nauti enää eurokraattien luottamusta.

Jotkut itäeurooppalaiset traumavaltiot Puolasta Baltian maihin eivät tietenkään toivo sopua EU:n ja Venäjän välille, mutta voi olla, ettei niiden mielipidettä asiassa paljoa kysellä. Haaviston mukaan uusi suhtautuminen Venäjään johtuu Brexitin luomasta epävarmuudesta, sekä Trumpin hallinnon nuivasta suhtautumisesta Eurooppaan.

Toivoa sopii, että EU:n ja Venäjän suhteissa olisi tapahtumassa muutos parempaan ja puheista siirryttäisiin konkretiaan. Tämä tekisi hyvää myös Suomen ja Venäjän väliselle kaupalle, jossa ei tällä hetkellä ole kehumista. Kreml puolestaan on jo vuosia toistanut, että laittomista sanktioista huolimatta Venäjä haluaa hyvät suhteet Eurooppaan.

Dollarista talouskriisiin ja virtuaalivaluuttaan

Mark Carney

Englannin keskuspankin, Bank of Englandin, johtotehtävät jättävän Mark Carneyn puhe paljastaa, että talouselämän sisäpiiriläisten ja muiden globalistien suunnitelmissa on lopettaa Yhdysvaltojen dollarin asema maailmanvaluuttana.

Carneyn mielestä dollarin nykyinen asema maailmantalouden reservivaluuttana "jarruttaa globaalia kauppaa sekä hidastaa toipumista matalasta inflaatiosta ja poikkeuksellisen matalasta korkotasosta". Carney esittää, että "globaali digitaalinen valuutta" olisi parempi vaihtoehto dollarille.

F. William Engdahlin mukaan tällaisessa skenaariossa amerikkalainen keskuspankki Fed käynnistää dramaattisen taloustaantuman. Jos näin käy, presidentti Donald Trump jää historian kirjoihin toisena Herbert Hooverina, ja maailma kokee kovimman talouskriisin sitten 1930-luvun. Olen kirjoittanut jo aiemmin Trumpin mahdollisesta roolista hyperinflaation kaaosagenttina.

Carney puhui Yhdysvalloissa, Wyomingissa, pidetyssä keskuspankkien pääjohtajien kokouksessa elokuun 23. päivä. Tuolloin hän totesi, että "Yhdysvaltojen vaikutusvallan pienentäminen globaalissa finanssisyklissä pienentäisi myös pääomavirtojen volatiliteettia". Carney tuskin ilmaisi vain omia näkemyksiään, vaan tällaisille ajatuksille on jo laajempi tuki pankkiirieliitin keskuudessa. Bank of Englandin jättävä Carney on vahvoilla ehdokkaaksi kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n pääjohtajan paikalle.

Carney totesi, että Kiinan astuessa talousmahtien kärkeen, kiinalainen valuutta renminbi voisi korvata dollarin. Carneyn mielestä renminbi voi olla "toiseksi paras vaihtoehto", mutta "uusi, multipolaarinen järjestys" tarvitsee monipuolisuutta. "Kun muutos tulee, yhtä valuuttaa ei tulisi vain korvata toisella. Unipolaarinen järjestelmä ei sovi yhteen multipolaarisen maailman kanssa", Carney selittää.

Englannin pankin pääjohtaja ja Goldman Sachs-veteraani Carneyn mukaan kansainvälisellä valuuttarahasto IMF:llä olisi edelleen keskeinen rooli uudessa valuuttajärjestelmässä, joka pohjautuisi digitaaliseen valuuttaan. Carney mainitsi esimerkkinä virtuaalivaluutasta Facebookin Libran, joka on suunniteltu maailmanlaajuiseen käyttöön. Carney myöntää, että Libraan liittyy vielä toistaiseksi "perustavanlaatuisia yksityisyyteen liittyviä ongelmia". Euroopan komissio on käynnistänyt tutkinnan siitä, rikkooko Libra kilpailulainsäädäntöä, ja miten Facebook käsittelee ja siirtää kuluttajista hankittua dataa.

Kun Carneyn puheesta riisutaan keskuspankkikieli, saadaan selvä kuva siitä, mitä maailman keskuspankkiirit haluavat, väittää Engdahl. Dollarin asema maailman reservivaluuttana saatetaan päätökseen. Dollari korvataan kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kontrolloimalla monivaluuttajärjestelmällä, joka puolestaan pohjautuu digitaaliseen valuuttaan. Engdahlin mukaan tämä johtaa käteisestä luopumiseen, jolloin jokaista kulutettua digitaalista senttiä voidaan tarkasti seurata.

Tämä "käteisvapaa yhteiskunta" olisi globalistien suunnitelmien mukainen, täydellinen valvontayhteiskunta, mutta Engdahlin mukaan se vaatisi seuraavan suuren talouskriisin ja tavallisten kansalaisten säästöjen takavarikoinnin uusien "pankkien pelastuslakien" myötä, joita on viety läpi G20-maissa vuodesta 2014 saakka.

Engdahl epäilee, että Yhdysvaltojen keskuspankki Fed on kaikessa hiljaisuudessa valmistelemassa tällaista siirtymää. Fedin olisi helppo kriisiyttää Yhdysvallat ja sen myötä muukin maailma. Yhdysvaltojen yksityistalouksien, liittovaltion ja yritysten velka-aste on jo ennätyskorkea. Osakkeiden nousu ei ole Engdahlin mielestä merkki taloudellisesta tervehtymisestä, vaan vaarallisesta keinottelukuplasta, joka on valmis puhkeamaan hetkenä minä hyvänsä.

Toteutuuko tällainen kriisiskenaario ensi vuonna tai myöhemmin, vain keskeiset keskuspankkitoimijat tietävät sen varmasti, arvelee Engdahl. Kuten Englannin pankin Mark Carney sanoo, "siirtyminen uuteen globaaliin maailman reservivaluuttaan ei välttämättä etene sujuvasti". Se vaatinee katastrofin, talouskriisin tai suursodan.

Israel ja Hizbollahin vastaisku

Hizbollah-taistelijoita

Israelin asevoimat teki jokin aika sitten ilmahyökkäyksiä Syyriaan, Irakiin ja Libanoniin. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu, joka on vaimoineen itse keskellä korruptiosyytteitä, pyrkii ilmeisesti saamaan koko alueen sekasorron valtaan.

Israel on säännöllisesti iskenyt Syyriaan ja pommittanut palestiinalaisia Gazassa ja Länsirannalla jo vuosikymmenten ajan. Iskemällä Irakiin, Israel pyrkii laajentamaan alueen sotatilaa. Aiemmin Israel on toistuvasti käyttänyt hyväkseen myös Libanonin ilmatilaa hyökkäyksissään Syyriaan, mutta viimeisten lennokki-iskujen jälkeen myös libanonilaisten mitta on täynnä: Israel on mennyt liian pitkälle.

Israel perustelee laittomia iskujaan yleensä "Iranin vastaisina operaatioina". Šiialaisesta islamista on puolestaan tullut synonyymi Iranin islamilaiselle tasavallalle; vaikuttaa siltä, että kaikki šiialaiset tahot ovat Israelin mielestä "legitiimejä kohteita". Šiialainen islam on Lähi-idän merkittävin ideologinen vastarintaliike lännen imperialismille ja Israelin sionismille. Sunnalainen Saudi-Arabia kätyreineen on valitettavasti ryhtynyt yhä avoimemmin tukemaan Israelin ja Yhdysvaltojen pyrkimyksiä.

Libanonin šiialainen Hizbollah-järjestö suorittikin sunnuntaina vastaiskun tuhoamalla israelilaisen sotilasajoneuvon matkustajineen. Sosiaalisessa mediassa on levitetty tietoa, jonka mukaan iskussa kuoli israelilainen komentaja, mutta Israelin armeija kiistää kärsineensä miehistötappioita. Israelin armeijan mukaan kyseessä ollut ajoneuvo oli ambulanssi, eikä sotilasajoneuvo. Infosotaa käydään siis tavanomaisten hyökkäysten rinnalla puolin ja toisin. Israel on tämän jälkeen pommittanut eteläistä Libanonia.

On arveltu, että Israel yrittää provosoida useat Lähi-idän maat uuteen sotaan. Ottavatko Beirut, Damaskos ja Bagdad vain iskuja vastaan, vai tullaanko hyökkäyksiin vastaamaan? Libanonin Hizbollah-järjestö sekä Iran vastaavat aina Israelin iskuihin tavalla tai toisella. Tämä on ymmärrettävää, sillä YK:n ontot päätöslauselmat eivät suojele Israelin pommittamia kaupunkeja ja kyliä. Näille sionistien hyökkäyksille, joissa on käytetty myös kiellettyä valkoista fosforia, on avoin lupakirja Yhdysvalloilta ja sen liittolaisilta.

Israel on vahvistanut joukkojaan Libanonin vastaisella raja-alueella. Viimeksi Israel ja Hizbollah ovat käyneet avointa sotaa vuonna 2006, jolloin taistelut kestivät kuukauden. YK on kehottanut osapuolia osoittamaan "äärimmäistä pidättäytyväisyyttä", mutta kuunteleeko Israelin pääministeri Netanjahu kehotusta? Hassan Nasrallahin johtama Hizbollah-järjestö on myös taisteluvalmiina, mikäli uusia provokaatioita ilmenee.

Iranin matkailu kukoistaa lännen pakotteista huolimatta

Iranin korkein matkailuviranomainen sanoo, että maassa on pian vieraillut kaksikymmentä miljoonaa turistia huolimatta Yhdysvaltojen painostuspolitiikasta, jolla yritetään estää ulkomaalaisia ​​vierailemasta Iranissa.

Vapaan maailman eriskummallisessa esikuvamaassa, Yhdysvalloissa, FBI:n työntekijät ovat vierailleet jopa Iraniin konferenssimatkaa suunnittelevien kansalaisten luona, ja yrittäneet painostaa heitä luopumaan matka-aikeista.

Vastikään perustetun kulttuuriperintö-, matkailu- ja käsityöministeriön asioiden hoitaja Ali Asghar Mounesan sanoo, että turismitilanne Iranissa on hyvä: matkailuala kukoistaa sekä paikallisten että ulkomaisten matkailijoiden suhteen.

"Aikaisemmin historiallisia rakennuksia tuhoutui, eikä budjettimme riittänyt kaikkien muinaisten monumenttien ylläpitoon, mutta nyt ne ovat suojelukohteita, ihmisten aktiivisen panoksen ansiosta. Iranin matkailuala on muuttunut tuottavaksi liiketoiminnaksi", Mounesan kertoo.

Hänen mukaansa Iranissa on vieraillut peräti 7,8 miljoonaa turistia vuoden sisällä maaliskuuhun 2019 saakka laskettuna, ja matkailusta saadut tulot olivat noin 18-20 miljardia dollaria. Jokainen ulkomainen turisti vahvistaa Iranin taloutta, mikä varmasti ärsyttää Trumpin hallintoa ja Israelia. Turistien määrä on kasvanut 40 prosenttia vuoden 2019 toisella neljänneksellä vuotta aiemmasta.

Iranin matkailua ovat edistäneet myös internetistä löydettävissä olevat, positiiviset matkakertomukset, joissa länsimaiset matkailijat ovat todenneet, että Iran on kaikesta angloamerikkalaisen valta(vale)median propagandasta huolimatta turvallinen ja kiehtova matkakohde. Paikalliset asukkaat ovat myös tunnettuja vieraanvaraisuudestaan. Matkailijaa kehotetaankin unohtamaan stereotypiat, joita hän on uutisissa Iranista kuullut.