Onko Kiina jo voittanut?

Kishore Mahbubani on singaporelainen akateemikko ja entinen diplomaatti, joka tuoreimmassa kirjassaan Has China Won? The Chinese Challenge to American Primacy (Public Affairs, 2020) esittää, että tulevaisuuden suunnan määrittävä geopoliittinen kilpailu käydään Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä. Tietyllä tapaa tämän kilvan lopputulos on hänen mielestään jo nähtävissä.

Mahbubanin teos on kirjoitettu ennen koronakriisiä, mutta se on sisällöltään yhä erittäin ajankohtainen. Hänen näkemyksensä eivät ole länsimaissa mieluisaa kuultavaa. Myös uusi Kiina-kirja tulee ärsyttämään amerikkalaisia sotahaukkoja sekä Yhdysvaltojen unipolaarisen hegemonian jatkosta haikailevia euroatlantisteja.

Mahbubanin mielestä Yhdysvaltojen hallitseva luokka näkee kilpailun Kiinan kanssa paluuna kylmän sodan aikaiseen asetelmaan, jolloin vastassa oli Neuvostoliitto. Amerikkalaispoliitikoilla riittää arroganssia kuvitella, että kamppailu Kiinaa vastaan tulee päättymään samalla tavalla ja lännen talouseliitin johtama "liberaali" järjestelmä osoittaa paremmuutensa "kommunistidiktatuuriin" nähden.

Singaporelaisprofessori pohtii tätä kylmän sodan analogiaa, mutta hän väittää, että maiden roolit ovat vaihtuneet: Yhdysvallat on joustamaton, ideologinen, haastettu suurvalta, kun taas Kiina on mukautuva, käytännöllinen ja strategisesti älykäs kilpailija. "Amerikka käyttäytyy kuin Neuvostoliitto ja Kiina käyttäytyy kuin Amerikka", Mahbubani väittää provosoivasti.

Huolimatta Washingtonin uhosta ja Kiinan-vastaisesta retoriikasta, Yhdysvallat ei ole kyennyt luomaan koherenttia strategiaa nousevaa Kiinaa vastaan, Mahbubani arvioi. Hän katsoo, että Yhdysvaltojen politiikan ovat kaapanneet "lyhytnäköiset plutokraatit", jotka eivät selviäisi kauan, jos Yhdysvaltojen korruptiolainsäädäntöä (Foreign Corrupt Practices Act) toteutettaisiin täysimittaisesti kotimaassa.

Mahbubanin mukaan Yhdysvallat ei enää omaa strategista älykkyyttä, vaan luottaa liikaa sotilaalliseen voimaansa. Tämä on vetänyt maan mukaan päättymättömiltä tuntuviin sotiin Lähi-idässä. Ulkopoliittisen linjan tuottaman imagovahingon korjaaminen tuntuu myös vaikealta. Mahbubanin mielestä Yhdysvaltojen olisi huolellisesti arvioitava, mitkä ovat sen ydinintressejä.

Yhdysvalloilla on yhä maailman suurin puolustusbudjetti, mutta kuinka paljon sen kalustosta on hyötyä ohjelmistoaikakaudella? Yksi kiinalainen DF-26-luokan ballistinen ohjus, jonka valmistuskulut ovat vain muutama satatuhatta dollaria, voisi helposti upottaa amerikkalaisen lentotukialuksen, joka on tullut maksamaan jopa kolmetoista miljardia dollaria, Mahbubani esittää.

Talouden saralla ei mene sen paremmin. Yhdysvaltojen talouspolitiikasta ei tavallinen kansa hyödy. Yhdysvallat on ainoa kehittynyt maa, jossa väestön keskitulot ovat vain laskeneet viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan Kiina on toiminut määrätietoisesti köyhyyden poistamiseksi. Kiinalaisten yleinen elintaso on tänä aikana vain parantunut, Mahbubani vertailee.

Vaikka Mahbubani hehkuttaa Kiinaa ja kritisoi Yhdysvaltoja, hän ei ole varaukseton Kiinan kommunistisen puolueen arvostaja. Hänen mielestään puolueen nimessä "Kiinan" on tärkeämpi kuin "kommunistinen". Toisin kuin Neuvostoliiton kommunistinen puolue, Kiina ei ratsasta ideologialla, vaan sivilisaatiovaltionsa elinvoimaisuudella.

Mahbubani käsittelee myös Yhdysvaltojen ja Kiinan geopoliittisia sekä geoekonomisia haasteita ja tulevaisuudennäkymiä. Yhdysvaltojen suurin voima, dollari, on myös sen "Akilleen kantapää". Yhdysvalloista on tullut talouspakotteiden supervalta, joka on tehnyt maailman varavaluutasta aseen.

Ei ole siis ihme, jos dollarihegemoniasta halutaan päästä eroon. Kiina pyrkii luomaan vaihtoehtoisen, digitaalisen valuutan, joka perustuu lohkoketjuteknologiaan. Tämä voi mullistaa rahan siirtämisen ja heikentää merkittävästi perinteisten finanssiyhtiöiden ja pankkien valtaa. Paljon on siis pelissä ja siksi Kiinaa vastaan hyökätään.

Globaalin kaupan ja teknologian kehityksen ydin on nykyään Aasiassa, josta se tulee levittäytymään kaikkialle maailmaan. Tämän vuoksi Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen geopoliittinen kilpailu on väistämätöntä. Mahbubanin mielestä se olisi vältettävissä, sillä toisin kuin Yhdysvallat, "Kiinalla ei ole kiinnostusta poliittiseen lähetystyöhön, eikä se pyri tekemään kaikista kiinalaisia". Toisin kuin Kiinalle, Yhdysvalloille multilateralismi eli monenkeskisyys ei käy; Washington haluaisi yhä "amerikkalaistaa" koko maailman.

Kiinan ja koko Aasian (tai Euraasian) kehitys tulee etenemään uuden silkkitien, Aasian infrastruktuuri-investointipankin, Shanghain yhteistyöjärjestön, Euraasian talousunionin sekä Venäjän ja Kiinan strategisen kumppanuuden myötä. Mahbubanin kirja on viimeisin kuvaus "historian vääjäämättömästä kulkusuunnasta". Näemme pian, onko hän oikeassa päätelmissään.

Uuden maailmanjärjestyksen suuntaviivoja

Venäläinen politologi Aleksandr Dugin kirjoittaa koronaviruspandemian aiheuttamasta "selviytymispolitiikasta" ja uudentyyppisestä diktatuurista, jonka hän näkee jo siintävän horisontissa.

Maailmaa ohjailee yhä "globaalihallinto" tai "sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys", jota on myös "maailmanhallitukseksi" kutsuttu, Dugin selittää. Se koostuu politiikan ja talouselämän eliitistä sekä heitä palvelevasta "älymystöstä", mediakoneistosta ja sotateollisesta kompleksista. On myös olemassa tuon hallinnon ylläpitämä normisto, joka on tähän asti määritellyt politiikan, talouden ja ideologian perusparametrit.

Talouden puitteissa ainoa tunnustettu normi on kapitalismi, markkinatalous, jota mikään maa (ehkä Pohjois-Koreaa ja Irania lukuun ottamatta?) ei kyseenalaista. Jopa kommunistisella Kiinalla on oma versionsa kapitalismista, jota valtio säätelee. Samoin Venäjä on lännen mustamaalauksesta huolimatta toiminut liberaalin järjestyksen piirissä ainakin talouden pelisääntöjen osalta.

Ideologisella tasolla vallitsee konsensus käsityksestä, jonka mukaan jokaisella yksilöllä on "luonnollisia ja luovuttamattomia oikeuksia" (oikeus elämään, omantunnonvapauteen, liikkumisen vapauteen, jne), jotka kaikkien valtioiden ja yhteiskuntien tulisi taata. Tätä ihmisoikeusideologiaa on ajettu länsimaissa valtiotasolla, mutta myös YK:n ja muiden kansainvälisten instituutioiden kautta.

Nämä ovat globaalin maailman kolme perusperiaatetta, jotka syntyivät Neuvostoliiton romahtamisen ja kapitalistisen lännen voiton jälkeen kylmän sodan aikana, Dugin kertaa. Poliittiset, taloudelliset ja ideologiset päätoimijat ovat tässä ajassa lähtöisin länsimaista, jotka ovat näyttäneet muille mallia.

Kaikkien maiden oli ajateltu ennen pitkään omaksuvan demokratian ja päätyvän myös uusliberalistiseen talouspolitiikkaan. Tämä on ollut tähänastisen globaalihallinnon ydinaluetta. Tämän hallinnon sisällä illiberaalilla Kiinalla alkaa olla yhä tärkeämpi rooli, jota kohti myös Venäjän eliitti ja muut valtiot kiirehtivät, Dugin katsoo. Nykyinen liberaali demokratia korvataan ennen pitkää uudella valtiojärjestyksellä.

Liberaali "avoin yhteiskunta" on hajoamassa, mutta ilmeisesti globaali eliitti ei enää katso sen olevan tarpeellinen tai pelastettavissa. Liberaalille järjestykselle ei ole vielä koherenttia korvaavaa ideologiaa tai vaihtoehtoista järjestystä, vaikka esimerkiksi Kiinan, Venäjän, Intian ja muiden "lännen kilpailijoiden" on katsottu edustavan uuden paradigman perusvaltoja. On myös spekuloitu, että Amerikka-johtoisesta järjestyksestä ei siirryttäisikään heti moninapaiseen, vaan kaoottisempaan, "navattomaan maailmaan".

Elämme joka tapauksessa vanhan ja uuden järjestyksen välisessä liminaalitilassa, jota italialainen yhteiskuntateoreetikko Antonio Gramsci kutsui "hirviöiden aikakaudeksi". Duginin mielestä tämä kaikki tuli yhtä odottamattomasti kuin Neuvostoliiton hajoaminen. Toki jotkut ajattelijat aavistivat transatlanttisen länsikeskeisen maailmanjärjestyksen olevan elinkaarensa lopussa. Myös kapitalismin "nollaamisen" tarpeellisuudesta on puhuttu, kyynisesti tai hyvään uskoen.

Kaikille tämä ei ole vieläkään selvää ja siksi he takertuvat vanhan, länsikeskeisen järjestyksen halkeileviin pilareihin. Tämä on ymmärrettävää, sillä ihminen ei loppujen lopuksi pidä muutoksista, vaan tukeutuu mielellään tuttuun ja turvalliseen. Olemme vasta uuden ajan kynnyksellä, mutta tulevaisuus näyttää epävarmalta, epävakaalta ja sekasortoiselta. Edessä on massatyöttömyys, köyhyys ja jopa nälänhätä. Ehkä jopa Euroopan unioni tulee hajoamaan.

Merkitseekö tämä sitten maailmanloppua? Ei nyt sentään, mutta kansainvälinen järjestys, joka on perustunut kapitalismiin, liberaalidemokratiaan ja "avoimen yhteiskunnan" yksilökeskeisyyteen, on radikaalin muutoksen tilassa. Poliittisten ja taloudellisten suhteiden hallinta tullaan järjestelemään uusiksi.

Dugin ennakoi, ettei tulevaisuuden yhteiskunta ole yhtä "avoin", eikä se pohjaudu humanistisille odotuksille, yksilönvapaudelle saati yksityisyyden kunnioitukselle. Kaikki tämä uhrataan nyt koronavirukseen vedoten, mutta siirtymä oli tulossa ilman pandemiaakin: kansalaisten oikeuksia tullaan rajoittamaan ja huipputeknologia mahdollistaa yhä tehokkaamman valvontayhteiskunnan syntymisen. Tämä toteutuu niin lännessä kuin idässä.

"Globaalihallinto" ei minun mielestäni katoa minnekään, vaikka kansallisvaltioiden paluutakin on väläytelty. Globaali eliitti vain muuttaa yhteiskunnassa vallinneita "perusarvoja" (joihin se ei ole itse uskonut alunperinkään) ja toimintatapoja. Pandemiakokeen kautta ihmisiä valmistellaan muutoksiin. Nykyinen tilanne ja sen aiheuttamat rajoitukset ja vaikeudet ovat todennäköisesti käytännön harjoitusta "uutta normaalia" varten.

Paljon on jo spekuloitu, millainen on koronaviruksen jälkeinen aika. Valtion rooli on poikkeusoloissa korostunut. Yhteiskunta tulee mutatoitumaan, aivan kuten itse viruskin mutatoituu ja saa uusia ilmenemismuotoja. Dugin ehdottaa jopa, että saatamme olla siirtymässä jonkinlaiseen "sotilaallis-lääketieteelliseen diktatuuriin", joka oikeutetaan taistelulla "näkymätöntä vihollista" vastaan.

Tässä saattaa piillä totuuden siemen. Koronakammoiset kansalaiset ovat valmiita hyväksymään yhä uusia rajoituksia ja toimenpiteitä, kun ne perustellaan terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Tämä kuulostaa hieman ranskalaisen filosofi Michel Foucault'n biopolitiikalta, tai biovallalta, jossa "tarkkaillaan ja rangaistaan" ja luokitellaan kansalaisia "terveiksi" ja "sairaiksi". Toki tämä voi olla myös pandemiasta johtuva ohimenovaihe.

Duginin mielestä ei ole tärkeää, onko koronavirus alkuperältään luonnollinen vai ihmisen luoma. Globaali eliitti käyttää koronakriisiä joka tapauksessa hyväkseen maailman uudelleen järjestämisessä. Kapitalismin "resetointia" odottaneet eivät varmaan tulleet ajatelleeksi aivan tätä, mutta globaalista sääntelystä ja institutionaalisista muutoksista tullaan kuulemaan vielä lisää. Tällä välin jaetaan miljardien tukipaketteja ja ihmisille vakuutellaan, että "kyllä tämä tästä".

Vaikka tilanne saattaa muistuttaa fasismin tai kommunismin noususta, nämä vertailukohteet ovat Duginista vain kuvitteellisia. Olen samaa mieltä. Tulevaisuuden hallinto ei tarvitse vanhoja ismejä manipuloidakseen ihmisjoukkoja. Se ei tarvitse edes liberaalidemokratiaa, joka säilyy vielä hetken uuden järjestyksen julkisivuna.

Globaalihallinto tulee keskittämään valtaansa entisestään, mutta vielä on epäselvää, miten se tullaan markkinoimaan massoille ja onnistuuko prosessi. Globalisaatio ei tule katoamaan, vaikka se muuttaisikin hieman muotoaan. Arvelen, että "uusi maailmanjärjestys" ei tule olemaan sellainen, mitä lännen atlantistit tai idän eurasianistit ovat odottaneet, vaan jotain aivan muuta.

Iran tähyää avaruuteen

Iranin vallankumouskaarti ilmoitti keskiviikkona ampuneensa avaruuteen maan ensimmäisen sotilassatelliitin.

Qassed-kantoraketti laukaistiin keskiviikkona matkaan Markazin autiomaasta Noor-satelliitti mukanaan (kts. video). Virallisten lähteiden mukaan satelliitti saatiin 425 kilometrin korkeuteen.

Satelliitin laukaisun oli tarkoitus juhlistaa myös eliittijoukkojen vuosipäivää. Iranin vallankumouskaartilla on Iranin rakettiteollisuuden kehittämiä pitkän matkan ohjuksia sekä satelliittien laukaisuajoneuvoja.

Iranin valtion avaruustoimintaa johtava organisaatio, Iranin avaruusjärjestö, perustettiin vuonna 2004. Iran laukaisi ensimmäisen kotimaista tekoa olevan raketin avaruuteen vuonna 2007. Islamilainen tasavalta on tehnyt avaruusyhteistyötä myös Venäjän, Kiinan ja Thaimaan kanssa.

Keskiviikkona avaruuteen ammuttu Noor-satelliitti on jo Iranin toinen avaruusprojekti tämän vuoden helmikuun jälkeen. Tuolloin Iran yritti lähettää Zafar-viestintäsatelliitin kiertoradalle, mutta hanke epäonnistui.

Israel on tuominnut keskiviikkoisen satelliitin laukaisun muistuttaen, että vallankumouskaarti, Iranin armeijan eliittiyksikkö, on luokiteltu Trumpin hallinnon toimesta "terroristijärjestöksi". Israelin mielestä satelliittien laukaisu on vain "julkisivu" Iranin ohjusteknologian kehittämiselle.

Myös Yhdysvallat epäilee, että Iran kehittää ballistisia ohjuksia osana ydinaseohjelmaansa. Satelliittiprojektin katsotaan olevan osa tätä ohjelmaa, mutta Iran on kiistänyt syytöksen.

Vain muutama tunti Noor-satelliitin laukaisusta, Trump uhkaili jälleen Irania. Hän twiittasi ohjeistaneensa Yhdysvaltojen laivaston tulittamaan Iranin armeijan pikaveneitä, mikäli ne lähestyisivät amerikkalaisia aluksia. Toimittaja Mehdi Azizi piikitteli "Trumpin hakevan kostoa kansainvälisillä vesillä, sillä välin kun vallankumouskaarti yltää avaruuteen".

Yhdysvaltojen asettamat pakotteet eivät ole este Iranin teknologiselle kehittymiselle, totesi kenraalimajuri Hossein Salami. Iranin avaruusohjelma pyrkii tekemään islamilaisesta tasavallasta avaruusvaltion. Satelliittien lisäksi Iran kehittelee avaruusalusta ja suunnittelee myös miehitettyjä lentoja.

Lännen infosota Kiinaa vastaan kiihtyy

Bild-lehden Julian Reichelt

Yhdysvallat on käynnistänyt "maailmanlaajuisen Kiinan-vastaisen tiedotuskampanjan", joka tulee olemaan "hyvin samantapainen kuin vuoden 2016 Venäjän-vastainen kampanja", väittää venäläinen asiantuntija Sergei Mikhailov.

Pilkahduksia tästä kampanjasta on mielestäni havaittavissa myös suomalaismedioissa ja television uutislähetyksissä, mutta otetaanpa yksi erityisen räikeä esimerkki Saksanmaalta.

Saksan suurin iltapäivälehti Bild julkaisi 15. huhtikuuta provokatiivisen kirjoituksen, jossa pandemialle pistettiin hintalappu. Bild väitti, että "Kiina on Saksalle velkaa 149 miljardia euroa koronaviruksen aiheuttamista kuluista". Tämä sai aikaan vastareaktion Kiinan Berliinin suurlähetystöltä.

Tiedottaja Tao Lili julkaisi suurlähetystön verkkosivuilla saksaksi avoimen kirjeen Bild-lehdelle, jossa lehteä syytetään "ksenofobian ja ennakkoluulojen lietsomisesta". Avoimessa kirjeessä todetaan, että saksalaiskirjoitus on "tyyliltään ala-arvoinen, eikä ota huomioon olennaisia tosiseikkoja".

Tiedottaja lisää, että "monilla covid-19:n kanssa kamppailevilla mailla oli aikaa valmistautua patogeenin leviämiseen sen jälkeen, kun Kiina asianmukaisesti ilmoitti epidemian puhkeamisesta Maailman terveysjärjestölle".

Bildin päätoimittaja Julian Reichelt vastasi Kiinan avoimeen kirjeeseen uudella kirjoituksella, jossa hän hyökkää Kiinan presidenttiä Xi Jinpingiä vastaan, syyttäen tätä "koronaviruksen leviämisen peittelystä" sekä kommunistista puoluetta "massiivisista ihmisoikeusloukkauksista".

Reicheltin mielestä Kiinan pitäisi maksaa "taloudellisista tappioista, joita koronavirus on maailmanlaajuisesti aiheuttanut". Saksalaistoimittaja syyttää Kiinan presidenttiä myös salailusta. "Te olitte liian ylpeä ja kansallismielinen kertoaksenne totuuden", Reichelt kirjoittaa.

Lööppijournalisti ei tyydy koronavirukseen, vaan valittaa, että Kiinaa hallitaan "valvonnan avulla". Jälleen sanat osoitetaan suoraan presidentti Xille: "Te ette olisi presidentti ilman valvontaa. Te valvotte kaikkea, jokaista kansalaista, mutta kieltäydytte valvomasta maanne märkätoreja. Te suljette jokaisen sanomalehden ja verkkosivuston, joka kritisoi vallanpitoanne, mutta ette estä lepakkokeiton myyntiä", Reichelt vyöryttää.

Seuraavaksi Reichelt käyttää lännen arvoyhteisön iskusanaa "vapaus" (maassa, joka on amerikkalaisten miehittämä ja jossa poliittisia toisinajattelijoita vainotaan). Hänen mielestään kiinalainen yhteiskunta "ei ole vapaa", eikä siten myöskään luova ja innovatiivinen. "Tämän vuoksi te olette maailmanmestari immateriaalioikeuksien varastamisessa. Kiina rikastuu toisten keksinnöillä", toimittaja toistaa kuluneen herjan.

Reicheltin kirjoitus muuttuu vain törkeämmäksi hänen ilkkuessaan, että "koronavirus on Kiinan suurin vientituote, jota kukaan ei halunnut, mutta joka on levinnyt ympäri maailman". Samaan aikaan Kiina on lähettänyt lääketieteellistä henkilökuntaa ja laitteistoa maailman joka kolkkaan auttamaan pandemian vaivaamia maita.

Reicheltin purkaus on esimerkki Kiinan-vastaisesta infosodasta, johon lännen valta(vale)media on valjastettu. Yhdysvalloissa myös poliitikot ovat ryhtyneet vaatimaan, että "Kiinan on korvattava koronakriisin aiheuttamat kustannukset". Kiinalaisviranomaisten mielestä tällaiset vaatimukset ovat absurdeja, sillä Kiina on itsekin "viruksen uhri, eikä mikään rikollinen".

"Kun sikainfluenssapandemia alkoi vuonna 2009 Yhdysvalloissa ja levisi yli kahteensataan maahan, aiheuttaen lähemmäs kahdensadantuhannen ihmisen kuoleman, vaadittiinko silloin Yhdysvaltoja maksamaan korvauksia", kysyy Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Geng Shuang.

Hän jatkaa: "Kun 1980-luvulla AIDS löydettiin Yhdysvalloissa ja se levisi sieltä ympäri maailman, vaatiko kukaan Yhdysvaltoja vastuuseen? Entä vaatiko kukaan Yhdysvaltoja kantamaan seuraukset vuoden 2008 talouden kuohunnasta ja investointipankki Lehman Brothersin kaatumisesta, joka johti maailmanlaajuiseen finanssikriisiin?"

Kiinan on turha odottaa vastauksia näihin kysymyksiin lännen poliitikoilta saati toimittajilta. Euroeliitti ja Trumpin hallinto pyrkivät kääntämään tosiasiat päälaelleen ja syyttämään Kiinaa omista epäonnistumisistaan. Näin hämmennetään koronasoppaa ja siirretään huomio muualle. Lännen mustamaalauskampanja Kiinaa vastaan on selvästi jo alkanut.

Amerikkalaisväite: Yhdysvallat torpedoi maailmantalouden pysäyttääkseen Kiinan nousun

Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu antoi varoituksen potentiaalisen pandemian uhasta Kiinassa jo viime marraskuun puolivälissä, ABC News-uutiskanavan raportti paljastaa.

Valkoinen talo ei ensi alkuun osoittanut kiinnostusta raporttia kohtaan, joka välitettiin myös Israelin armeijalle sekä Yhdysvaltojen Nato-liittolaisille. 

Kevin Barrettin mielestä amerikkalaistiedustelu saattoi tietää viruksesta jo ennen kiinalaisia. Kuitenkin tieto Wuhanin kaupungista leviävästä potentiaalisesti vaarallisesta viruksesta jaettiin ainoastaan Yhdysvaltojen lähimmille liittolaisille. Barrettin mielestä tähän voi olla syynä Yhdysvaltojen oma rooli viruksen vapauttamisessa.

"Tämä saattaa kuulostaa tyrmistyttävältä väitteeltä, mutta juuri näin salaisia operaatioita toteutetaan", Barrett esittää. Hänen mielestään Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta vastaavilla ihmisillä ei ole mitään ylevää moraalia tai etiikkaa, joten keskustiedustelupalvelu CIA voi aivan hyvin olla koronakriisin takana. Barrett menee vieläkin pidemmälle ja epäilee myös Israelin olleen juonessa mukana, koska virus siirtyi Kiinasta sopivasti Iraniin.

Joka tapauksessa, Yhdysvallat haluaa epätoivoisesti pysäyttää Kiinan nousun. Tähän päämäärään päästäkseen Kiinan jo vuosikymmeniä kestänyttä talouskasvua on huomattavasti hidastettava. Myös kunnianhimoinen silkkitiehanke olisi pysäytettävä alkuunsa. Tämä onnistuisi vain torpedoimalla koko kansainvälinen talous sekä rikkomalla globaalit jakeluketjut, Barrett arvioi.

"Jos historia jatkaisi kulkuaan kuten ennen koronavirusta, Kiinasta tulisi suurvaltojen ykkönen vuosikymmenen tai parin sisällä", Barrett arvioi. Tällaista tulevaisuudennäkymää eivät amerikkalaispäättäjät voineet mitenkään hyväksyä. Heidän täytyi keksiä keino iskeä voimalla Kiinaa vastaan ja näyttää siltä, että näin he ovat tehneetkin.

Amerikkalainen propagandakoneisto syyttää jo täyttä häkää Kiinaa koronaviruksesta. Barrettin mukaan tätä käytetään tekosyynä, jonka avulla tuhotaan Kiinan taloudellinen etumatka ja saadaan "koronaviruksen kompensaationa" takaisin kiinalaisomistuksessa olevat valtionvelkakirjat.

Kiina on Japanin ohella Yhdysvaltojen suurin ulkomainen velkoja. Kiina omistaa Yhdysvaltojen valtionvelkakirjoja noin 1100 miljardin dollarin arvosta. Tätä on pidetty Washingtonissa huonona ja ongelmallisena asiana. Trump ilmaisi jo presidenttiehdokkaana haluavansa "ostaa velkakirjat takaisin halvalla".

Barrett uskoo, että koronakriisin takana ovat samat "todennäköiset epäillyt" kuin aiemmissakin suuroperaatioissa. "Samat tahot, jotka toteuttivat syyskuun 11. päivän terroriteot oikeuttaakseen sivilisaatioiden sodan islamilaista maailmaa vastaan, ovat huomanneet, että heidän hegemoniaansa uhkaa nyt kiinalainen sivilisaatio", hän väittää.

Barrettista virus itsessään ei ole tärkein tekijä, vaan sen myötä syntyneen kriisin pitkäaikaisvaikutukset sekä massiivinen negatiivinen julkisuus, joka kohdistuu Kiinaan. Jos muut maat saadaan lopettamaan kaupankäynti ja yhteistyö Kiinan kanssa, Yhdysvaltoja ja länttä hallitseva eliitti saa lisäaikaa johtoasemalleen.

Presidentti Trump on kritisoinut Kiinan toimia varoittaen seurauksista, mikäli selviää Pekingin olleen "tietoisesti vastuussa" koronaviruspandemiasta. Trumpin mukaan Yhdysvallat tutkii, onko virus voinut päästä leviämään Wuhanin virologiainstituutin laboratoriosta. Erikoisen asiasta tekee se, että Yhdysvallat on itse rahoittanut instituutin virustutkimusta.

Tiedemaailman tutkijoiden mukaan pandemian aiheuttanut virus kuuluu samaan sukuun kuin 2000-luvun alussa Guangdongin alueelta Kiinasta liikkeelle lähtenyt sars ja Lähi-idästä levinnyt mers. Kiinalaisviranomaiset puolestaan epäilevät, että covid-19 saattaa olla peräisin Yhdysvaltojen armeijalta. Oli totuus millainen tahansa, Kiinan ja koko maailman talouselämän virus on joka tapauksessa seisauttanut.

Vodkaa, jääkiekkoa ja luonnonlääkintää koronavirusta vastaan

Aleksandr Lukašenko

Kun muut maat ovat sulkeneet rajansa ja rajoittaneet ihmisten liikkumista ja keskinäistä kanssakäymistä, muutamassa entisen Neuvostoliiton maassa on jatkettu elämää kuten ennenkin.

Maiden johtajat ovat myös suositelleet kansalaisilleen oman mielensä mukaisia parannus- ja ennaltaehkäisykeinoja maailmanlaajuisen pandemian keskellä.

Jääkiekkoa, saunomista ja vodkaryyppy

Ensimmäinen esimerkki löytyy Valko-Venäjältä. "Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi" lännen mediassa usein esitelty presidentti Aleksandr Lukašenko on kertonut kansalaisilleen, että "jääkiekko, vodka ja saunominen" ovat parhaat lääkkeet virusinfektioon. Lukašenko, joka on hallinnut 9,5 miljoonan ihmisen Valko-Venäjää jo yli neljännesvuosisadan ajan, ei ole määrännyt maahan vastaavia rajoituksia kuin esimerkiksi Venäjällä tai EU-maissa.

Lukašenko ei ole sulkenut maansa rajoja. Hän on myös kieltäytynyt rajoittamasta yritystoimintaa. Valkovenäläiset ravintolat, puistot ja baarit ovat pysyneet auki. Myös maan urheilusarjat ovat toimineet kuten ennenkin, kun taas muualla urheilumaailma on pysähtynyt pandemian vuoksi. Valko-Venäjän jalkapalloliitto on kuitenkin ilmoittanut siirtävänsä naisten jalkapallokauden alkua koronavirukseen vedoten.

Lukašenko ei ole itsekään rajoittanut julkisia esiintymisiään. Jääkiekkoa rakastava presidentti kaarteli muutama viikko sitten jäällä harrasteottelussa. "On parempi kuolla seisten kuin elää polvillaan", Lukašenko sanoi jääkiekko-ottelun yhteydessä tehdyssä haastattelussa. "Tämä ympäristö on kuin jääkaappi, tämä on terveellistä, urheilu on parasta lääkettä virusta vastaan", Valko-Venäjän päämies julisti.

Lukašenko on kehunut myös saunan parantavia vaikutuksia. "Sanoin kerran, että ihmisten pitäisi saunoa taistellakseen erilaisia viruksia vastaan. Koronavirus ei pidä korkeista lämpötiloista ja se kuolee kuudessakymmenessä asteessa, näin asiantuntijat ovat minulle sanoneet", presidentti väittää ja lisää, että saunomisen jälkeen kannattaa ottaa "ryyppy vodkaa" käsien pesemisen lisäksi. "En itse juo, enkä suosittele sitä, mutta hyväksyn sen muilta, ainakin voitonpäivään saakka", Lukašenko veistelee.

Toukokuun 9. päivä Valko-Venäjällä on vuosittain järjestetty voitonpäivän paraati, jolla juhlistetaan toisen maailmansodan päättymistä ja Natsi-Saksan kukistamista. Useita tuhansia ihmisiä vetävä tapahtuma uhkaa jäädä nyt ainakin ilman muiden maiden kutsuvieraita, vaikka Euraasian johtajien videokonferenssissa Lukašenko kutsui kaikki Minskiin juhlapäivän viettoon. Venäjälläkin voitonpäivän juhlintaa on siirretty.

Lukašenko on ihmetellyt muun maailman suhtautumista koronavirukseen. "Tällä psykoosilla on pysäytetty käytännössä koko maailmantalous. Jopa Venäjä, joka on kaltaisemme maa, on alkanut jarruttaa elinkeinoelämäänsä", Lukašenko on kommentoinut nuivasti. Virkaveljensä Donald Trumpin lähestymistapaa Lukašenko pitää puolestaan ihanteellisena. Trump on sanonut avaavansa Yhdysvallat "niin pian kuin mahdollista", jotta taloudelliset tappiot saataisiin minimoitua.

Luonnonlääkintää Turkmenistanissa

Myös Keski-Aasiassa sijaitsevassa Turkmenistanissa ollaan muusta maailmasta poikkeavalla linjalla koronaviruksen suhteen. Tässä lännen mediassa Pohjois-Korean kaltaiseksi "erakkovaltioksi" kutsutussa maassa ei myöskään ole määrätty ulkonaliikkumisrajoituksia. Turkmenistania johtava presidentti Gurbanguly Berdimuhamedow, joka on luonut itselleen vahvan henkilökultin, on suositellut luonnonlääkintää hoitokeinoksi eri vaivoihin, myös mahdollisiin virusinfektioihin.

Berdimuhamedow puhui maaliskuisessa hallituksen kokoontumisessa Turkmenistanin lääkekasveista, mainiten erityisesti harmiikkien sukuun kuuluvan aavikkokasvin, pilviharmikin. "Poltettaessa tätä kasvia voidaan käyttää kodin savuttamiseen ja siten estää kaikenlaisten tartuntatautien leviäminen", presidentti evästi hallitustaan. Näiden suositusten ajoitus osoittaa, että Berdimuhamedowilla oli luultavasti koronavirus mielessään.

Muiden maailman johtajien yrittäessä hallita koronakriisin vaikutuksia, Berdimuhamedow omistautuu intohimoilleen: ratsastamiselle ja kirjoittamiselle. Turkmenistanin valtion uutistoimisto kertoi aiemmin, kuinka presidentti vietti päivän Akhal-Teken hevosurheilukeskuksessa, jossa hän ratsastamisen lisäksi aloitti uuden kirjan kirjoittamisen. Berdimuhamedow on kirjoittanut useita kansanparannusta ja luonnonlääkintää käsitteleviä kirjoja, joiden on väitetty olevan pakollista luettavaa maan virkamiehille.

Tärkein syy Valko-Venäjän ja Turkmenistanin linjaan viruskriisin hoidossa liittyy eittämättä presidenttien persooniin. Pitkään vallassa olleet voimakastahtoiset valtiomiehet uskovat olevansa oikeassa ja muiden väärässä. Jos vaihtoehtona on talouden romahtaminen, Ruotsiin verrattavissa oleva löyhä linja on toisaalta ymmärrettävä. Vaikka Lukašenko vähättelee koronavirusta, muualla sen vakavuutta on saatettu myös liioitella. Paljon riippuu nyt siitä, miten koronavirustilanne kehittyy jatkossa.

Kiina haastaa lännen hegemonian

Xi ja Trump

Koronaviruspandemia ei ainoastaan haasta ja testaa yksittäisten maiden kykyä hillitä virusta, vaan sillä on myös kauaskantoisia vaikutuksia kansainväliseen järjestelmään, kirjoittaa kiinalainen politiikan tutkija Shen Yi.

Presidentti Donald Trump on syyttänyt Maailman terveysjärjestö WHO:ta "Kiina-keskeiseksi" ja vaatii hallintoaan keskeyttämään järjestön rahoituksen. Tällaiset ulostulot ovat heikentäneet Yhdysvaltojen hegemonian moraalista perustaa, Shen arvioi.

Taistelussa koronavirusta vastaan, Maailman terveysjärjestö on toiminut omassa roolissaan antaen tietoa ja neuvoja terveyskriisiin liittyen. Trumpin syytöksistä huolimatta, WHO on kiinalaistutkijan mielestä tehnyt kaiken voitavansa vastatakseen pandemian haasteisiin nykyisissä puitteissaan ja vastuualueillaan.

Kansainvälisten suhteiden näkökulmasta katsottuna, Yhdysvaltojen tulisi hegemonisena valtana ja globaalina johtajana ottaa vastuu globaalien julkishyödykkeiden tarjoamisesta, Shen sanoo. Uuden koronaviruksen maailmanlaajuinen leviäminen viittaa siihen, että vanhentuneen globaalihallinnon toimet eivät ole olleet riittäviä.

Tärkein syy tähän on, että Yhdysvalloilla ei ole tarvittavaa kapasiteettia tai halukkuutta osallistua globaalin tason toimintaan rakentavalla ja korjaavalla tavalla. Niinpä Yhdysvaltojen hegemonian kahdella pylväällä - sotilaallisella voimalla ja rahoitusjärjestelmällä - on vain hyvin rajallinen rooli viruksen torjunnassa, Shen toteaa.

Ottaen huomioon Yhdysvaltojen alentavan suhtautumisen Maailman terveysjärjestöön, lienee tarpeen pohtia uudestaan Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden taustatarkoitusta näitä kansainvälisiä järjestöjä perustettaessa. Vastaako tämä tarkoitus enää ihmisten ajankohtaisiin tarpeisiin saati haasteisiin, joita maailma kohtaa tulevaisuudessa?

Sekä Yhdysvallat ja Eurooppa suhtautuivat aluksi lyhytnäköisesti ja huolettoman halveksivasti viruksen leviämiseen. Trump uhosi aluksi poistavansa rajoitukset ja avaavansa talouden jo pääsiäiseksi. Yhdysvalloilla ja Euroopan unionilla olisi ollut tarpeeksi aikaa reagoida, resursseista ja teknologiasta puhumattakaan. Pandemia kuitenkin eteni, koska toimeen ryhtyminen oli hidasta ja huoltovarmuudessa ilmeni ammottavia aukkoja.

Tästä näkökulmasta katsottuna koronaepidemia, amerikkalaisten lausunnot ja toimet, sekä Euroopan maiden pyrkimykset väistää vastuuta, heijastavat sitä tosiasiaa, että länsivallat ovat luopumassa globaalin hallinnon johtotehtävistä ja velvollisuuksista. Tämän välittömänä seurauksena lännen paljon puhuttu "moraalinen perusta", Yhdysvaltojen hegemonian tärkein voimavara, on selvästi rapautunut.

Tämä moraalinen perusta luotiin pitkällä aikavälillä levittämällä liberalismia ja uusliberalismia kylmän sodan aikana ja sen jälkeen, Shen muistuttaa. Perusajatuksena oli korostaa Yhdysvaltojen hegemonian takana olevaa "moraalia" ja oikeudenmukaista johtamista.

Tarjoamalla ​​julkishyödykkeitä maailmalle, Yhdysvallat saavutti kansainvälisen yhteisön johtajuuden ja vaikutusvallan. Washington ei kuitenkaan ole osoittanut riittävän vakuuttavaa johtajuutta viime vuosina saati pandemian aikana. Tämän seurauksena globaalihallinnon johtoasema on siirtymässä kyvykkäämmille maille.

Kiinan edustamilla nousevan talouden mailla on selkeä käsitys ja jopa yksimielisyys uudesta lähestymistavasta globaaliin hallintotapaan, Shen väittää. Tutkija toistaa presidentti Xi Jinpingin ajatuksen, jonka mukaan on pyrittävä saavuttamaan perusnäkymä "ihmiskunnan yhteisen kohtalon yhdistävälle yhteisölle". Vain yhteistä etua ajatellen voidaan saavuttaa uusi, korkeampi taso kansainvälisessä koordinoinnissa ja reagoida tehokkaammin esimerkiksi nykyisen pandemian kaltaisiin haasteisiin.

Shen katsoo, että ylä- ja alamäistä huolimatta globalisaation yleinen trendi on peruuttamaton. Yhdysvallat tuntuu olevan halukas luopumaan keskeisestä roolistaan, joten historia siirtyy väistämättä eteenpäin. Ehkä on aika kääntää amerikkalaisen hegemonian lehti ja siirtyä uuteen järjestykseen, jossa kiinalainen (tai euraasialainen) maailmankäsitys toimii tulevaisuuden suunnannäyttäjänä.

Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteissa ei paluuta entiseen

Kiinan ja Yhdysvaltojen väliset suhteet ovat huonolla tolalla. Koronakriisi on luonut lisää jännitteitä ja turbulenssi maiden välillä on todennäköisesti vain kiihtymässä. Kukaan Kiinassa ei haluaisi tätä, kirjoittaa Hu Xijin, Global Times-lehden päätoimittaja.

Joidenkin mielestä suhteiden heikentyminen on Kiinan omaa syytä. Nämä tahot vaativat, että Kiinan olisi osoitettava hyvää tahtoaan Yhdysvaltoja kohtaan ja tehtävä suuria myönnytyksiä palauttaakseen maiden väliset suhteet takaisin raiteilleen.

Hu Xijin on toista mieltä. Hänen mielestään on naiivia kuvitella, että Kiina olisi tieten tahtoen pilannut maiden välit. Yhdysvaltojen äkkiväärän ulkopolitiikan huomioiden, on turha kuvitella, että bilateraaliset suhteet tulisivat kohentumaan lähitulevaisuudessa.

Keskeisin vaikuttava tekijä Washingtonin asenteeseen on muutos Kiinan ja Yhdysvaltojen valtasuhteissa. Yhdysvallat ei hyväksy, että Kiina nousisi rinnakkaiseksi ja tasavertaiseksi vallaksi. Perimmäinen syy Yhdysvaltojen nihkeyden takana on pelko oman hegemonia-aseman menetyksestä. Tällainen geopoliittinen siirtymä on vääjäämättömästi tulossa, ellei Washington sitten päätä koettaa onneaan ja muuttaa asetelmaa sotilaallisen intervention kautta.

1980-luvulla Kiinan ja Yhdysvaltojen väliset suhteet olivat vielä kohtalaisen hyvät. Miksi sitä ilmapiiriä ei voida palauttaa? Hu Xijin selittää. 1980-luvulla Neuvostoliitto oli Yhdysvaltojen ykkösvihollinen ja Yhdysvallat yritti voittaa puolelleen tuolloin "heikon Kiinan". Kiinan strateginen asema oli silloin jokseenkin kuin Intialla on tänä päivänä ja Yhdysvallat omaksui Kiinan suhteen suopeamman poliittisen linjan.

Nykyään tilanne on aivan toisenlainen. Washington pitää voimistuvaa Kiinaa tärkeimpänä strategisena kilpailijanaan. Yhdysvaltojen ulkoministeriö onkin Mike Pompeon johdolla laatinut suunnitelmia Kiinan varalle. Jotkut amerikkalaispoliitikot haluaisivat houkutella jopa Venäjän mukaan yhteiseen rintamaan Kiinaa hillitsemään.

Jotta Yhdysvallat suhtautuisi Kiinaa kohtaan myönteisemmin, se vaatisi, että Kiinan olisi käännettävä kehityksen kelloa takaisin yli kahdellakymmenellä vuodella Yhdysvaltoja rauhoittaakseen. Tämä tarkoittaisi, että Kiinan olisi jarrutettava edistymistään huipputeknologian saralla ja annettava Yhdysvaltojen ottaa johtava asema. Kiinan tulisi keskittyä vain matalan teknologian teollisuuteen, eikä kilpailla Yhdysvaltojen ja lännen kanssa huipputuotannossa.

Tämäkään ei vielä riittäisi, arvioi Hu Xijin. Kiinan olisi hyväksyttävä täysin Yhdysvaltojen määräävä asema Taiwanissa. Kiinan olisi myös alistuttava Haagin välitystuomioistuimen päätökseen Etelä-Kiinan meren aluekiistassa ja purettava toimitilansa Nanshan saarilta (joita lännessä kutsutaan Spratlysaariksi). Pekingin olisi hyväksyttävä Washingtonin järjestely myös Tiibetin, Xinjiangin ja Hongkongin suhteen. Yhdysvallat vaatisi myös, että Kiina asettaa merkittäviä rajoituksia ydinaseiden kehittämiselle ja strategiselle iskukyvylleen.

Luuletteko, että Kiina voisi suostua tällaiseen sanelupolitiikkaan, Hu Xijin kysyy. "Mihin se johtaisi ja milloin se päättyisi? Päästikö Yhdysvallat Venäjän pälkähästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen? Ei suinkaan. Venäjä peri Neuvostoliiton ydinaseet, eikä tämä vakuuttanut Yhdysvaltoja. Yhdysvallat ei ole säästänyt ponnistelujaan Venäjän heikentämiseksi ja maan strategisen tilan kaventamiseksi", hän kirjoittaa.

"Yhdysvallat haluaa heikentää Kiinaa niin, että se menettäisi täysin strategisen kilpailukykynsä Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvallat ei lopeta, ennen kuin Kiina saatetaan polvilleen ja rampautetaan", Hu Xijin arvioi. Tämä on virkistävää geopoliittista suorapuheisuutta valtionmedian toimittajalta Kiinan viranomaisten tavanomaisten, maltillisempien lausuntojen jälkeen.

Pekingissä tiedetään, että Yhdysvaltojen "strateginen valppaus Kiinaa vastaan" ​​on täysin aktivoitu. Entiseen ei ole paluuta, myös päätoimittaja Hu Xijin myöntää. "Ei kannata siis katsoa taaksepäin Kiinan ja Yhdysvaltojen vanhoihin suhteisiin. On katsottava realistisesti eteenpäin, hyväksyttävä edessä olevat haasteet, joita suurvaltana tulemme kohtaamaan ja vastattava niihin uudella tahdolla ja viisaudella", hän kirjoittaa.

"Kiinan kestävyys ei ole enää samalla tasolla kuin kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta sitten. Meillä on ainutlaatuinen paineensiedon filosofia. Meistä ei tule toista Neuvostoliittoa, emmekä me omalta osaltamme provosoi vastakkainasettelua Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä", Hu Xijin väittää. "Kiinan tapa turvata keskeiset intressinsä on aivan uusi; meidän täytyy yllättää historia", hän toteaa arvoituksellisesti.

Uusi uljas normaali

Sota populismia vastaan on päättynyt ja arvatkaa, kuka voitti, kysyy poliittinen satiirikko C.J. Hopkins.

Tätä sotaa eivät voittaneet venäläiset, keltaliivit, etnonationalistit, Trumpin kannattajat, tai muutkaan todelliset tai kuvitteelliset populistiryhmät, joita vastaan globaali kapitalismi on käynyt sotaa viimeisen neljän vuoden ajan.

Sotaa populismia vastaan ei koskaan virallisesti julistettu, mutta Hopkinsin mukaan se alkoi kesällä 2016, ikään kuin jatkona terrorismin vastaiselle sodalle. Itse arvelen, että siinä välissä on taisteltu, Greta Thunbergin johdolla, myös "ilmastonmuutosta" vastaan. Nyt uutta sotaa käydään näkymätöntä vihollista vastaan, globaalin terveyden nimissä.

Jälleen kerran globaali kapitalismi (toisin sanoen, "maailma") on julman vihollisen hyökkäyksen kohteena. Globaalikapitaali ei näet voi pitää taukoa, Hopkins muistuttaa. Siitä lähtien kun se pääsi maailman ideologiseksi hegemoniksi, se on saanut vastaansa vihollisen toisensa jälkeen. Elämme Trotskin pysyvän vallankumouksen, tai "jatkuvan konfliktin" aikaa, kuten amerikkalainen sotastrategi Ralph Peters on asian ilmaissut.

Kylmän sodan voitonjuhlien jälkeen, yksityistäminen ja yhteiskuntien uudelleenjärjestäminen pääsi kunnolla käyntiin. "Islamistisen terrorismin" varjolla hyökättiin Irakiin ja Afganistaniin, kidutettiin ja surmattiin massoittain ihmisiä, epävakautettiin koko Lähi-itä, ja ryhdyttiin laittomasti valvomaan ja vakoilemaan jokaista ihmistä huipputeknologian avulla.

Juuri kun terrorismin vastainen sota alkoi hiipua, globaali kapitalismi joutui uuden salaliiton uhriksi, Hopkins ivailee. Tällä kertaa Venäjän rahoittamat, uusfasistiset "populistit" olivat globaalihallinnon riesana. Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi, kansanäänestys johti Iso-Britannian ulos Euroopan unionista ja keltaliivit mellakoivat Ranskassa. Tämä kaikki, yhdessä Facebookissa levitettyjen meemien kanssa, uhkasi vakavasti "länsimaista demokratiaa", ts. ylikansallisen talouseliitin hegemoniaa.

Koska populismi ei näyttänyt väistyvän, oli aika sivuuttaa se tyystin ja julistaa uusi sota alkaneeksi. Tällä kertaa mentiin entistä pidemmälle: uusi uhka oli näkymätön, vaarallinen virus. Se oli kuin globalisaation ilmentymä, ylittäen esteettä valtioiden rajat ja leviten maailman joka kolkkaan. Johtavat poliitikot astuivat kameroiden eteen ja koronan takia julistettiin "poikkeustila", tai kuten Hopkins sanoo, "uusi uljas normaali".

Tämän uuden normaalin luonne on hyvin selvä. Se on niin kristallinkirkas, etteivät useimmat ihmiset edes huomaa sitä, sillä heidän mielensä ei ole valmistautunut hyväksymään sitä. Näin ollen monetkaan eivät tunnista sitä, vaikka se on aivan heidän silmiensä edessä. "Meistä muista se näyttää aika lailla totalitarismilta", Hopkins vihjaa.

Viime kuukausien aikana, kapitalisti-imperiumi on kokenut muodonmuutoksen poliisivaltioksi. Tämä näkyy myös imperiumin syrjäisemmissä kolkissa, kuten Suomessa. Ravintolat ovat kiinni, kirkot ovat siirtyneet virtuaalijumalanpalveluksiin ja vain marketit, apteekit ja Alko ovat auki. Useimmat ihmiset ovat kiltisti kotiarestissa, osa on päässyt tekemään etätyötä. Kokonainen maakunta on asetettu eristykseen ja muuallakin poliisi valvoo, ettei kukaan ole "vaaraksi yleiselle terveydelle".

Lumedemokratiaa ylläpidetään vielä sen verran, etteivät massat ryhdy avoimeen kapinaan. Valta(vale)media on ollut tässä suurena apuna, lietsoen pelkoa ja pommittaen kansalaisia 24/7 uutisilla viruksen leviämisestä ja siihen sairastuneiden ja menehtyneiden lukumäärästä.

Ihmisille on vakuuteltu, että hallitus tietää, mitä tekee. Kun vain eristäydymme neljän seinän sisälle, olemme turvassa näkymättömältä viholliseltamme. Toisinajattelijoita arvostellaan sosiaalisessa mediassa ja poikkeustilaa puolustavat nyt nekin tahot, jotka aikaisemmin herkästi kritisoivat valtiovallan toimia. Orwellilainen tekniikka herättää yllättäen sympatiaa ja saa ymmärrystä.

Hopkinsin mielestä globaali poikkeustila, "uusi uljas normaali", on loogista seurausta "postideologisen valtamallin jatkokehityksestä". Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen globaalista kapitalismista tuli hegemoninen järjestelmä. Ideologiat ovat menettäneet merkityksensä, sillä järjestelmällä ei ole ulkoisia vihollisia, eikä siten myöskään ideologisia vastustajia. Globaalin hegemonisen järjestelmän viholliset voivat olla vain sisäisiä, sillä mitään "ulkopuolta" ei enää ole.  Kaikki ovat mukana, halusivatpa sitä tai eivät.

Globaalissa mittakaavassa kapitalismista on tullut "normaaliuden" synonyymi. Tämän "normaaliuden" kyseenalaistaminen ilmentää "poikkeavuutta", "säännöttömyyttä", joka automaattisesti "delegitimoidaan". Järjestelmän ei tarvitse suvaita poikkeavuuksia, sen tarvitsee vain eliminoida ne. Vastaideologioista tulee näin ollen patologioita, eksistentiaalisia uhkia järjestelmän terveydelle.

Hopkins rinnastaa globaalin kapitalismin ihmiskehoon, jota virukset, infektiot tai syöpäkasvaimet ("terroristit, ekstremistit, populistit") yrittävät sisältä käsin tuhota. Niinpä kapitalismi puolustautuu aivan kuten fyysinen kehokin tekisi.

Tällä hetkellä järjestelmä reagoi viimeisten vuosien aikaiseen "populismin nousuun" hyvin ennustettavalla tavalla, Hopkins arvioi. Globaali kapitalismi hyökkää "virusta" vastaan, joka on yrittänyt vallata sen hegemonisen "kehon". Kyseessä ei ole koronavirus, vaan paljon tuhoisampi ja monimuotoisempi virus: "kaikenlainen vastarinta globaalikapitaalin ja sen postideologisen ideologian hegemonia-asemaa vastaan".

Hopkinsin mielestä koronavirus ei millään tavoin oikeuta nykyisenlaisia arkielämää rajoittavia, totalitaarisia hätätoimenpiteitä. Huolimatta terveysviranomaisten ponnisteluista määritellä melkein mikä tahansa kuolema "koronakuolemaksi", loppulukema tulee aikanaan kertomaan koko tarinan. "Asiantuntijat" perääntyvätkin jo alkuperäisistä, synkistä ennusteistaan. Tiedotusvälineet ovat ryhtyneet lieventämään hysteriaa. Esitys ei ole vielä täysin ohi, mutta se on vaiheittain päättymässä, Hopkins ennakoi.

Päivien, viikkojen tai kuukausien kuluttua, näkyvää totalitarismia häivytetään ja ihmiset päästetään taas ulos kodeistaan. Kun koronakriisi julistetaan päättyneeksi (ainakin toistaiseksi), ihmiset palaavat huojentuneina normaaliin päiväjärjestykseen, talouden taantumasta huolimatta. "Ehkä he unohtavat populistisen hölynpölyn ja ovat kiitollisia minkä tahansa McTyön he onnistuvat saamaan maksaakseen taas lainojensa korkoja", Hopkins irvailee. Yhtäkkiä globaalikapitaalin uusi normaali ei tunnukaan niin pahalta, ainakaan kotiarestiin verrattuna.

Jos tämä suunnitelma ei onnistukaan, ei hätää. Globaali kapitalismi keksii uuden syyn uudelle poikkeustilalle, kunnes kaikki on totutettu päivitettyyn järjestykseen. Terrorismin vastaisesta sodasta siirryttiin ilmastonmuutoksella pelotteluun, sitten nykyiseen koronakriisiin. Samaan aikaan talouskriisi etenee...mutta mitäpä siitä, kunhan oma terveys vain kestäisi, vai mitä?

Alain de Benoist ja viruksen filosofia

Alain de Benoist

Ranskalainen filosofi ja kirjailija Alain de Benoist katsoo jo koronaviruksen jälkeiseen aikaan.

"Historia on avoin ja siten arvaamaton", Benoist sanoo. Joskus on helpompi tarkastella pitkän, kuin lyhyen tähtäimen näkymiä.

"Lyhyellä tähtäimellä voidaan pelätä pahinta: puutteellista terveydenhoitoa, satoja tuhansia, jopa miljoonia kuolleita, toimitusketjujen katkeamisia, mellakoita, kaaosta ja kaikkea sellaista. Todellisuudessa kuljemme aallon mukana, eikä vielä tiedetä mihin se johtaa tai milloin se loppuu. Mutta jos katsotaan kauemmas, tietyt asiat käyvät ilmeisiksi", Benoist arvioi.

Benoist toistaa monien muiden lailla, että terveyskriisi on kuolinisku entisenlaiselle globalisaatiolle ja hegemoniselle kehitysideologialle. Antiikin aikana ja keskiajalla epidemiat eivät tosin tarvinneet globalisaatiota, mutta silti lopputuloksena oli kymmeniä miljoonia kuolleita. Benoistista on kuitenkin selvää, että liikenteen ja matkailun yleistyminen ovat pahentaneet nykytilannetta.

"Avoimessa yhteiskunnassa" leviävä virus on hyvin mukautuvainen: se toimii kuin kuka tahansa, kulkee minne mielii ja tekee mitä tahtoo, Benoist vertailee. Liikkumista on nyt ryhdytty rajoittamaan ja näin on rikottu ihmisten, tavaroiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden periaatetta, joka kiteytyi markkinatalouden tunnuslauseessa laissez faire, "antaa mennä". Benoistin mukaan tämä ei ole kuitenkaan maailmanloppu, ainoastaan tietyn maailman loppu.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen julistettiin "onnellisen globalisaation" ilosanomaa. Francis Fukuyama ennusteli "historian loppua", vakuuttuneena liberaalidemokratian ja markkinatalouden voitosta. Maailmasta piti tulla yksi valtava ostoskeskus. Kun markkinoiden tiellä olevat "esteet", kuten valtioiden rajat, olisi poistettu ja kokonaiset maat olisi korvattu "alueilla", saavutettaisiin filosofi Immanuel Kantin ennustama "universaali rauha". "Arkaaiset", kollektiiviset identiteetit tulisivat väistymään, samoin valtioiden suvereniteetti.

Benoistin mukaan globalisaatio on levännyt "tuottamisen, ostamisen ja myymisen, liikkuvuuden ja osallistumisen välttämättömyyden" varassa. Sitä on kannatellut edistysideologia ja ajatuskulku, jonka mukaan talous korvaisi politiikan. Järjestelmän ydin oli rajoitusten poistaminen: aina vain enemmän vaihdantaa, aina vain enemmän kulutushyödykkeitä, aina vain enemmän voittoja, jotta raha ruokkisi itseään ja muuttuisi pääomaksi.

Siinä missä entisajan teollisuuskapitalismilla oli vielä joitain kansallisia ankkureita, reaalitaloudesta irtaantunut uusi kapitalismi vaati, että valtiot ottaisivat käyttöön "hyvän hallintotavan", jonka tarkoitus oli ajaa vain kapitalismin etuja. Yksityistäminen levisi, kotimainen teollisuus vähentyi ja työttömyys lisääntyi. Julkiset palvelut uhrattiin liberaalin "budjettioikeaoppisuuden" alttarilla, Benoist muotoilee. Vapaakaupasta tuli vallitseva dogma.

Nyt tämä "vapaus" on johtanut romahdukseen. Äkkiä kaikki liike on pysähtynyt. Yksi toisensa jälkeen, EU-maat ovat palauttaneet rajavalvonnan. Eilispäivän maailmassa elimme kaikki yhdessä avoimien rajojen yhteiskunnassa, tänään meitä kehotetaan "pysymään kotona" ja välttämään kontaktia muihin ihmisiin.

Benoist ottaa esimerkin Ranskasta, jossa välttyäkseen tartunnalta, "metropolien jupit ovat vetäytyneet syrjäseuduille, aiemmin inhoamansa maaseudun rauhaan". "Merivallan vaihtelujen maailma kohtaa jälleen maavallan, sitovan paikan, paluun", Benoist asettelee sanansa klassisen geopolitiikan käsittein.

Euroopan komissio näyttää Benoistista säikähtäneeltä jänikseltä. Se on hämmentynyt ja halvaantunut. Kyvyttömänä ymmärtämään poikkeustilaa, se on kiusaantuneena pistänyt aiemmin tärkeänä pitämänsä Maastrichtin sopimuksen jäihin.

Euroopan keskuspankki on myöntänyt 750 miljardin euron hätärahoituksen vaimentamaan vaikutuksia, joita euroalueeseen kohdistuu pandemian vuoksi. Kriisiavulla yritetään tosiasiassa pelastaa itse euro, ei niinkään ihmisiä. Hätätilanteessa kukin maa kuitenkin päättää ja toimii itse, Benoist sanoo.

Kuten saksalainen oikeusfilosofi ja politiikan teoreetikko Carl Schmitt on todennut, poikkeuksellisten olosuhteiden aikana totutut normit eivät enää päde, Benoist muistuttaa. Yhtäkkiä valtio onkin taas ratkaisu, aivan kuten vuoden 2008 finanssikriisin aikana, jolloin pankit ja eläkerahastot vaativat valtiovaltaa suojelemaan niitä perikadolta.

Ranskan presidentti Macron on aiemmin valittanut, että sosiaalinen hyvinvointi maksaa valtiolle järjettömiä summia, mutta nyt hänkin on valmis terveyskriisin hätärahoitukseen. Mitä enemmän pandemia leviää, sitä suuremmiksi julkiset menot kasvavat. Valtiot käyttävät satoja miljardeja kattaakseen työttömyyskustannukset ja korvatakseen yritystoimintaan kohdistuvat vaikutukset, vaikka ne ovat jo itsekin syvästi velkaantuneita.

Benoist luettelee koronakriisin vaikutuksia Ranskaan: työlakia höllennetään, eläkeuudistus viivästyy ja suunniteltua kiristystä työttömyysetuuden saamiseen lykätään. Yllättäen rahaa onkin taas saatavilla. Kaikki, mikä aiemmin oli mahdotonta, onkin taas mahdollista. Jopa "kansallistamisen tabu" on poissa. Eräskin valtion päämies on julkisesti kyseenalaistanut ulkomaille siirretyn tuotannon mielekkyyden.

Poliitikot teeskentelevät huomanneensa vasta nyt, että Kiina, josta on tullut koko maailman tehdas, tuottaa kaikenlaisia tuotteita, joiden valmistamisesta olemme itse luopuneet. Benoist ottaa esimerkiksi lääkkeet: vuodesta 2008 lähtien, Eurooppa ei ole tuottanut itse grammaakaan parasetamolia. Olisiko korkea aika ryhtyä jälleen omavaraisemmaksi?

Ei ole syytä sivuuttaa myöskään kulttuurishokkia, Benoist esittää. Individualismi, homo economicusin, "taloudellisen järkiolennon", yksilökeskeinen ajatussuunta, on kaatumassa. Terveyskriisi elvyttää myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. Valittamisen sijaan ihmiset ihailevat terveydenhoidon työntekijöiden arkista sankaruutta. Elämän ja kuoleman traagisuus, kaikki minkä halusimme unohtaa, on palautunut takaisin mieliin. Koronaviruksen myötä siirrytään takaisin todellisuuteen, Benoist väittää.

Mitä muuta on vielä edessä? Ainakin syvä talouskriisi, jolla tulee olemaan vakavia sosiaalisia seurauksia. Odotettavissa on voimakas taantuma, joka vaikuttaa niin Eurooppaan kuin Yhdysvaltoihin. Tuhannet yritykset menevät nurin, miljoonat työpaikat ovat uhattuina ja bruttokansantuote putoaa. Valtiot velkaantuvat lisää, mikä tekee sosiaalisesta kudoksesta entistä hauraamman, ranskalaisfilosofi uumoilee.

Koronavirus on Benoistin mielestä viimeinen laukaiseva tekijä talouden alamäelle, mutta itse kriisi on tehnyt tuloaan jo vuosia. Nyt joudutaan samanaikaisesti vastaamaan terveyskriisiin, talouskriisiin ja sosiaaliseen kriisiin, ympäristökriisistä ja siirtolaiskriisistä puhumattakaan.

"Täydellisellä myrskyllä" on myös poliittisia seurauksia. Benoist kysyy, millainen on Kiinan presidentin tulevaisuus, ellei "lohikäärme" nousekaan siivilleen? Mitä tapahtuu muslimimaissa? Millainen vaikutus kriisillä on presidentinvaaleihin Yhdysvalloissa, jossa miljoonat ihmiset ovat vailla terveydenhuollon palveluja?

Ranskassa rivit sulkeutuvat, mutta ihmiset eivät ole sokeita, Benoist lisää. Poliitikot eivät ole kyenneet vastaamaan koronakriisin vaatimuksiin. Empimistä ja ristiriitaisia lausuntoja on riittänyt. "Virus ei ole vaarallinen, mutta silti ihmishenkiä menetetään. Suojamaskeista ei ole hyötyä, mutta terveydenhuollossa niitä tarvitaan. Testaus on hyödytöntä, mutta se yritetään silti toteuttaa laajalla otannalla. Pysykää kotona, mutta käykää äänestämässä", Benoist laukoo.

Koronakriisin alussa presidentti Macron ja muut poliitikot vakuuttivat, että elämä jatkuu normaalisti, ei syytä huoleen. Kahdeksan päivää tuosta lausunnosta, asenne muuttui ja hallitus ryhtyi vaatimaan kansalaisilta eristäytymistä. Kuinka kukaan voi enää ottaa näitä ihmisiä vakavasti, Benoist ihmettelee.

Kun tämä kaikki on ohi, me tulemme palaamaan "normaaliin epäjärjestykseen", Benoist ajattelee. Vuoden 2008 finanssikriisistä olisi pitänyt ottaa oppia, mutta ikävyydet unohdettiin nopeasti. Palattiin vanhoihin tapoihin, taloudellisten voittojen priorisointiin ja pääoman kerryttämiseen julkisten palvelujen ja työllisyyden kustannuksella. Osakkeenomistajat saivat taas huikeita osinkoja. Samaan aikaan omaksuttiin tiukka säästöpolitiikka, joka raivostutti kansalaisia. "Avoin yhteiskunta" seurasi luonnollista taipumustaan yllyttäen,"kerran vielä", Benoist kritisoi.

Toistaiseksi voimme käyttää karanteenia hyväksemme lukemalla vaikkapa yhteiskuntatieteilijä Jean Baudrillardin ajatuksia, Benoist ehdottaa. "Hyperrealistisessa" maailmassa, jossa virtuaalisuus on ylittänyt todellisuuden rajat, Baudrillard puhui ensimmäisenä "näkymättömästä, pirullisesta ja muuntautumiskykyisestä viruksesta". Tuo vihollinen tunkeutuu elämäämme "sairauksien, osakemarkkinoiden, teknologian ja terrorismin" muodossa. Virus on moderni symboli ja pääperiaate "sääntelyn purkamisen tartunnalle".

Kirjoittaessaan noita rivejä, Benoist arvelee, että Wuhanin ja Shanghain asukkaat näkevät taas, että luonnollisessa tilassaan, taivas on sininen.

Koronavirus Saudi-Arabiassa

Sadat Saudi-Arabian kuningashuoneen jäsenet ovat saattaneet saada koronavirustartunnan, kirjoittaa The New York Times.

Lehti kertoo saaneensa vahvistuksen huhulle, jonka mukaan Saudi-Arabian pääkaupungin Riadin kuvernööri, prinssi Faisal bin Bandar bin Abdulaziz Al Saud, olisi joutunut tehohoitoon koronaviruksen vuoksi.

Al-Saudin sukua hoitavan King Faisalin erityissairaalan lääkärit ovat valmistautuneet ottamaan vastaan jopa 500 kuningasperheen jäsentä tai heidän läheisiään. The New York Times kertoo, ettei mahdollisten potilaiden lukumäärää vielä tiedetä, mutta sairaala on korkeassa hälytystilassa.

35 miljoonan asukkaan öljyvaltio on yksi maailman rikkaimmista maista. Maata hallitsee Yhdysvaltojen ja länsimaiden tuella al-Saudin kuningassuku, johon kuuluu tuhansia prinssejä. Rikkaan hallitsijasuvun jäsenet matkustelevat ympäri maailmaa. Ensimmäiset kuningashuoneen tartunnat ovatkin tulleet ulkomaan tuliaisina.

Kuningashuoneen korkea-arvoisimmat jäsenet eivät ole kansan tukena etulinjassa. 84-vuotias kuningas Salman on eristäytynyt palatsisaarelle lähelle Jeddan kaupunkia Punaisellamerellä. Saudi-Arabian tosiasiallinen johtaja, kruununprinssi Mohammed bin Salman, on puolestaan vetäytynyt saman meren rannalla sijaitsevaan syrjäiseen piilopaikkaan.

Saudi-Arabiassa on tilastosivusto Worldometerin mukaan varmistettu jo yli neljätuhatta koronavirustartuntaa ja liki kuusikymmentä tautiin liitettyä kuolemantapausta. Lukumäärä tulee varmasti vielä kasvamaan, vaikka kuningaskunta käynnistikin tiukat poikkeustoimet epidemian ehkäisemiseksi maaliskuun alussa.

Myös muslimien pyhiinvaellus Mekkaan on tänä vuonna vaarassa jäädä väliin. Islaminuskon mukaan jokaisen muslimin tulisi tehdä pyhiinvaellus vähintään kerran elämässään, jos he ovat siihen fyysisesti ja taloudellisesti kykeneväisiä. Arviolta 2,5 miljoonaa ihmistä osallistui hajj-pyhiinvaellukseen Saudi-Arabiassa viime vuonna.

Kuka hyötyy koronaviruksesta?

Toimittaja Pepe Escobar tarkastelee tulevaisuutta, joka on hahmottumassa koronaviruspandemian ja talouskriisin myötä.

Koronakaranteeni ei ole mikään leppoisa lomatauko. Kansalaiset odottavat kuumeisesti tilanteen normalisoitumista. Perheväkivalta, alkoholin käyttö ja itsemurhat ovat lisääntyneet poikkeustilan aikana.

Liberaali maailman "järjestys" on sosiaalidarwinistisen kaaoksen tilassa. Milloin tämä ruutitynnyri räjähtää silmille? Escobarin mielestä emme osaa vielä edes kuvitella romahduksen katastrofaalisia sosiaalisia seurauksia. Kaikki talouden alasektorit eivät välttämättä palaa enää ennalleen. Mikä on dystooppisen nykyhetken seuraava vaihe, maailmanlaajuinen suurtyöttömyys?

Washington pyrkii saamaan pandemian vaikutuksia kuriin rapakon takana. Samaan aikaan hybridisota "kiinalaista virusta", Huaweita, uutta silkkitietä ja Xi Jinpingin hallintoa vastaan jatkuu. Silti Pekingin metodeja covid-19:n suhteen hyödynnetään länsimaissakin.

Kiinassa yritetään jo saada taloutta jaloilleen ja sijoittajat kautta Aasian seuraavat kaikkea mahdollista metromatkoista nuudelinkulutukseen saadakseen kuvaa siitä, millaisia talousnäkymiä poikkeustilan jälkeinen aika tuo tullessaan.

Kontrastina Aasialle, länsimaissa vallitsee perikadon ilmapiiri. Financial Times hakee vertailukohtaa sodanaikaisesta taloustilanteesta: sellaista länsimaat eivät ole kokeneet seitsemään vuosikymmeneen. Nyt annetaan ymmärtää, että tulemme siirtymään käänteiseen uusliberalismiin, uuteen yhteiskuntasopimukseen, turvallisiin työmarkkinoihin ja jonkinasteiseen varallisuuden uudelleenjakamiseen.

Kyynikot eivät tähän visioon usko. Heidän mielestään globaalia taloutta odottaa uusi suurlama sekä työttömyystsunami. Tämä onkin todennäköinen skenaario ja siksi esimerkiksi Espanjassa on väläytelty "perustuloa". Talouseliitti tuskin välittää köyhistä, mutta yhteiskuntarauhan vuoksi saatetaan tehdä pieniä myönnytyksiä, jakaa murusia rikkaiden pöydiltä.

Joka tapauksessa vanha järjestys lakkaa pian olemasta. Escobar kysyy, onko globaali talouskriisi poliittisine ja sosiaalisine seurauksineen jopa koronavirusta suurempi onnettomuus? Tarjoaako se tilaisuuden tehdä lopun uusliberalismista ja luoda sen tilalle oikeudenmukaisempi järjestelmä? Vai onko odotettavissa jotain nykyistäkin pahempaa?

Suurin voittaja koronakriisissä on sijoitusyhtiö BlackRock, planeetan suurin varainhoitaja, jolla on lonkeroita kaikkialla: eläkerahastoissa, pankeissa, säätiöissä, vakuutusyhtiöissä ja yksityisissä sijoitusrahastoissa. BlackRockista on tullut Yhdysvaltojen Fedin ja valtionvarainministeriön uusi käyttöjärjestelmä, maailman suurin varjopankki. Ja ei, se ei ole kiinalaisomistuksessa, toteaa Escobar ilmeisen sarkastisesti.

Kuten BlackRockin pääjohtaja Larry Fink asian ilmaisi, finanssiala on "perustavanlaatuisen muutoksen kynnyksellä". Uusi suuri tulonsiirto on jo käynnissä: valikoidut Wall Streetin pelimiehet kahmivat omaisuuksia, pienten ja keskisuurten yritysten joutuessa konkurssiin. Aiemmin peloteltiin ilmastonmuutoksella, nyt on vuorossa viruksen aiheuttama uhka. Poikkeustilan keskellä tehdään peliliikkeitä, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia.

Jos yhden prosentin eliitti on tavallisia kansalaisia useita askelia edellä, tulevaisuus voi tuoda tullessaan sosiaalisen luottoluokitusjärjestelmän, pakolliset rokotukset, digitaalisen rahan sekä universaalin perustulon maailman joka kolkkaan. Tällaisesta näkemyksestä käytettiin CIA:n oppikirjassa nimitystä "salaliittoteoria", mutta se voi olla pian totisinta totta, Escobar väittää.

Sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä otettiin käyttöön Kiinassa jo vuonna 2014. Kuluvan vuoden loppuun mennessä jokainen Kiinan kansalainen on "luottoluokiteltu" ja varustettu "dynaamisella profiililla", joka on kehitetty hyödyntämällä tekoälyteknologiaa, esineiden internetiä sekä kasvojentunnistusteknologiaa. Tämä tarkoittaa myös ihmisten ympärivuorokautista valvontaa.

Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa, Kanada, Venäjä ja Intia eivät ole enää kaukana kiinalaisesta järjestelmästä, Escobar kirjoittaa. Saksa kehittelee omaa luottoluokitusjärjestelmäänsä. Ranskalla on jo koekäytössä kiinalaista versiota muistuttava henkilötunnistussovellus. Joukkovalvonta tekoälyn avulla on hyvin pian mahdollista Suomessakin. Tieteisfiktio on muuttumassa todeksi.

Ohjelmistomiljardööri Bill Gatesin unelmana ovat pakolliset rokotukset. Tätä hän suunnittelee yhdessä maailman terveysjärjestön, maailman talousfoorumin ja suurten lääkeyhtiöiden kanssa. Kuka muistaa Rockefeller-säätiön rahoittamat väestönrajoitusohjelmat abortteineen ja pakkosterilisaatioineen? Gates haluaa pakottaa erityisesti globaalin etelän ottamaan rokotteita.

Koronaviruksen hoito tuo lähitulevaisuudessa mittavia tuloja lääketeollisuuden suuryhtiöille. Kolme keskeisintä ehdokasta koronavirusrokotteen valmistajaksi ovat amerikkalainen bioteknologiayritys Moderna sekä saksalaiset CureVac ja BioNTech.  Modernan valmistamaa vastalääkettä on jo viime kuussa testattu vapaaehtoisilla.

Digitaalinen raha tekee myös tuloaan. Kaikki suurvallat, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, ovat kiinnostuneita kansallisesta kryptovaluutasta. On myös ehdotettu luotavaksi "maailmanvaluutta", yhtenäinen globaali valuuttayksikkö, jota ylläpitäisi globaali keskuspankki. Sitä käytettäisiin kaikessa kaupankäynnissä maailmanlaajuisesti.

Escobarin keskeinen työhypoteesi on, että ylikansallisen eliitin "tyypilliset epäillyt" saattavat hyvinkin käyttää koronaviruskriisiä edistääkseen siirtymää uuteen digitaaliseen talousjärjestelmään, pakollisiin rokotuksiin ja kansalaisten "digitaaliseen identiteettiin". Tämä on, kuten Slavoj Žižek asian ilmaisi, jokaisen totalitaarisen hallinnon "märkä uni".

Kaiken epävarmuuden, pelon ja ahdistuksen keskellä, kansalaisten patoutunut raivo kasaantuu ja saattaa lopulta räjähtää ennakoimattomilla tavoilla. Maailman muuttuessa järkyttävällä nopeudella, ei ole varmaa, että edes rikkain prosentti tulee olemaan turvassa kaikilta muutosten seurauksilta, Escobar ennakoi.

Autoritarismia idässä ja lännessä

"Länsi", jonka katsotaan koostuvan erityisesti Yhdysvalloista, Britanniasta ja länsieurooppalaisista maista, on markkinoinut itseään "vapaana" ja "demokraattisena" järjestelmänä, jonka arvopohjaan kuuluvat ihmisoikeudet, yksilönvapaus, liikkumisen vapaus ja niin edelleen.

Vastaavasti "itä", johon liitetään Kiina, joukko Aasian maita, ja jopa Euroopan sekä Yhdysvaltojen rajanaapuri Venäjä, on leimattu autoritaariseksi ja epädemokraattiseksi maailman kolkaksi, jossa vallankäyttö on keskitettyä ja vapauksia rajoittavaa. Siinä missä länsi on korostetun "individualistinen", itä on "kollektivistinen".

Euroopan unioniin kuuluu myös joukko maita, joita on pidetty "epäliberaaleina" ja vain näennäisesti demokraattisina. Tällaisiksi lasketaan usein itäeurooppalaiset maat, kuten Unkari, Puola, Tšekki ja Slovakia. Niiden johtoa arvostellaan autoritaarisuudesta ja lehdistön sananvapauden rajoittamisesta. Myös ihmisten vapaa liikkuvuus on vähän niin ja näin: esimerkiksi Unkari ei suostunut osallistumaan "taakanjakoon" pakolaiskriisin aikana.

Länsi on tunnettu hyvesignaloinnistaan, vaikka kuka tahansa asioita seuraava voi huomata, ettei Yhdysvaltojen johtama liberaali järjestys olekaan niin "liberaali". Ei mennä nyt lännen aloittamiin likaisiin sotiin, vallanvaihto-operaatioihin ja luonnonvarojen ryöstämisiin; keskitytään ennemmin lännen kritiikkiin itää kohtaan ja koronaviruksen aiheuttamiin äkillisiin muutoksiin läntisissä yhteiskunnissa.

Lännessä on kasvavassa määrin ryhdytty arvostelemaan Kiinaa, joka on nousemassa maailmanmahdiksi. Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Euroopassa on kauhisteltu erityisesti Kiinan sosiaalista luottoluokitusjärjestelmää, joka rankaisee tai palkitsee kansalaisia. Tässä kansalaisten valvontajärjestelmässä ihmisiä pisteytetään sen perusteella, miten hyvin he ovat noudattaneet sosiaalisia normeja ja sääntöjä. Myös yrityksiä pisteytetään.

Englantilainen Guardian-lehti kirjoitti viime vuonna järkyttyneenä, kuinka miljoonilta kiinalaisilta on evätty oikeus lentämiseen tai ylipäänsä matkustamiseen. Luottoluokitukseen vaikuttavat rikokset vaihtelevat verojen kiertämisestä väärien tietojen levittämiseen ja huumeiden käyttöön. Kiinan valtionhallinnon mukaan järjestelmän tarkoitus on sallia vapauksia luotettaville kansalaisille ja pitää kurissa muita.

Tällainen valtion suorittama kansalaisoikeuksien rajoittaminen on laajasti tuomittu länsimaissa, joissa uskotaan yksilönvapauteen ja vapaaseen liikkuvuuteen. Kiinan kommunistisen puolueen diktatorisia otteita pidetään esimerkkinä siitä, kuinka paljon liberaali "länsi" ja autoritaarinen "itä" eroavat toisistaan.

Vuosi eteenpäin tuosta ja Sun-lehti uutisoi, kuinka Britannian liikennepoliisi pyrkii vahtimaan kansalaisten "tarpeetonta liikkumista" pandemian aikana. Lontoon pormestari julisti, että vain välttämätön työmatkaliikenne sallitaan, eikä kenenkään muun tulisi käyttää julkista liikennettä.

Koronavirukseen vedoten liikkumisen vapaus kumottiin hyvin nopeasti. Yhtäkkiä Iso-Britannian hallitus on rajoittanut lähes 60 miljoonan kansalaisen matkustamista. Tämä on sama määrä karanteenin määrättyjä ihmisiä kuin Kiinan Hubein maakunnassa, mutta lännen media ei ole kyseenalaistanut Britannian tai muidenkaan länsimaiden asettamaa "poikkeustilaa".

Lännessä on kauan kritisoitu myös Kiinan kommunistisen puolueen harjoittamaa ihmisten seuraamista sosiaalisessa mediassa ja muuallakin. Viime vuonna Wall Street Journal vertasi Kiinan toimintaa entisen Itä-Saksan tiedustelupalvelu Stasiin.

Kuuden kuukauden kuluttua tuosta, sama lehti raportoi kuin ohimennen länsimaisista sosiaalisen median käyttäjistä, jotka paljastavat ihmisiä, joiden epäillään rikkoneen koronakaranteenimääräyksiä. Kerrostalokyttääjistä tehtiin yhtäkkiä vastuullisia kansalaisia ilman samanlaista moraalista närkästystä kuin mitä Kiinaan kohdistettiin.

Austin Williams kysyy Spiked-lehdessä, menetimmekö moraalisen kompassimme näin lyhyessä ajassa? Lääketieteellinen perustelu valtion määräämälle eristäytymiselle on hänen mielestään vähintäänkin kyseenalainen. Annetaanko länsimaiden hallituksille viruksen varjolla nyt lisää valtaa vahtia ja käskyttää kansalaisiaan? Eikö "demokraattisen" lännen kuuluisi puolustaa vapaata liikkuvuutta?

Williamsin mielestä koronakriisin myötä julistetut poikkeustilat osoittavat, kuinka helposti "länsimaiset arvot" voidaan hylätä. Tästä pitäisi hänen mielestään keskustella enemmän julkisuudessa, mutta yhtäkkiä yksilönvapauksia kannattava saakin kuulla olevansa "edesvastuuton" ja "vaarallinen". Kiinalaisen yhteiskunnan termein, "rangaistuksilla varmistetaan yhteiskuntarauhan säilyminen". Vastuullisia kansalaisia palkitaan, niskoittelijat joutuvat vaikeuksiin.

Enää ei siis tarvitse ottaa Kiinaa esimerkiksi puhuttaessa valvontayhteiskunnasta. Vähän aikaa sitten Google ilmoitti, keneltäkään lupaa kysymättä, että se välittää kaikki sijaintitietomme viranomaisille. Tämäkin tehtiin "koronaviruksen leviämisen estämiseksi", vaikka todellisuudessa kyseessä on perustavanlaatuinen yksityisyyden loukkaus. Facebook on myös sopimassa Yhdysvaltojen kanssa vastaavanlaisesta tietojen välityksestä.

Yhdysvallat on propagoinut jo jonkin aikaa kiinalaisen Huawein potentiaalisesta vaarasta antaa käyttäjätietoja Kiinan valtion käsiin. Kun sama tapahtuu lännessä älypuhelinten, tietokoneiden tai yhteisöpalvelu Twitterin välityksellä, juuri kukaan ei kritisoi asiaa. Käyttäjätietojen välittäminen voi pelastaa ihmishenkiä, joten toki se käy, sanovat "tolkun ihmiset". Jos kieltäydyt, herää epäilys, että sinulla on jotain salattavaa, kirjoittaa Williams. Yhtäkkiä Kiina ei enää näytäkään niin erilaiselta.

Lähemmin tarkasteltuna lännen näennäinen "liberalismi" ei ole sen vapaampaa tai moraalisesti parempaa kuin idän oletettu "autoritaarisuus". Molemmissa ilmansuunnissa vallitsee omanlaisensa totalitarismi. Yksityisyyden loukkaukset tuskin päättyvät, kun koronakriisi on ohi. Itse asiassa ne alkoivat teknologisen kehityksen siivittäminä jo kauan ennen viruksen ilmaantumista.

The Economist-lehti on kuvaillut Kiinan sosiaalista luottoluokitusta "digitaalisen totalitaarisen valtion keksimiseksi". Lehti ei mainitse, että digitaalinen sosiaalisen kontrollin järjestelmä toimii myös lännessä. Ainoa ero on, että lännessä valvonta pyritään tekopyhästi peittämään lumedemokratiaan. Lännen totalitarismi tekeytyy "pehmeäksi vallankäytöksi", mutta ei ole sisällöltään sen pehmeämpää. Kiinassa ollaan avoimempia ainakin tässä suhteessa.

Avaruuskilvan uusi aika?

Yhdysvallat on julistanut ulkoavaruuden "uudeksi villiksi länneksi", joka odottaa ottajaansa.

Presidentti Trumpin määritelmä on tyrmätty Venäjän avaruusjärjestössä, joka ei näe avaruutta "globaalina yhteisvarantona".

"Aggressiiviset suunnitelmat ulkoavaruuden pakkolunastamisesta ja planeettojen takavarikoimisesta tuskin rohkaisevat muita maita osallistumaan yhteistyöhön", toteaa Roskosmosin kansainvälisestä yhteistyöstä vastaava varajohtaja Sergei Saveliev.

Yhdysvallat pyrkii houkuttelemaan yrityksiä ja valtioita avukseen avaruuden valloituksessa. Trumpin hallinto haluaa hyötyä jopa avaruuden raaka-aineista. "Palaamme avaruuteen isolla tavalla", Trump twiittasi viime vuoden toukokuussa.

"Amerikkalaisilla pitäisi olla oikeus harjoittaa kaupallista etsintää ja hyödyntää löydettyjä avaruusresursseja", Trumpin allekirjoittamassa toimeenpanomääräyksessä todetaan. Kun maan luonnonvarat on rohmuttu, huomio kääntyy avaruuden arvomineraaleihin.

Yhdysvallat ei tarkastele ulkoavaruuden resursseja ensimmäistä kertaa. Vuonna 2015 kongressi allekirjoitti lain, jolla pohjustettiin amerikkalaisyritysten oikeutta korjata talteen kuun ja asteroidien luonnonvaroja.

"Historiasta löytyy esimerkkejä siitä, kuinka kansakunnan edun nimissä on vaadittu oikeutta uusiin aluevaltauksiin. Kaikki muistavat, miten siinä käy", Saveliev varoittelee.

Koska alueellisen laajentumispolitiikan ulottaminen ulkoavaruuteen voi johtaa ikäviin selkkauksiin, ehkä yhteistyötä pitäisi viritellä ensin maahan törmäysvaarassa olevien asteroidien torjumiseksi sekä lähiavaruuden siivoamiseksi avaruusromusta?

Savelievin moralisoinnista huolimatta, avaruus kiinnostaa kaikkia suurvaltoja. Yhdysvallat on varoitellut Venäjää "avaruuden militarisoinnista", mutta Trump on kertonut haluavansa Yhdysvalloille avaruusvoimat. "Ei riitä, että olemme läsnä avaruudessa. Meidän on myös hallittava sitä. En halua, että Kiina ja muut valtiot johtavat meitä", Trump on sanonut.

Huhupuheiden mukaan Trump kysyi Nasalta valtaan noustuaan, paljonko maksaisi lähettää astronautit Marsiin. Hänen väitetään halunneen avaruusmatkailun alkavan hänen presidenttikaudellaan. Yhdysvaltojen avaruushallintovirasto Nasa on skeptisempi aikataulun suhteen.

Kylmän sodan aikana suurvallat kävivät kilpailua myös avaruudessa, mistä miehitetyt kuulennot olivat yksi esimerkki. Nyt avaruusosaamista viritellään uudelleen eri maissa. Kiinan kuumatka vaatii Yhdysvaltoja ja Venäjää lähtemään taas liikkeelle.

Avaruudesta voi tulla uusi voimapolitiikan näyttämö. Suurvallat ovat jo kokeilleet sotilassatelliittien hakkeroimista ja muuta keskinäistä häirintää. Myös avaruuteen sijoitettavia asejärjestelmiä on suunnitteilla. Siirtyykö geopoliittinen peli käymättömistä korpimaista viimeiseen?

Lännen media: Putin luomassa roistovaltioiden maailmanjärjestystä

Vladimir Putin työhuoneessaan.

Jos on seurannut lännen median uutisointia Venäjään ja Vladimir Putiniin liittyen, on voinut huomata toistuvan kaavan, jossa Kremlin toimia ja julkilausuntoja tulkitaan kuin piru Raamattua.

Tässä narratiivissa Venäjä tuntuu olevan pääsyyllinen maailman epäkohtiin; toisin sanoen, "kaiken takana on Putin".

Suomessakin imitoidaan Washingtonin, Lontoon ja Brysselin tyyliä. Valtamedian linjana on tarjota "vastuullisen journalismin" leimalla varustettua länsipropagandaa, Yhdysvaltojen ja lännen ylivallan haastavien tahojen demonisointia. Tätä se "turvallisuus- ja puolustusyhteistyö" teettää.

Pandemian myötä länsimaissa on väitetty, että Venäjä pyrkisi levittämään koronavirukseenkin liittyen vain disinformaatiota. Amerikkalainen uutiskanava CNBC väittää Putinin ja hänen hallintonsa käyttävän terveyskriisiä "salaliittoteorioiden levittämiseen lännen horjuttamiseksi".

CNBC:n artikkelin mukaan Putin pyrkii luomaan "roistovaltioiden" kanssa "uuden maailmanjärjestyksen" koronakriisin keskellä. Samaan aikaan tuomitaan väitteet siitä, että länttä hallitseva eliitti olisi pyrkinyt rakentamaan omaa totalitaristista maailmanjärjestystään ja kansallisvaltioista riippumatonta "globaalihallintoaan" jo vuosikymmenten ajan.

Myös yliopistot ja länsimieliset tutkijat on valjastettu infosotaan. Esimerkiksi kanadalaisen Calgaryn yliopiston julkaisussa väitetään Venäjän "suoltavan propagandaa, jossa syytetään länttä koronaviruksen luomisesta". Yhdysvallat puolestaan on syyttänyt viruksesta Kiinaa ja onpa esitetty Venäjänkin olevan juonessa mukana.

Sergei Suhankin, raportin ukrainalaistaustainen kirjoittaja ja Washingtonin ajatushautomoiden tutkija, toistaa kuluneen väitteen, jonka mukaan Kreml levittää "valeuutisia ja väärää tietoa sosiaalisessa mediassa, valtiollisten uutiskanaviensa kautta, sekä valetutkijoiden ja lännessä asuvien venäläisten välityksellä".

"Venäjä pyrkii vahingoittamaan EU:n jäsenmaiden välistä solidaarisuutta ja hyödyntämään Euroopan sisäistä heikkoutta edistäessään laajempia konflikteja. Covid-19 nähdään Venäjällä ihanteellisena tapana antaa voimakas isku EU:lle, sekä vahingoittaa Euroopan ja sen pohjoisamerikkalaisten liittolaisten välisiä suhteita", Suhankin propagoi.

Ukrainalaistutkijan mukaan kyseessä on myös "Moskovan kosto lännen talouspakotteista, jotka asetettiin Krimin anneksoinnin ja muiden syiden vuoksi". Suhankin varoittaa, että Kreml näkee kriisissä tilaisuuden "purkaa nykyinen maailmanjärjestys".

"Moskovan mielestä virus saattaa päätökseen kylmän sodan jälkeisen liberaalin maailmanjärjestyksen. Tämän liberaalin romahduksen seurauksena maailman johtoon nousevat Venäjä ja Kiina. Vaarana on, että muut roistovaltiot voivat liittyä tähän uuteen kokoonpanoon", Suhankin kirjoittaa.

Myös Kiinaa syyllistetään koronaviruksesta. London School of Economicsin apulaisprofessori Keyu Jin väittää Kiinan käyttävän koronakriisiä "vuosisadan tilaisuutena" asemoida itsensä uuteen rooliin kansainvälisellä näyttämöllä.

Mitään uutta näissä näkemyksissä ei ole. Vain lännen toimittajat ja tutkijat ovat legitiimejä ja "oikealla asialla" pyrkiessään paljastamaan suurelle yleisölle Venäjän ja Kiinan punomat juonet. Vain lännen liberaalia järjestystä täytyy kannattaa, muuten on "roistovaltioiden" asialla.

Venäjän ja Kiinan vastainen infosota tulee varmasti vain kiihtymään, saaden yhä suorasukaisempia ja härskimpiä piirteitä. Lännen valta(vale)median liioittelusta huolimatta, uusi euraasialainen järjestys saattaa hyvinkin syrjäyttää amerikkalaisen hegemonian. Se tuskin olisi niin huono asia kuin meille uskotellaan.

Kissinger ja koronaviruksen jälkeinen aika

Henry Kissinger

Amerikkalaisen ulkopolitiikan veteraani ja globalistieliitin sisäpiiriläinen Henry Kissinger kirjoittaa Wall Street Journalissa, että koronavirus saattaa aiheuttaa "taloudellista tuhoa" sukupolvien ajan, ellei "asianmukaisiin toimiin" ryhdytä pikimmiten.

96-vuotias Kissinger on sitä mieltä, että Valkoinen talo on "tehnyt erinomaista työtä välttääkseen katastrofin", mutta vielä riittää tehtävää. "Jos Yhdysvallat ei nujerra virusta, amerikkalaisten ja koko maailman luottamus [Amerikka-johtoista järjestystä kohtaan] saattaa horjua", Kissinger pelkää.

"Kun pandemia on ohi, monien instituutioiden katsotaan epäonnistuneen, olipa tässä perää tai ei. Totuus on, ettei maailma palaa entiselleen koronaviruksen jälkeen", Kissinger kirjoittaa.

Virusta enemmän Kissingeriä tuntuu huolettavan Yhdysvaltojen asema koronaviruksen jälkeisessä ajassa. Hän vaatii valtiota kehittämään pikaisesti vastalääkkeen, jotta talous elpyisi ja länsijohtoinen "liberaali maailmanjärjestys" selviytyisi.

Vastalääkettä virukseen ei ole vielä löytynyt. Yhdysvalloissa terveydenhoidon ammattilaiset ovat huolissaan suojavälineiden riittävyydestä; koronapotilaita hoitavia lääkäreitä ja hoitajia on jo menehtynyt. Tehohoitoyksiköt ovat äärirajoilla, Kissinger toistaa tunnetun tosiasian.

Kissinger haluaisi koronaviruksen varjolla aikaan saada kunnollisen "globaalihallinnon". Hän sanoo, että virus on yhteinen uhka ja Yhdysvaltojen tulisi "työskennellä yhdessä muun maailman kanssa". Tällä hetkellä tarvitaan "globaalia visiota ja yhteistyötä".

Suomessakin politiikan tutkija, ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola julistaa, että "paluu normaaliin" edellyttää "kansainvälistä koordinaatiota". Kissinger ja Aaltola ovat molemmat sitä mieltä, että pandemian vuoksi "kansainvälistä integraatiota" on lisättävä.

Geopolitiikan ja kansainvälisten verkostojen asiantuntija Kissinger ehdottaa kolmea askelta, jotka Yhdysvaltojen tulisi ottaa, jotta nykyisestä tilanteesta päästäisiin "uuteen epookkiin".

Ensin on löydettävä lääke virukseen. Kissingerin mukaan on kehitettävä "uusia tekniikoita ja teknologioita infektion hallitsemiseksi ja tarjottava rokotteet laajoille väestöryhmille".

Toisena askeleena on "parannettava maailmantalouden haavat". Kissinger viittaa vuoden 2008 finanssikriisiin, todeten nykyisten olosuhteiden olevan vieläkin monitahoisempia, johtuen viruksen globaalista luonteesta, koulujen ja ravintoloiden sulkemisesta, sekä sosiaalisesta eristäytymisestä. Politiikan veteraanin mielestä on luotava talousohjelmia helpottamaan koronakaranteenista aiheutuneita vahinkoja.

Kolmanneksi, Kissinger kirjoittaa pandemian aiheuttaneen yhteiskunnan sulkeutumisen aikana, joka suosii globaalia kauppaa ja vapaata liikkuvuutta. Kissinger pohtii, mikä vaikutus tällä on "liberaalille maailmanjärjestykselle".

Länsijohtoinen globalisaatio on vaakalaudalla. "Maailman demokratioiden tulisi säilyttää valistuksen arvot", Kissinger toistaa eliitin tuttua, massoille tarkoitettua mantraa. Vetäytymispolitiikka vaarantaa Kissingerin mielestä "yhteiskuntasopimuksen" niin kotimaassa kuin kansainvälisellä tasolla. Luodaanko nyt tyhjiöitä, jotka muut - esimerkiksi Venäjä ja Kiina - täyttävät?

Jopa sotarikolliseksi syytetty Kissinger puhuu läntisestä arvopohjasta, mutta todellisuudessa hän ajaa vain globalistieliitin intressejä. Tällä välin Trumpin hallinto on jälleen suututtanut euroatlantisteja. Saksalaisviranomaisten mukaan Washington on harjoittanut "nykyajan merirosvoutta" kaappaamalla berliiniläispoliiseille tarkoitetun erän hengityssuojaimia. Se siitä yhteistyöstä.

Koronaviruspandemia tuli sopivasti samaan aikaan, kun globaali velkakupla on puhkeamassa ja maailmantalouden resetointia käynnistellään. Koska "ilmaston lämpeneminen" ei riittänyt saamaan "uutta maailmanjärjestystä" aikaan, oli löydettävä uusi uhka, jolla perustella "globaalihallinnon" tärkeyttä. Tämä saattaa kostautua, sillä länsiliberalismin totalitarismille on jo haastajia.