Kiinan ulkoministeriön tiedottaja on kuvaillut keskustelujen olleen "syvällisiä, rehellisiä ja hyödyllisiä maiden välisille suhteille".
Tiedotustilaisuudessa varaulkoministeri Xie Feng kritisoi kuitenkin jyrkästi amerikkalaista "kilpailu-, yhteistyö- ja vastakkainasetteluretoriikkaa", jossa "todellinen painopiste on vastakkainasettelussa, sillä yhteistyö on tarkoitushakuista ja kilpailuasetelma narratiivinen ansa". Xie kutsui Yhdysvaltoja myös "pakkodiplomatian keksijäksi ja patentin haltijaksi".
Kiinassa nähdään aivan oikein, että koko "sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys" on vain valeasu, joka paketoi yhteen muutaman länsimaan muille laatimat säännöt. Se on "amerikkalainen versio viidakon laista", jossa Washington "hylkää laajalti
hyväksytyn kansainvälisen oikeuden ja polkee
järjestelmää, jotta se voi hyötyä ja kiusata muita", Xie totesi.
Ihmisoikeuskysymyksiä kommentoidessaan Xie sanoi, että Yhdysvaltojen "pitäisi ensin hoitaa omat ongelmansa ennen kuin osoittaa sormella muita". Yhdysvallat esittää olevansa demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja, vaikka se on syyllistynyt kansanmurhaan alkuperäiskansoja vastaan ja käynyt keksimiensä valheiden varjolla sotia eri puolilla maailmaa.
Aiemmin Kiina on korostanut hyvän ilmapiirin luomista neuvotteluille Yhdysvaltojen kanssa. Vaikka osapuolet kävisivät kiivaitakin keskusteluja, Kiina ei välttämättä tiedottaisi niistä julkisuuteen. Tällä kertaa Kiina julkisti nopeasti Xien kovan lausunnon Tianjinin tapaamisesta. Tämä on toistoa Anchoragen neuvotteluista alkaneelle asennemuutokselle Kiinan suhtautumisessa Yhdysvaltoihin.
Tällaisten muutosten perustana on se, että Peking on kyllästynyt määräilevään Washingtoniin, eivätkä kiinalaispoliitikot enää elättele harhakuvitelmia siitä, että maiden väliset suhteet paranisivat merkittävästi lähitulevaisuudessa.
Kiinan viesti on selvä: Yhdysvaltojen viimeisten hallintojen harjoittama pahantahtoinen, vastakkainasettelun politiikka on johtanut siihen, että Kiinan kansa on valmis muodostamaan yhtenäisen rintaman lännen uhittelua vastaan. Kuten kiinalaislehti Global Times asian ilmaisee, amerikkalaiseen arroganssiin täytyy vastata suorasanaisemmin.
Amerikkalaisten sotahaukkojen kuvitelmissa uskotaan yhä olevan mahdollista hillitä Kiinan kehitystä ja saattaa kansantasavalta samanlaiseen sisäiseen kaaokseen ja romahdukseen, kuten kävi Yhdysvaltojen aiemmalle taisteluparille, Neuvostoliitolle.
Näin Yhdysvallat vain sotkee maailmanjärjestyksen ja pahentaa suurvaltojen välisiä suhteita. Kiinalainen järjestelmä aikoo pitää huolen siitä, että maalla on suurempi toleranssi epävakautta kohtaan kuin Yhdysvalloilla itsellään.
Kiinan on nopeutettava kokonaisvaltaisen voimansa rakentamista ja valmistauduttava kaiken varalta pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen, jossa vastakkainasettelu Yhdysvaltojen ja sen tärkeimpien liittolaisten kanssa kärjistyy sotilaalliseksi yhteenotoksi.
Tällä välin Yhdysvallat yrittää käyttää strategista rajoittamista Kiinan päihittämiseksi; Kiina taas pyrkii jatkuvan kehityksensä avulla osoittamaan, ettei amerikkalaisten ylivaltafantasioilla ole enää väliä reaalimaailmassa.
Pekingin tavoitteena on saada amerikkalaiset tiedostamaan, ettei sen hallinnon kannata muokata Kiinasta "väkisin keksittyä vihollista". Yhdysvaltojen olisi
luovuttava pakotepolitiikasta ja konfliktihakuisuudesta ja opittava elämään rauhanomaisesti vahvan ja suvereenin Kiinan kanssa.
