lauantai 28. maaliskuuta 2020

Koronavirus ja Hobbesin Leviathan

Koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan vuoksi monet pelkäävät, että kansalaisten "perusoikeudet" otetaan heiltä pois, kirjoittaa amerikkalainen toimittaja, kirjailija ja politiikan asiantuntija James Pinkerton.

Kuitenkin valvontayhteiskunta on jo pitkään ollut todellisuutta niin idässä kuin lännessäkin. Kiina otetaan yleensä esimerkiksi autoritaarisesta valtiosta, jossa "iso veli" todellakin valvoo kansalaisten jokaista liikettä huipputeknologian avulla. Tilanne ei ole kovin erilainen länsimaissakaan, eikä etenkään "vapauden ja demokratian" ihannemaassa, Yhdysvalloissa.

Aasian maat ovat usein lännen sormenheristelyn kohteena. Washington Post on esitellyt sivuillaan, kuinka Singaporessa FBI:n kaltainen keskusrikospoliisi seuraa, noudattavatko ihmiset koronakaranteenia. He seuraavat ihmisten digitaalisia lompakoita ja liikkumistensa perusteella kansalaiset voivat saada sakkoja tai jopa vankeusrangaistuksia. Singaporen kungfutselaisessa kaupunkivaltiossa "perusoikeuksia" ei näytetä kunnioitettavan.

Taiwan, tuo "länsimaalaistettu" ja näennäistä itsenäisyyttä nauttiva Kiinan kapinallinen maakunta, seuraa koronavirustartunnan saaneiden edesottamuksia älypuhelinten välityksellä. Jos potilas lähtee liian kauaksi kotoaan, hän saa varoituksen tekstiviestinä. Varoituksen ignorointi johtaa poliisin kotikäyntiin. Tällaista valtion puuttumista ihmisten arkeen taiwanilaisten enemmistö pitää kuitenkin hyvänä asiana.

Lännessä asiantuntijat ovat yllättäen samaa mieltä. Länsimaiden hallitusten on oltava valmiita rajoittamaan kansalaistensa liikkumista, määrätä eristäytymään ja tarkkailla tilannetta, jotta kieltoja noudatetaan. Italian koronavirustragedia otetaan esimerkiksi siitä, miten pahimmassa tapauksessa voi käydä. Jos ihmisten liikkumista olisi rajoitettu hyvissä ajoin ja tehokkaammin, kuolonuhreja ja tartunnan saaneita saattaisi olla maassa vähemmän.

Erikoista kyllä, vaikka amerikkalainen ja läntinen valtamedia yhtäkkiä ylistääkin poikkeustilalakeja, kuria ja järjestystä, tämä ylistys ei yllä presidentti Donald Trumpiin, jota on rutiininomaisesti syytetty kolmen vuoden ajan "autoritaariseksi", "fasistiksi" ja ties miksi. Yhdysvaltojen ulko- ja sisäpolitiikasta voi olla monta mieltä, mutta Pinkertonin mielestä Trump ei ole ollut läheskään niin diktatorinen kuin osa ihmisistä on pelännyt ja osa olisi toivonut.

Trumpin hallinto on kieltänyt maahantulon Kiinasta, Meksikosta ja EU-maista, mutta samantapaista kieltoa ovat toteuttaneet monet muutkin maat, Pinkerton perustelee. Trump haluaisi amerikkalaisen yhteiskunnan palaavan pian "takaisin normaaliin", jotta talouselämä elpyisi. Yhdysvallat on kuitenkin koronaviruksen kourissa, joten maa tuskin avautuu pääsiäiseksi. Yhdysvalloissa kaikki on tunnetusti suurempaa, nyt myös virustartuntojen määrä.

Terveydenhoitoala on koronaviruksen myötä muuttunut osaksi yhteiskunnan kontrolliarsenaalia. Nyt sen yhteydessä puhutaan "karanteenista" ja "sosiaalisesta eristäytymisestä". Kiinassa otettiin käyttöön järeät keinot heti alkuunsa. Kouluja suljettiin, julkinen liikenne keskeytettiin, matkustaminen ulkomaille kiellettiin ja Wuhanin kaupungissa ihmiset lukittautuivat koteihinsa. Kiina sai rajoituksilla tartunnat laskuun, sillä viruksella oli vähemmän mahdollisuuksia siirtyä ihmisestä toiseen.

Pinkertonin mielestä tänä päivänä monet "ankarat atavismit" ovat tehneet paluun. Hän muistaa tässä yhteydessä, mitä roomalainen poliitikko ja filosofi Cicero kirjoitti kaksituhatta vuotta sitten: Salus populi suprema lex esto, "kansan hyvinvointi olkoon korkein laki" (latinan kielen sana salus voidaan kääntää myös "terveydeksi" tai "turvallisuudeksi"). Ovatko Ciceron sanat myös nykyhetken ohjenuora?

Kriisitilanteessa valtion rooli korostuu ja kansalaisiin kohdistuva vallankäyttö lisääntyy. Näin on käynyt suurlaman, maailmansotien ja kylmän sodan aikana. Yhdysvalloista tuli tuolloin suuri, eikä entiseen "pienuuteen" ollut enää paluuta. Kontrolli, valvonta ja valtiokoneiston rooli ovat vain voimistuneet, vaikka virallisesti puhutaankin "demokratiasta", "vapaudesta", "ihmisoikeuksista" ja muusta sellaisesta. Myös lännen liberaalin ja "avoimen yhteiskunnan" pinnan alla piilee totalitarismi.

Englantilainen filosofi Thomas Hobbes kirjoitti 1600-luvulla poliittisen filosofian klassikoksi nousseen teoksensa nimeltä Leviathan, eli, Kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja valta. Hobbesin mielestä elämä luonnontilassa, valtion tai järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella, on "ilkeä, brutaali ja lyhyt". Hobbesin mielestä ihminen on useimmiten paha, ja vallankäyttöä ja rajoituksia tarvitaan takaamaan se, että yhteiskuntarauha säilyy ja ihmiset kykenevät toimimaan yhdessä.

Hobbesin mielestä mikään ei ollut pahempaa kuin olotila ilman valtiovaltaa ja sen tuomaa järjestystä. Mainittakoon, että Hobbes kirjoitti kirjansa Englannissa vuonna 1642 puhjenneen sisällissodan aikana. Hobbes joutui kuninkaan kannattajana maanpakoon Ranskaan, missä hän purki katkeruuttaan kirjoittamalla.

Hobbesille yhteisen järjestyksen alaiseksi organisoitu ihmiskokonaisuus huipentui Leviathanissa, valtiovallassa, joka on absoluuttisen ylivoimainen yksilöön nähden. Hobbesin mukaan valtio koostuu kansalaisista, joiden suojelua ja puolustamista varten se oli tarkoitettu. Tämän luomuksen kautta kapinamielialan lietsominen, sairaudet ja sisällissodan mahdollisuus voitaisiin pitää kurissa.

Näin päästään jälleen takaisin "kansan hyvinvoinnin" ja "terveyden" teemoihin. Pinkertonin mielestä globaali poikkeustila on paljastanut, että julkinen terveydenhuolto on "hobbesilainen laajuudeltaan ja Leviathanin kaltainen muodoltaan". Se sisältää vapauden rajoittamista: tarkkailua, karanteeniolosuhteita, liikkumisen valvontaa, pakollisia rokotuksia - mitä tahansa ihmisten terveyden ylläpitämiseksi.

Kaikki eivät tietenkään pidä näin kovista toimenpiteistä. Tästä huolimatta, tohtori Scott Gottlieb, Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n entinen johtaja, twiittasi tylyn arvionsa siitä, mikä on vaihtoehto hobbesilaiselle terveydenhuollolle: "Niin kauan kuin covid-19 leviää hallitsemattomasti, vanhukset tulevat kuolemaan historiallisissa määrin, keski-ikäiset joutuvat taistelemaan elämästään tehohoidossa, sairaalat tulevat ylikuormittumaan, ja useimmat amerikkalaiset pelkäävät lähteä kotoaan, syödä ulkona, matkustaa metrolla, tai mennä puistoon".

Gottliebin näkemys viruksen leviämisestä kuulostaa hieman Hobbesin kuvaukselta elämästä luonnontilassa. Jos ihmisten täytyy valita vaaran ja ulkoisen kontrollin välillä, useimmat valitsevat mieluummin jälkimmäisen, eli viranomaisten asettamat rajoitukset, käskyt ja kiellot. Ihmiset haluavat järjestystä ja turvallisuutta ja näin Leviathanilla on merkittävä rooli heidän elämässään. Tämä on yhtä totta lännen näennäisesti liberaaleissa ja "vapaissa" yhteiskunnissa kuin idän autoritaarisiksi kutsutuissa valtioissa.