Elon Musk |
Muskin rehvakas "me"-vastaus voitaisiin tulkita siten, että kyseessä on periamerikkalainen hyväksynnän osoitus maan harjoittamalle aggressiiviselle ulkopolitiikalle. On kuitenkin tosiasia, että Musk, joka on keskittynyt sähköautojen suunnitteluun, oli jo aiemmin hyvin kiinnostunut Bolivian litiumvarannoista. Vallankaappaus Boliviassa palveli varmasti myös amerikkalaissijoittajien intressejä. Sähköautot käyttävät litiumparistoja ja siksi litiumin suurvalta Bolivia on tärkeä maa myös Muskille. Ilman litiumia ei olisi Teslaa tai muitakaan sähköajoneuvoja, kirjoittaa Stephen Karganovic.
Vain viikkoja ennen kuin presidentti Evo Morales syrjäytettiin viime marraskuussa, hän oli luvannut kansallistaa Bolivian mineraalivarannot. Morales oli jo aiemmin kansallistanut useita kaivoksia, joissa tuotetaan hopeaa, sinkkiä, tinaa, rautamalmia ja indiumia.
Moralesin siirtoja on pidetty osoituksena rohkeasta kansallismielisyydestä, mutta myös poliittisesta naiiviudesta. Morales oli hehkuttanut saksalaiselle uutistoimistolle, että Bolivia tulee kukoistamaan kehittämällä litiumteollisuuttaan. Luonnonvarojen ja muiden resurssien "kansallistaminen" on länttä hallitsevalle, kaiken yksityistämistä ajavalle eliitille ja sen suuryhtiöille kauhistus, ja Morales sai pian huomata tämän. Mainittakoon, että Tesla ei ollut suostunut Moralesin hallinnon yhteistyöehtoihin. Musk on todennut, että hänen yhtiönsä saa kyllä litiumia Australiasta.
Morales oli toki ollut piikkinä lännen lihassa jo pidemmän aikaa. Vaikka voisi luulla, että ylikansalliset yhtiöt olisivat rahalla päässeet käsiksi Bolivian luonnonvaroihin, miksi tarjota reilua hintaa, kun maan mineraalivarannot voi saada haltuunsa paljon halvemmalla, kuten vallankaappauksen kautta? Nyt Boliviaa hallitsee sen alkuperäiskansaan vihamielisesti suhtautuva länsimielinen nukkehallitus. Tällaistako on litiumiin liittyvä politiikka?
Bolivia ei ole yksittäistapaus, arvioi Karganovic. Samalla periaatteella on toimittu usein aiemminkin. Esimerkiksi toukokuussa Venezuelassa yritettiin tehdä pienellä amerikkalaisryhmällä salamurhayritys maan presidenttiä Nicolás Maduroa vastaan. Yhdysvallat on yrittänyt saada maahan nukkehallitsijan rooliin itsensä "virkaa tekeväksi presidentiksi" nostaneen Juan Guaidón, jota länsimaat kyynisesti tukevat. Presidentti Maduron syrjäyttäminen ei ole kuitenkaan vielä onnistunut.
Karganovic pohtii, onko tämä uusi trendi, "uusi normaali" kansainvälisissä suhteissa? Mielestäni tässä ei ole mitään uutta. Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden ulkopoliittisina taustavoimina ovat jo kauan toimineet varakkaat suursijoittajat, joiden tuhoisat asialistat ylittävät reippaasti normaalit, edes välttävästi hyväksyttävät tavat kerryttää omaisuutta. Nyt on likaista peliä ryhdytty pelaamaan vain entistä avoimemmin.
Karganovicille tulevat tässä yhteydessä mieleen sellaiset miehet kuin George Soros (joka on rahoittanut värivallankumouksia) ja erityisesti koronakriisin aikana esillä ollut Bill Gates (jonka agendalla ovat vaarallisten rokotteiden globaali käyttöönotto sekä väestön vähentäminen). Onko Elon Muskin arrogantti ilakointi Bolivian vallankaappauksesta nyt paljastanut uuden "filantroopin", jonka oman edun tavoittelusta maailma joutuu kärsimään?