Teos käsitteli myös globalisaation aiheuttamaa kulttuurin homogenointia sekä massamedian roolia. Debordin mielestä elämänlaatu heikkenee radikaalisti spektaakkelin yhteiskunnassa. Samoin tiedon ja totuuden arvo alenee, sillä spektaakkeli estää kriittisen ajattelun. Debordin analyysi on tänään entistä ajankohtaisempi. Samaa aihetta sivuaa poliittinen satiirikko C.J. Hopkins tuoreessa kirjoituksessaan.
Jos haluat kuvan tulevaisuuden yhteiskunnasta, älä kuvittele, kuten George Orwell, "saapasta tallaamassa ikuisesti ihmiskasvoja", kirjoittaa Hopkins. Sen sijaan, hän ehdottaa, kuvittele kasvot, jotka tuijottavat jonkin näppärän, futuristisen laitteen näyttöruutua. Tuo näyttö tarjoaa sanoja, kuvia ja ääniä, jotka ovat DARPA:n (Yhdysvaltojen asevoimien tutkimusorganisaation) "algoritmisesti hyväksymiä", eli poliittisesti korrekteja, totalitaarisen liberalismin hengessä.
Futuristinen näyttö tarjoaa rajattomasti sisältöä, joka on "vihavapaata", mutta samalla ihanan vapaamielistä. Ainoastaan kaikki "perinteinen" on naurettavaa, taantumuksellista ja tuomittavaa. Tämä sisältö on kuin orwellilaisen totuusministeriön markkinoimaa "virallista totuutta", jota ei saa kyseenalaistaa. Länsimaiset kuluttajat ovat "vapaita" nauttimaan uutisista, mielipiteistä, viihteestä ja opetuksellisesta sisällöstä, jota mikään eripuraa kylvävä vaihtoehtojournalisti, änkyräblogisti tai satiirikko ei pääse pilaamaan. Silti lännessä tekopyhästi kritisoidaan Kiinaa ja Venäjää "autoritaarisuudesta".
Lännen hiipuvaa mahtia arvostelevia "valeuutisia" tämä uusi uljas näyttö ei suvaitse. Kaikki "autenttiset", oikeat uutiset, ovat mediapoolin hyväksymiä. Meidän ei tarvitse enää olla huolissaan venäläisvaikutuksesta, natseista, salaliittoteoreetikoista, sosialisteista, populisteista, tai ääriaineksista. Nämä varjobannatut tahot saavat toki näennäisen "sananvapauden" ja "demokratian" vuoksi edelleen nillittää internetin periferisissä syövereissä, missä normikuluttajat eivät ole heidän hengentuotteitaan näkemässä. Tällaisen "polarisaatiota lisäävän" ja "yhteisyyttä rikkovan" materiaalin seuraajat on myös asetettu seurantaan "potentiaalisesti vaarallisina".
Toisinajattelu ei ole enää muodikasta, ja jos sitä tapahtuu, se saattaa estää työn saannin, opinnot ja urakehityksen. Toisinajattelijat tuomitaan median välityksellä ilman oikeudenkäyntejä. Heidän kuvansa ja osoitteensa julkaistaan internetissä, ja "tolkun ihmisten" on kiellettävä kaikenlainen yhteydenpito näihin epähenkilöihin, tai muuten he joutuvat seurantaan ja samaan paarialuokkaan itsekin.
Tällä välin kuluttajat istuvat kuutioissaan, tai kävelevät katuja zombien lailla tuijottaen näyttöjään, jossa "normaali elämä" nyt sijaitsee. He tuijottavat värikkäisiin näyttöihin ruokapöydissä, ravintoloissa, vuoteissaan, ja kaikkialla muuallakin. Jokainen tunti heidän elämästään käytetään seuraamalla tätä kaikenkattavaa, hymyilevää, iloista, globaalin kapitalismin spektaakkelia, ja samaan aikaan jokaista arkista hetkeä monitoroidaan ylikansallisen korporaatiovallan taholta.
Mikä helpotus onkaan, ettei enää tarvitse kyseenalaistaa mitään, tai pohtia, mikä on totta ja mikä ei, kirjoittaa Hopkins ilkikurisesti. Globaalin kapitalistiluokan omistama valtamedia kertoo meille, mitä mistäkin tapahtumasta tai ihmisestä pitää ajatella. Se myös ilmoittaa, milloin "kansainvälisen yhteisön" on aika tehdä "humanitaarinen interventio" johonkin maahan, koska siellä ei ole vielä "demokratiaa", eikä "ihmisoikeuksia" kunnioiteta.
Eihän tämä edes kuulosta dystooppiselta satiirilta, tai miltään tulevaisuudennäkymältä, vaan on totisinta totta jo tänä päivänä. Kuten uutistoimisto Bloombergin kirjoitus kertoo, "Yhdysvallat valjastaa asevoimat taistelemaan valeuutisia ja disinformaatiota vastaan". Suomi, Yhdysvaltojen uskollinen vasallimaa, on jo tämän infosodan etulinjassa, ja suomalainen mediakenttä on valjastettu uutisoimaan vain tietyn sallitun näkökulman mukaisesti. Venäjän propagandaviestejä levittävistä "trolleista" on kirjoitettu ja puhuttu paljon, mutta lännen trollitehtaista ja disinfosotilaista vaietaan.
Hopkins irvailee, ettei amerikkalainen infosotakoneisto ole välttämättä vielä huippuunsa viritetty, ja siksi vuoden 2020 presidentinvaaleissa "Putin-natsit" saattavat taas voittaa. Jos näin käy, seuraavat neljä vuotta lietsotaan taas hysteriaa: lisää Venäjä-kolluusiota, äärioikeiston uhkaa, rasismia, terrorismia, siirtolaisvirtoja, talouden alamäkeä, ja yleistä, apokalyptisen paniikin lietsomista kaikin mahdollisin tavoin ja keinoin. Trumpista ei ole kuitenkaan maailman pelastajaksi.
Pankkiirien, liikemiesten ja kauppiaiden angloamerikkalaisjuutalainen Länsi™ yrittää epätoivoisesti pitkittää valtakauttaan ja propagoi jo Kiinan edustamasta "keltaisesta vaarasta", kylmän sodan aikaisen "punaisen vaaran" sijaan. Hollywood ja massamedia auttavat tietenkin tässä suurprojektissa. Huawei on paha! Yhden prosentin globaali kapitalistiluokka ei tällaisesta vastakkainasettelusta tietenkään oikeasti välitä, mikäli pääoma säilyy heidän käsissään.
Globalistien suosima läntinen maailmanjärjestys on kuitenkin jo terminaalivaiheessa, joten rahavallankin on tehtävä valintoja. Itse arvelen, että he ovat jo levittäneet lonkeroitaan Euraasiasta nousevaan "multipolaariseen" järjestykseen. Jatkuuko todellisuuden simulaatio? Vai käykö niin, että tekoäly vielä haastaa ja mullistaa kaiken tuntemamme? Mitä tulee juurettomien kuluttajien globaaliin "spektaakkelin yhteiskuntaan", satiirikko Hopkins ottaisi mieluummin vanhanaikaisesti vaikka saappaan kasvoilleen. Olisiko se hieman armeliaampaa, tai ainakin edes rehellisempää, kuin lännen dystooppinen liberaali demokratia?
