Juhlallisuudet alkoivat vaikuttavalla sotilasparaatilla, johon osallistui 15 000 sotilasta ja 100 000 siviilikansalaista. Presidentti Xi Jinping myös puhui kansalle. "Ei ole voimaa, joka voisi ravistella tämän hienon maan perustuksia. Ei ole voimaa, joka voi estää Kiinan kansakuntaa ja maata menemästä eteenpäin", Xi kertoi kansalaisille.
Paraati puheineen kesti lähemmäs kolme tuntia. Juhlallisuuksissa esiteltiin myös kiinalaisen aseteollisuuden uutuuksia. Tavanomaisten tankkien ja ohjusten lisäksi paraatissa esiteltiin myös uusi, hypersoonisella liitolaitteella varustettu DF-17-ohjus, joka on suunniteltu läpäisemään Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten nykyiset ohjustorjuntajärjestelmät. Kaiken kaikkiaan paraati toi esille 580 erilaista asetta ja taivasta halkoivat sadat lentokoneet. Kiinan sotilaallinen voima ei ole välttämättä huono asia, sillä se tasapainottaa Yhdysvaltojen tähänastista ylivaltaa.
70 vuotta täyttävä kommunistinen Kiina ohittaa iässään edesmenneen Neuvostoliiton. Kiina on muuttunut köyhästä kehitysmaasta suurvallaksi ja maailmanmahdiksi, joka on onnistunut myös talouspolitiikassaan. Tämä ei ole jäänyt Yhdysvalloilta huomaamatta, ja presidentti Trump muistutti asiasta uusimmassa twiitissään. Vaikka lännen valta(vale)media kertoo, että Kiinankin talouskasvu on laskussa ja inflaatio maassa kiihtyy, taitaa Kiinan talous olla kuitenkin paremmalla tolalla kuin lännessä.
Kiinan kansallismieliset katsovat, että kiinalaisten nöyryyttäminen päättyi kansantasavallan perustamiseen, joka yhdisti Kiinan vahvaksi valtioksi. Läntiset siirtomaavallat eivät enää kykene alistamaan Kiinaa, vaikka yritys epävakauttaa Britannian hallinnassa ennen ollut Hongkong, on ollut kovaa viime kuukausina. Epäilemättä Kiinan vastainen hybridisodankäynti tulee jatkumaan. Meillä media väittää, että Kiina on Xi Jinpingin johdolla alkanut taas "sulkeutua", vaikka maailmanlaajuinen silkkitiehanke kertoo jotain aivan päinvastaista.
Kiina ei ole halukas toistamaan lännen virheitä, mitä tulee kapitalistiseen järjestelmään kuuluvaan yksityistämiseen. Suuri osa yrityssektorista on Kiinassa valtion omistuksessa, ja valtio kykenee myös tarvittaessa paremmin puuttumaan yritysten ylilyönteihin. Lännen media antaa ymmärtää, että tämä olisi huono asia, samaan aikaan kun Suomenkin valtionomaisuutta myydään pilkkahintaan ulkomaiseen omistukseen.
Olipa kommunismista aatteena mitä mieltä hyvänsä, Kiinan menestys tarjoaa vaihtoehtoisen mallin länsimaiselle liberaalille järjestykselle. Kiinalta olisi meilläkin syytä ottaa edes hieman vaikutteita, ainakin mitä tulee valtion prioriteetteihin ja oman kansan intressien ajamiseen.
