Kansallisesti julistetut poikkeustilat ovat paljastaneet kuilun rikkaiden, köyhien ja keskituloistenkin välillä. Poikkeusolot ovat tuoneet esiin myös muita eroavaisuuksia. Osa maista on jo julistanut kriisin olevan ohi, toiset ovat varovaisesti poistamassa rajoituksia ja osa on yhä tiukassa sulkutilassa.
Al-Yafain mielestä poliittiset ennakko-oletukset ja käsitykset "kehittyneistä" ja "kehittyvistä" maista ovat myös osoittautuneet pitkälti kuvitteellisiksi. Kriisinhallinta ja yllättävien maiden avunanto muille alleviivaavat tätä tosiasiaa.
Kun Euroopan maat olivat pahimman pandemiavaiheen kourissa, Turkki lähetti apua Espanjaan ja Italiaan, jotka ovat molemmat vauraampia maita suuremmilla bruttokansantuotteillaan. Venäjä lennätti yhden vuorokauden aikana neljätoista lentokoneellista apua Italiaan, mikä sai sotilasliitto Naton Euroopan joukkojen komentajan Tod Woltersin ilmaisemaan "huolensa".
Yhdistyneet Arabiemiirikunnat on lähettänyt eniten apua eri puolille maailmaa, al-Yafai väittää. Maa lähetti epidemian puhjettua ensimmäisenä lääkintätarvikkeita Kiinaan, auttoi Britanniaa pystyttämään ison kenttäsairaalaan Lontooseen ja kuljetti apua myös Italiaan ja muihin euromaihin.
Samoin Kiina, al-Yafain mukaan "rikas, mutta epätasaisesti kehittynyt maa", on lähettänyt lääkintäkalustoa ja terveydenhuollon asiantuntijoitaan Italiaan, Espanjaan, Ranskaan ja muualle Eurooppaan.
Tämä kaikki vaikuttaa hieman hämmentävältä, al-Yafai myöntää. Miten on mahdollista, että maat, joiden vielä vähän aikaa sitten katsottiin kuuluvan "kolmanteen maailmaan" (tai Venäjän ja Kiinan kohdalla, "toiseen maailmaan"), ovat nyt lähettämässä apua "ensimmäiseen maailmaan" eli vauraisiin, kehityksen kärjessä oleviin länsimaihin?
Kysymyksenasettelu on al-Yafain mielestä osa ongelmaa. 1900-luvulla vakiintuneet poliittiset puitteet eivät enää sovi nykytodellisuuteen. Varmuudella voidaan sanoa, että "kehittyneiden" ja "kehitysmaiden" vanhat jaottelut eivät enää päde. Ero lännen ja "muiden" välillä on hämärtynyt.
Intian pääministeri Narendra Modi viittasi tähän viime kuussa G20-maiden virtuaalikokouksessa. Modi ihmetteli, miksi kahdeksankymmentä prosenttia maailman bruttokansantuotteesta omaavissa G20-maissa on myös prosentuaalisesti suurin määrä maailman koronatartunnoista ja -kuolemista? Koska G20-maiden osuus on vain kaksi kolmasosaa maailman väestöstä, epätasapaino on vieläkin silmiinpistävämpi.
Kiinan presidentti Xi Jinping on todennut Aasian maiden olevan ratkaisevan tärkeitä kansainvälisen talouskriisin taltuttamisessa. Hän on muistuttanut, että Aasian maat vastaavat yli puolta maailman taloudesta. Kiinan kehitys tukee Xin mukaan rauhaa ja hyvinvointia Aasiassa sekä koko maailmassa, vaikka länsimainen demokratia "ei ole Kiinalle soveltuvaa".
Liberaalin demokratian ja kapitalismin "länsimaisen mallin" imitoiminen ei ole ainoa tapa menestyä maailmassa, toteaa myös al-Yafai. Pienet maat, kuten Singapore ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat, ovat luoneet omat mallinsa. Väkirikkaammilla mailla kuten Turkilla, Etelä-Korealla ja juurikin Kiinalla, on omat järjestelmänsä, jotka saattaisivat toimia muuallakin päin maailmaa.
Lyhyen ajan sisällä vanhat poliittiset varmuudet ovat kadonneet. Länsi näyttää "väsyneeltä, kalkkeutuneelta ja sisäisesti hajanaiselta". Syntyykö "kehittyvistä" maista vielä vaihtoehtoinen valtablokki korvaamaan länsikeskeisen maailmanjärjestyksen? "Meidän on pohdittava syvemmin tämän kehityksen seurauksia", al-Yafai toteaa.
