Tätä sotaa eivät voittaneet venäläiset, keltaliivit, etnonationalistit, Trumpin kannattajat, tai muutkaan todelliset tai kuvitteelliset populistiryhmät, joita vastaan globaali kapitalismi on käynyt sotaa viimeisen neljän vuoden ajan.
Sotaa populismia vastaan ei koskaan virallisesti julistettu, mutta Hopkinsin mukaan se alkoi kesällä 2016, ikään kuin jatkona terrorismin vastaiselle sodalle. Itse arvelen, että siinä välissä on taisteltu, Greta Thunbergin johdolla, myös "ilmastonmuutosta" vastaan. Nyt uutta sotaa käydään näkymätöntä vihollista vastaan, globaalin terveyden nimissä.
Jälleen kerran globaali kapitalismi (toisin sanoen, "maailma") on julman vihollisen hyökkäyksen kohteena. Globaalikapitaali ei näet voi pitää taukoa, Hopkins muistuttaa. Siitä lähtien kun se pääsi maailman ideologiseksi hegemoniksi, se on saanut vastaansa vihollisen toisensa jälkeen. Elämme Trotskin pysyvän vallankumouksen, tai "jatkuvan konfliktin" aikaa, kuten amerikkalainen sotastrategi Ralph Peters on asian ilmaissut.
Kylmän sodan voitonjuhlien jälkeen, yksityistäminen ja yhteiskuntien uudelleenjärjestäminen pääsi kunnolla käyntiin. "Islamistisen terrorismin" varjolla hyökättiin Irakiin ja Afganistaniin, kidutettiin ja surmattiin massoittain ihmisiä, epävakautettiin koko Lähi-itä, ja ryhdyttiin laittomasti valvomaan ja vakoilemaan jokaista ihmistä huipputeknologian avulla.
Juuri kun terrorismin vastainen sota alkoi hiipua, globaali kapitalismi joutui uuden salaliiton uhriksi, Hopkins ivailee. Tällä kertaa Venäjän rahoittamat, uusfasistiset "populistit" olivat globaalihallinnon riesana. Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi, kansanäänestys johti Iso-Britannian ulos Euroopan unionista ja keltaliivit mellakoivat Ranskassa. Tämä kaikki, yhdessä Facebookissa levitettyjen meemien kanssa, uhkasi vakavasti "länsimaista demokratiaa", ts. ylikansallisen talouseliitin hegemoniaa.
Koska populismi ei näyttänyt väistyvän, oli aika sivuuttaa se tyystin ja julistaa uusi sota alkaneeksi. Tällä kertaa mentiin entistä pidemmälle: uusi uhka oli näkymätön, vaarallinen virus. Se oli kuin globalisaation ilmentymä, ylittäen esteettä valtioiden rajat ja leviten maailman joka kolkkaan. Johtavat poliitikot astuivat kameroiden eteen ja koronan takia julistettiin "poikkeustila", tai kuten Hopkins sanoo, "uusi uljas normaali".
Tämän uuden normaalin luonne on hyvin selvä. Se on niin kristallinkirkas, etteivät useimmat ihmiset edes huomaa sitä, sillä heidän mielensä ei ole valmistautunut hyväksymään sitä. Näin ollen monetkaan eivät tunnista sitä, vaikka se on aivan heidän silmiensä edessä. "Meistä muista se näyttää aika lailla totalitarismilta", Hopkins vihjaa.
Viime kuukausien aikana, kapitalisti-imperiumi on kokenut muodonmuutoksen poliisivaltioksi. Tämä näkyy myös imperiumin syrjäisemmissä kolkissa, kuten Suomessa. Ravintolat ovat kiinni, kirkot ovat siirtyneet virtuaalijumalanpalveluksiin ja vain marketit, apteekit ja Alko ovat auki. Useimmat ihmiset ovat kiltisti kotiarestissa, osa on päässyt tekemään etätyötä. Kokonainen maakunta on asetettu eristykseen ja muuallakin poliisi valvoo, ettei kukaan ole "vaaraksi yleiselle terveydelle".
Lumedemokratiaa ylläpidetään vielä sen verran, etteivät massat ryhdy avoimeen kapinaan. Valta(vale)media on ollut tässä suurena apuna, lietsoen pelkoa ja pommittaen kansalaisia 24/7 uutisilla viruksen leviämisestä ja siihen sairastuneiden ja menehtyneiden lukumäärästä.
Ihmisille on vakuuteltu, että hallitus tietää, mitä tekee. Kun vain eristäydymme neljän seinän sisälle, olemme turvassa näkymättömältä viholliseltamme. Toisinajattelijoita arvostellaan sosiaalisessa mediassa ja poikkeustilaa puolustavat nyt nekin tahot, jotka aikaisemmin herkästi kritisoivat valtiovallan toimia. Orwellilainen tekniikka herättää yllättäen sympatiaa ja saa ymmärrystä.
Hopkinsin mielestä globaali poikkeustila, "uusi uljas normaali", on loogista seurausta "postideologisen valtamallin jatkokehityksestä". Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen globaalista kapitalismista tuli hegemoninen järjestelmä. Ideologiat ovat menettäneet merkityksensä, sillä järjestelmällä ei ole ulkoisia vihollisia, eikä siten myöskään ideologisia vastustajia. Globaalin hegemonisen järjestelmän viholliset voivat olla vain sisäisiä, sillä mitään "ulkopuolta" ei enää ole. Kaikki ovat mukana, halusivatpa sitä tai eivät.
Globaalissa mittakaavassa kapitalismista on tullut "normaaliuden" synonyymi. Tämän "normaaliuden" kyseenalaistaminen ilmentää "poikkeavuutta", "säännöttömyyttä", joka automaattisesti "delegitimoidaan". Järjestelmän ei tarvitse suvaita poikkeavuuksia, sen tarvitsee vain eliminoida ne. Vastaideologioista tulee näin ollen patologioita, eksistentiaalisia uhkia järjestelmän terveydelle.
Hopkins rinnastaa globaalin kapitalismin ihmiskehoon, jota virukset, infektiot tai syöpäkasvaimet ("terroristit, ekstremistit, populistit") yrittävät sisältä käsin tuhota. Niinpä kapitalismi puolustautuu aivan kuten fyysinen kehokin tekisi.
Tällä hetkellä järjestelmä reagoi viimeisten vuosien aikaiseen "populismin nousuun" hyvin ennustettavalla tavalla, Hopkins arvioi. Globaali kapitalismi hyökkää "virusta" vastaan, joka on yrittänyt vallata sen hegemonisen "kehon". Kyseessä ei ole koronavirus, vaan paljon tuhoisampi ja monimuotoisempi virus: "kaikenlainen vastarinta globaalikapitaalin ja sen postideologisen ideologian hegemonia-asemaa vastaan".
Hopkinsin mielestä koronavirus ei millään tavoin oikeuta nykyisenlaisia arkielämää rajoittavia, totalitaarisia hätätoimenpiteitä. Huolimatta terveysviranomaisten ponnisteluista määritellä melkein mikä tahansa kuolema "koronakuolemaksi", loppulukema tulee aikanaan kertomaan koko tarinan. "Asiantuntijat" perääntyvätkin jo alkuperäisistä, synkistä ennusteistaan. Tiedotusvälineet ovat ryhtyneet lieventämään hysteriaa. Esitys ei ole vielä täysin ohi, mutta se on vaiheittain päättymässä, Hopkins ennakoi.
Päivien, viikkojen tai kuukausien kuluttua, näkyvää totalitarismia häivytetään ja ihmiset päästetään taas ulos kodeistaan. Kun koronakriisi julistetaan päättyneeksi (ainakin toistaiseksi), ihmiset palaavat huojentuneina normaaliin päiväjärjestykseen, talouden taantumasta huolimatta. "Ehkä he unohtavat populistisen hölynpölyn ja ovat kiitollisia minkä tahansa McTyön he onnistuvat saamaan maksaakseen taas lainojensa korkoja", Hopkins irvailee. Yhtäkkiä globaalikapitaalin uusi normaali ei tunnukaan niin pahalta, ainakaan kotiarestiin verrattuna.
Jos tämä suunnitelma ei onnistukaan, ei hätää. Globaali kapitalismi keksii uuden syyn uudelle poikkeustilalle, kunnes kaikki on totutettu päivitettyyn järjestykseen. Terrorismin vastaisesta sodasta siirryttiin ilmastonmuutoksella pelotteluun, sitten nykyiseen koronakriisiin. Samaan aikaan talouskriisi etenee...mutta mitäpä siitä, kunhan oma terveys vain kestäisi, vai mitä?
