Kiinan ja Yhdysvaltojen väliset suhteet ovat huonolla tolalla. Koronakriisi on luonut lisää jännitteitä ja turbulenssi maiden välillä on todennäköisesti vain kiihtymässä. Kukaan Kiinassa ei haluaisi tätä, kirjoittaa Hu Xijin, Global Times-lehden päätoimittaja.
Joidenkin mielestä suhteiden heikentyminen on Kiinan omaa syytä. Nämä tahot vaativat, että Kiinan olisi osoitettava hyvää tahtoaan Yhdysvaltoja kohtaan ja tehtävä suuria myönnytyksiä palauttaakseen maiden väliset suhteet takaisin raiteilleen.
Hu Xijin on toista mieltä. Hänen mielestään on naiivia kuvitella, että Kiina olisi tieten tahtoen pilannut maiden välit. Yhdysvaltojen äkkiväärän ulkopolitiikan huomioiden, on turha kuvitella, että bilateraaliset suhteet tulisivat kohentumaan lähitulevaisuudessa.
Keskeisin vaikuttava tekijä Washingtonin asenteeseen on muutos Kiinan ja Yhdysvaltojen valtasuhteissa. Yhdysvallat ei hyväksy, että Kiina nousisi rinnakkaiseksi ja tasavertaiseksi vallaksi. Perimmäinen syy Yhdysvaltojen nihkeyden takana on pelko oman hegemonia-aseman menetyksestä. Tällainen geopoliittinen siirtymä on vääjäämättömästi tulossa, ellei Washington sitten päätä koettaa onneaan ja muuttaa asetelmaa sotilaallisen intervention kautta.
1980-luvulla Kiinan ja Yhdysvaltojen väliset suhteet olivat vielä kohtalaisen hyvät. Miksi sitä ilmapiiriä ei voida palauttaa? Hu Xijin selittää. 1980-luvulla Neuvostoliitto oli Yhdysvaltojen ykkösvihollinen ja Yhdysvallat yritti voittaa puolelleen tuolloin "heikon Kiinan". Kiinan strateginen asema oli silloin jokseenkin kuin Intialla on tänä päivänä ja Yhdysvallat omaksui Kiinan suhteen suopeamman poliittisen linjan.
Nykyään tilanne on aivan toisenlainen. Washington pitää voimistuvaa Kiinaa tärkeimpänä strategisena kilpailijanaan. Yhdysvaltojen ulkoministeriö onkin Mike Pompeon johdolla laatinut suunnitelmia Kiinan varalle. Jotkut amerikkalaispoliitikot haluaisivat houkutella jopa Venäjän mukaan yhteiseen rintamaan Kiinaa hillitsemään.
Jotta Yhdysvallat suhtautuisi Kiinaa kohtaan myönteisemmin, se vaatisi, että Kiinan olisi käännettävä kehityksen kelloa takaisin yli kahdellakymmenellä vuodella Yhdysvaltoja rauhoittaakseen. Tämä tarkoittaisi, että Kiinan olisi jarrutettava edistymistään huipputeknologian saralla ja annettava Yhdysvaltojen ottaa johtava asema. Kiinan tulisi keskittyä vain matalan teknologian teollisuuteen, eikä kilpailla Yhdysvaltojen ja lännen kanssa huipputuotannossa.
Tämäkään ei vielä riittäisi, arvioi Hu Xijin. Kiinan olisi hyväksyttävä täysin Yhdysvaltojen määräävä asema Taiwanissa. Kiinan olisi myös alistuttava Haagin välitystuomioistuimen päätökseen Etelä-Kiinan meren aluekiistassa ja purettava toimitilansa Nanshan saarilta (joita lännessä kutsutaan Spratlysaariksi). Pekingin olisi hyväksyttävä Washingtonin järjestely myös Tiibetin, Xinjiangin ja Hongkongin suhteen. Yhdysvallat vaatisi myös, että Kiina asettaa merkittäviä rajoituksia ydinaseiden kehittämiselle ja strategiselle iskukyvylleen.
Luuletteko, että Kiina voisi suostua tällaiseen sanelupolitiikkaan, Hu Xijin kysyy. "Mihin se johtaisi ja milloin se päättyisi? Päästikö Yhdysvallat Venäjän pälkähästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen? Ei suinkaan. Venäjä peri Neuvostoliiton ydinaseet, eikä tämä vakuuttanut Yhdysvaltoja. Yhdysvallat ei ole säästänyt ponnistelujaan Venäjän heikentämiseksi ja maan strategisen tilan kaventamiseksi", hän kirjoittaa.
"Yhdysvallat haluaa heikentää Kiinaa niin, että se menettäisi täysin strategisen kilpailukykynsä Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvallat ei lopeta, ennen kuin Kiina saatetaan polvilleen ja rampautetaan", Hu Xijin arvioi. Tämä on virkistävää geopoliittista suorapuheisuutta valtionmedian toimittajalta Kiinan viranomaisten tavanomaisten, maltillisempien lausuntojen jälkeen.
Pekingissä tiedetään, että Yhdysvaltojen "strateginen valppaus Kiinaa vastaan" on täysin aktivoitu. Entiseen ei ole paluuta, myös päätoimittaja Hu Xijin myöntää. "Ei kannata siis katsoa taaksepäin Kiinan ja Yhdysvaltojen vanhoihin suhteisiin. On katsottava realistisesti eteenpäin, hyväksyttävä edessä olevat haasteet, joita suurvaltana tulemme kohtaamaan ja vastattava niihin uudella tahdolla ja viisaudella", hän kirjoittaa.
"Kiinan kestävyys ei ole enää samalla tasolla kuin kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta sitten. Meillä on ainutlaatuinen paineensiedon filosofia. Meistä ei tule toista Neuvostoliittoa, emmekä me omalta osaltamme provosoi vastakkainasettelua Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä", Hu Xijin väittää. "Kiinan tapa turvata keskeiset intressinsä on aivan uusi; meidän täytyy yllättää historia", hän toteaa arvoituksellisesti.