tiistai 12. tammikuuta 2021

Venäjä geopoliittisena pohjoisena

Suomessa on usein puhuttu "pohjoisesta ulottuvuudesta" sekä maamme ainutlaatuisesta asemasta idän ja lännen, Venäjän ja Keski-Euroopan välissä. 

Pohjoisen ulottuvuuden politiikka on sidoksissa tiettyyn maantieteelliseen tilaan ja juuri Suomi on ajanut pohjoista aloitetta Euroopan unionin sisällä.

Pohjoisuutta on nostettu esiin myös Venäjällä. Ajatushautomo Russtrat on ehdottanut tulevaisuuden Venäjän ideologiseksi ratkaisuksi "geopoliittisen pohjoisen" konseptia, jonka puitteissa keinotekoinen "idän ja lännen" välinen vastakkainasettelu voidaan poistaa "ontologisella tasolla". 

Venäjän nykyinen geopoliittinen konsepti on perustunut ajatushautomon mukaan ikivanhaan idän ja lännen maantieteellisen sijainnin pohjustamaan dikotomiaan, joka juontaa juurensa aina 1300-luvulta.

Osa venäläisistä - erityisesti yhteiskunnan eliitin piirissä - ajattelee, että Venäjä on osa "länttä", osa taas katsoo sen kuuluvan "itään". Russtratin tutkijoiden mielestä Venäjä ei voi kehittyä maana, ennen kuin tämä ristiriita ratkaistaan.

Kommunistit onnistuivat pääsemään eroon idän ja lännen kahtiajaosta oman isminsä kautta, joka vaikutti välittömästi kansan yhtenäisyyteen, talouteen ja koko maan kehitykseen. Nyky-Venäjän on yhtä lailla päästävä pois ideologisesta umpikujastaan. Russtrat tarjoaa idän ja lännen kahtiajaon ylittäväksi tekijäksi geopoliittisen pohjoisen käsitettä.

Russtratin analyytikot ovat avoimesti sitä mieltä, että tämä käsite sisältää jo alitajuisella tasolla ajatuksen Venäjän hegemonia-asemasta: "pohjoinen hallitsee aina länttä ja itää, ollen niitä korkeammalla". 

Lähestymistapa sopii hyvin iskostettavaksi myös kiinalaiseen poliittiseen alitajuntaan, sillä "muuten Kiina uskoo välttäneensä Neuvostoliiton virheet ja kykenevänsä vähättelemään Venäjää taloudellisten saavutustensa johdosta". 

"Pohjoisen käsite soveltuu myös vastakkainasetteluun lännen kanssa - suora maantieteellinen yhteenotto katoaa. Kuten kaikissa taistelulajeissa, tämän väistöliikkeen avulla vihollisen pääisku jää osumatta", Russtratissa kuvaillaan.

"Tämän käsitteen hyväksymisen jälkeen Kiinasta tulee itä, jonka kanssa länsi voi selvittää, kuka on tärkein tässä umpikujaan johtavassa jaottelussa. Geopoliittisena pohjoisena Venäjä voi asettua ideologisesti tämän taistelun yläpuolelle", ajatushautomossa ideoidaan.

Russtratin mukaan Venäjän olisi myös hylättävä "isoveljen" roolinsa suhteessa Neuvostoliiton jälkeiseen tilaan ja ryhtyä pragmaattisesti suojelemaan vain omia intressejään. "Entisiä sukulaisia" ei tule tutkijoiden mukaan enää houkutella liittymään Venäjään. 

"Heidän tulee itse huomata, että ilman ystävyyttä ja yhteisyyttä Venäjän kanssa, heitä uhkaa banaali sukupuutto. Jos sellainen kohtalo sopii heidän kansoilleen ja eliiteilleen, meidän on oltava valmiita kunnioittamaan tällaista valintaa", Russtratissa esitetään.

Läntinen globalismi on viime vuosien aikana menettänyt puoleensavetävyyttään. Niinpä Venäjän tulisi tarjota vaihtoehto länsimaiselle kulttuurille, sen elämäntavalle ja jopa viihteelle. Lännen rappeutuessa, Venäjä näyttäytyy houkuttelevana, elinvoimaisena paikkana. Tähän vetovoimaisuuteen olisi syytä panostaa entisestään, ajatushautomossa arvioidaan.

Lisäksi Venäjä tarjoaa Euroopalle vaihtoehtoisen sivilisaatioprojektin, joka perustuu liberaaliin globalismiin verrattuna konservatiivisemmille arvoille. Tämä voi vedota merkittävään osaan Euroopan väestöä, mutta myös euromaiden eliitteihin, erityisesti teollisen pääoman segmentissä, koska liberalismin jälkeinen aika antaa heille mahdollisuuden säilyttää valtansa perinteisten valtioiden puitteissa.

Yhdysvaltojen valtiollinen heikentyminen assosioituu Yhdysvaltojen kansainvälisen vaikutusvallan vähenemiseen. Tämä muodostaa valtatyhjiön, joka voidaan täyttää Venäjän kasvavalla läsnäololla. Paradoksaalisesti lännen globalistien toiminta johtaa heidän vastustajansa vahvistumiseen, Russtrat päättää selontekonsa.