"Me kuulumme länteen", eli suomalaista neulanpistopolitiikkaa idän suuntaan

Sanna ja Svetlana

Voisi kai kirjoittaa median yhä lietsomasta koronahysteriasta, hallituksen poikkeusolopäätöksistä, tai erään kohukansanedustajan kollegojaan järkyttäneestä, mutta oikeaa asiaakin sisältäneestä puheesta, mutta jääköön nämä nyt muiden kommentoitaviksi. 

Jotain suomalaisen politiikan surkeudesta kertonee sekin, että eduskunnan ainoan vähänkään euroskeptisen puolueen puheenjohtaja on ilmoittanut, ettei aio ajaa EU-euroa. Luulisi moni äänestäjä miettivän nyt tarkemmin, kannattaako näitä takinkääntäjiä enää tukea.

Olen toki tiennyt jo pitkään, ettei tämä Ukrainan lännettämistä suosiva retoriikan "mestari" halua Suomen eroavan unionista, vaan liittyvän sotilasliitto Natoon. Kuten monilla populistipuolueilla, euroskeptisyys on post-scriptaajilla pelkkää pintaa; myös valeoppositiosta voisi puhua. Ei tule siis "Fixitiä" tällä kokoonpanolla.

Ulkopoliittisesti suomalaiseliitti (se pieni, mutta äänekäs hybridivaikuttajien porukka, joka kuuluttaa presidentin johdolla, kuinka "me kuulumme länteen") provoaa naapurin suuntaan minkä ehtii. Tällä viikolla valtamediassa on kuvattu ja haastateltu valkovenäläistä keulakuvaa, joka toivoo Suomelta tukea "diktaattorin kaatamisessa". 

Svetlana Tikhanovskaja (lännen infosodan kielipelissä käytetään nyt väännöstä "Svjatlana Tsihanouskaja", aivan kuten presidentti Aleksandr Lukašenkon nimi kirjoitetaan tahallaan muotoon "Aljaksandr Lukašenka", vaikka näitä ei Valko-Venäjällä käytetä) on täällä osoittamassa, kuinka Bidenin Suomi harjoittaa neulanpistopolitiikkaa idän suuntaan.

Suomen valta(vale)median ja poliittisen johdon osoittama tuki Valko-Venäjän "opposition johtohahmolle" on kuulemma "todellinen monikärkiviesti, johon sisältyy aimo annos tukea myös Venäjän kansalaisyhteiskunnalle, oppositiolle ja Navalnyin kannattajille", kirjoittaa eräskin ilta-aviisi onnessaan.

Tikhanovskaja on vieraillut jo useassa maassa keräämässä tukea ja medianäkyvyyttä Lukašenkon vastaisessa taistelussa. Svetlana käyttää itse termiä "vallankumous" ja länsivaltojen koordinoiman värivallankumouksen elkeitähän Minskissä ollaan viime vuonna nähtykin. Suomen pitäisi "vaikuttaa Venäjän suuntaan", mutta euroeliitin mallioppilas on pelannut itsensä ulos vaikuttajan roolista jo aikoja sitten.

Omasta arvopohjastaan juopunut valtaeliittimme ilmeisesti kuvittelee, että itänaapurimme katsoo loputtomalla kärsivällisyydellä yhä röyhkeämmäksi käyvää nokittelua. Ainahan on turvana Bidenin Yhdysvallat ja EU:n Nato-kumppanit, eikös? Tällä välin kansan syvissä riveissä kaivataan jo vallanvaihdosta Suomeen.

Joskus oltiin kovin huolestuneita "suomettuneisuudesta". "Lännettyneisyys" ei samoja ihmisiä hetkauta, siitä ollaan vieläpä ylpeitä. Nykyinen linja tuskin tulee muuttumaan, ennen kuin jokin ulkovalta pistää hommalle stopin ja arrogantti eliitti saa rangaistuksensa. Ainoa toivo tuleekin perustavanlaatuisista valtapoliittisista muutoksista muualla, siirryttäessä pois länsikeskeisestä maailmanjärjestyksestä. 

Valko-Venäjän "oppositiojohtaja" Suomessa – Suomi osana naapureilleen vihamielistä rintamaa

Haavisto ja Tikhanovskaja

Valko-Venäjän "oppositiojohtaja" Svetlana Tikhanovskaja vierailee ensi viikolla Suomessa. 

Hienosta tittelistään huolimatta häntä voisi ennemmin kuvailla presidentti Aleksandr Lukašenkon hallintoon vihamielisesti suhtautuvan lännen palkkalistoilla toimivaksi provokaattoriksi.

Vierailun on määrä kestää maanantaista torstaihin ja sitä isännöi Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen kunniapuheenjohtaja, kokoomuslainen kansanedustaja ja tunnettu naistenmies, Ilkka Kanerva.

Tikhanovskajalle on laadittu ohjelmaa aivan kuin hän olisi Valko-Venäjän valtion virallinen edustaja, mitä hän ei tietenkään ole. Hänen uskottavuutensa "moraalisena johtajana" on samaa luokkaa kuin Venezuelan Juan Guaidólla, eli sitä ei todellisuudessa ole, mutta lännen valta(vale)media yrittää pönkittää näitä kotimaidensa värivallankumouksissa mukana olleita henkilöitä.

Tikhanovskaja osallistuu tiistaina Ulkopoliittisen instituutin verkkokeskusteluun Valko-Venäjän tilanteesta. Jos on edes satunnaisesti seurannut kyseisen instituutin työntekijöiden haastatteluja, kirjoituksia ja twiittejä, on voinut huomata, että tästä organisaatiosta ei puutu länttä mielisteleviä, Yhdysvaltojen agendaa ajavia "asiantuntijoita".

Tikhanovskajan on määrä tavata myös valtiovallan edustajia vierailullaan. Kanervan mukaan tapaamisista kerrotaan tarkemmin ensi viikolla, mutta Tikhanovskaja on jo itse hehkuttanut Twitterissä tapaavansa Suomen tasavallan presidentin, pääministerin sekä ulkoministerin.

Tikhanovskaja oli ehdolla Valko-Venäjän presidentinvaaleissa viime elokuussa. "Demokratia-aktivistin" hävittyä vaalit presidentti Lukašenkolle, maassa alkoivat amerikkalaisrahoitteiset mielenosoitukset punavalkoisine lippuineen. Kuten Valko-Venäjän tiedustelupalvelu on paljastanut, Tikhanovskaja ja muut oppositioaktivistit ovat olleet tiiviisti Yhdysvaltojen ohjauksessa.

Pian presidentinvaalien jälkeen, Tikhanovskaja pakeni Valko-Venäjältä Nato-maa Liettuaan. Tässä baltialaisessa traumavaltiossa Tikhanovskaja on esiintynyt länsiglobalistien mannekiinina ja hänet on kuvattu poseeraamassa länsimaisten poliitikkojen ja pahamaineisten värivallankumousten tukijoiden kanssa. Myös ulkoministeri Pekka Haavisto tapasi Tikhanovskajan Vilnassa viime elokuussa.

Valko-Venäjän "oppositiojohtajan" vierailu havainnollistaa Suomen ulkopolitiikan vihamielisen käänteen. Virallinen Suomi on osoittanut äänekkäästi tukeaan lännen laskuun toimivalle venäläiselle Aleksei Navalnyille, joten miksipä ei myös valkovenäläinen protestoija saisi meillä valtiovieraan tasoista kohtelua? 

Suomen poliittinen eliitti pyrkii kaikin keinoin osoittamaan, että kansallista etua ja hyviä naapuruussuhteita tärkeämpää on toimia Yhdysvaltojen ja lännen intressejä ajaen. Tästä tuskin seuraa suomalaisille mitään hyvää, mutta siitä ei valtiojohtomme näytä välittävän.

Tiedustelujohtaja: Valko-Venäjän levottomuuksia ohjataan Yhdysvalloista käsin

Washingtonilla on keskeinen rooli Valko-Venäjän hallituksen vastaisten mielenosoitusten edistämisessä, sanoo Venäjän ulkomaantiedustelun johtaja Sergei Naryškin.

Vaikka Washington yritti julkisesti pitää matalaa profiilia mielenosoitusten alettua, on paljastunut, että amerikkalaiset ovat rahoittaneet valkovenäläisiä hallituksenvastaisia voimia kymmenien miljoonien dollarien edestä, tiedustelujohtaja kertoo.

"Mielenosoitukset on järjestetty hyvin alusta alkaen ja niitä on koordinoitu ulkomailta. On huomionarvoista, että länsi oli aloittanut mielenosoitusten pohjatyön jo kauan ennen presidentinvaaleja", Naryškin sanoo.

 

"Yhdysvallat käytti vuonna 2019 ja vuoden 2020 alussa noin kaksikymmentä miljoonaa dollaria erilaisten ​​kansalaisjärjestöjen kautta [Valko-Venäjän] hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin", Naryškin täsmentää. Rahat käytettiin "näennäisesti itsenäisten bloggaajien", propagandakanavien ja sosiaalisten verkostojen luomiseen sekä aktivistien kouluttamiseen mielenosoituksia varten. 

 

"Jotkut heistä saivat koulutuksen Puolassa, Liettuassa ja Ukrainassa, missä kokeneet yhdysvaltalaisohjaajat valmensivat heitä järjestämään 'väkivallattomia' mielenosoituksia", Naryškin selventää.

 

Tiedustelujohtaja huomauttaa, että "Yhdysvallat ohjaa tiiviisti entistä presidenttiehdokasta Svetlana Tihanovskajaa ja muita oppositioaktivisteja", joita on yritetty esittää julkisuudessa "suosittuina johtajina" ja "demokraattisen Valko-Venäjän tulevina huippuvirkamiehinä".

"Yhdessä eurooppalaisten liittolaistensa kanssa Washington yrittää lisätä painetta Minskiin, pakottaakseen Valko-Venäjän lailliset viranomaiset aloittamaan vuoropuhelun niin kutsutun opposition koordinointineuvoston kanssa vallan luovuttamisesta", Naryškin analysoi. 

 

Hänen mielestään kyseessä on "huonosti naamioitu yritys järjestää värivallankumous ja perustuslain vastainen vallankaappaus, jolla ei ole mitään tekemistä Valko-Venäjän kansan etujen kanssa".

 

Koska Venäjä ja Valko-Venäjä ovat valtioliitossa ja Valko-Venäjä on Euraasian talousunionin sekä Kollektiivisen turvallisuusjärjestön jäsen, hyökkäys Valko-Venäjää vastaan on samalla hyökkäys Venäjää vastaan. Presidentti Lukašenko tuskin haluaa seurata Ukrainassa valtansa menettäneen Viktor Janukovichin jalanjälkiä.

Värivallankumousmies Bernard-Henri Lévy Valko-Venäjän opposition tukena

Svetlana Tikhanovskaja ja Bernard-Henri Lévy

Kun Valko-Venäjän opposition Svetlana Tikhanovskaja poseeraa valokuvassa värivallankumouksia tukevan ranskanjuutalaisen "sotareportterin" ja miljonäärin Bernard-Henri Lévyn kanssa, voi päätellä, mille taustavoimille tämäkin "oppositioehdokas" tekee työtään.

Tikhanovskajan tapaaminen Lévyn kanssa voi olla esimakua tulevasta Valko-Venäjän runtelusta. Lévy on ollut mukana monissa kumouksissa ja verisissä vallankaappauksissa, osoittaen aina äänekkään hyväksyntänsä länsiglobalistien vastustajien väkivaltaiselle syrjäyttämiselle.

Vuonna 1999, Lévy tuki serbejä vastaan taistellutta, CIA:n avittamaa "Kosovon vapautusarmeijaa" ja kehotti Nato-maita pommittamaan Jugoslaviaa. Tällä välin vapautusarmeija teki omia iskujaan sekä sieppasi serbiviranomaisia ja siviilejä. Nato hoiti kuitenkin lopulta Serbian joukkoja vastaan suunnatut varsinaiset sotatoimet.

Samana vuonna Lévy suositteli länsimaita tunnustamaan tšetšeeniseparatistien "Itškerian tšetšeenitasavallan" sekä tšetšeenikenraali Aslan Mashadovin, joka oli julistautunut "tasavallan" presidentiksi. Alue vajosi pian anarkiaan ja siellä vahvistui ääri-islamilainen suuntaus.

Vuonna 2003, Lévy osoitti tukensa Mikheil Saakašvilille, joka nousi Georgian johtoon pitkäaikaisen presidentti Eduard Ševardnadzen syrjäyttäneessä niin sanotussa "ruusuvallankumouksessa". Tuolloinkin taustasyyksi kelpasi epäily vaalivilpistä.

Saakašvili aloitti valtaan noustuaan uusliberaalit talousuudistukset, jotka johtivat joukkoirtisanomisiin valtion ennen omistamissa yrityksissä (samaa on luvassa Valko-Venäjälläkin, mikäli värivallankumous onnistuu).

Vuonna 2008, Georgian ja Venäjän välille syttyi sota Etelä-Ossetiassa. Lévy pakkasi matkalaukkunsa ja lensi paikan päälle. Erikoismies kirjoitti sodankäynnistä ja antoi silminnäkijäkuvauksia tapahtumista, joita hän ei ollut edes nähnyt. Lévy vaati kansainvälistä yhteisöä painostamaan Venäjää kaikin sotilaallis-poliittisin keinoin.

Vuonna 2011 Lévy oli avainroolissa neuvoessaan Ranskan presidentti Nicolas Sarkozya, jotta tämä liittyisi Naton koalitioon ja tukisi kapinallisia ilmaiskuin Muammar Gaddafin ja hänelle uskollisten joukkojen kukistamiseksi. Aivan vastikään, tämän vuoden heinäkuussa, Lévy herätti närkästystä vierailemalla Libyan taistelukentillä "Wall Street Journalin lähettämänä".

Vuonna 2012 Lévy vaati "sotilaallista interventiota" myös Syyriaan presidentti Bašar al-Assadin hallituksen kaatamiseksi. Lévyn toiveet ovat sittemmin toteutuneet ja Syyriaa on viime vuodet raunioitettu lännen ja sen rahoittamien jihadistiryhmien avulla. Myös Lévylle rakas Israel, jonka armeijan operaatioita ranskalaissionisti on päässyt seuraamaan, on ruhjonut Syyriaa laittomasti pommikoneillaan.

Vuoden 2014 helmikuussa, Lévy oli Kiovan Maidanin aukiolla tukemassa Ukrainan värivallankumousta ja presidentti Viktor Janukovytšin syrjäyttämistä. Lévy on vieraillut Ukrainassa uudestaan Petro Porošenkon presidenttikaudella ja onpa hänet kuvattu palaverissa myös sittemmin presidentiksi nousseen Volodymyr Zelenskyin kanssa.

Nyt Lévy on tukemassa Valko-Venäjän värivallankumousta, jonka tarkoituksena on kaataa Aleksandr Lukašenko ja asettaa nukkepresidentiksi Tikhanovskaja (tai joku muu lännen suunnitelmiin sopiva hahmo). Vallanvaihdon jälkeen maan "demokratiakehitystä" ryhdyttäisiin tukemaan toden teolla läntisellä tuhokapitalismilla. Kaasu, öljy sekä geopolitiikan valtakuviot ovat tässäkin taustalla.

Pahan ilman lintu Lévy tuntuu olevan aina paikalla siellä, missä on odotettavissa vallanvaihto-operaatio, sodankäynti, hävitys ja kuolema. Niin nytkin Valko-Venäjän tapauksessa, jossa on lännen tuella osoitettu mieltä kohta kaksi viikkoa. Toivottavasti Lévyn ja kumppaneiden suunnitelmat eivät tällä kertaa toteudu.

Värivallankumous Valko-Venäjällä

Valko-Venäjällä on käynnissä värivallankumous. Lännen vasallimaista, kuten Ukrainasta ja Puolasta, on kuljetettu maahan mellakoitsijoita. Mukana on toki myös nuorempaa kantaväestöä, jotka haluavat lyhytnäköisesti "muutosta muutoksen vuoksi".

Valko-Venäjän poliisivoimat reagoivat laittomuuksiin, mutta meillä valta(vale)media näyttää kuvia vain rauhanomaisista, länsimielisistä liberaaleista ja valkoisiin pukeutuneista naisista ja kertoo viranomaisten harjoittamasta väkivallasta.

Lukašenkoa vaaditaan eroamaan vilpillisiksi syytettyjen presidentinvaalien vuoksi. Opposition ehdokas, vaalien jälkeen Liettuaan siirtynyt Svetlana Tikhanovskaja, on yllyttänyt ihmisiä jatkamaan mielenosoituksia, kunnes tavoite saavutetaan ja Valko-Venäjästä tulee lännen uusliberaali vasallivaltio. Ylikansallisten yhtiöiden liikemiehet odottavat jo kuumeisesti maan siirtymistä yksityistämispolitiikkaan.

Lännen eliitti ei voi hyväksyä Aleksandr Lukašenkon vaalivoittoa, koska Valko-Venäjä on kieltäytynyt talousliberalismista, eikä ole suostunut muuttumaan Naton tukikohdaksi Venäjää vastaan. Osittain Lukašenko voi syyttää nyt käynnissä olevasta vallanvaihto-operaatiosta itseään ja länsimielistä lähipiiriään. Lukašenko halusi lähentyä länttä, mutta saada taloudellista tukea myös Venäjältä. Tämä kahteen suuntaan pelaaminen on nyt kostautunut ja länsi haluaa "Euroopan viimeisestä diktaattorista" eroon.

Suomessa toimittajat, politiikan kommentoijat ja kaikkien puolueiden edustajat tuntuvat sosiaalisen median päivitystensä valossa olevan yhtä mieltä siitä, että Valko-Venäjäkin tarvitsee pikaisesti amerikkalaista "vapautta ja demokratiaa". Myös Venäjä-vastaiset etnonationalistit meillä ja Baltian maissa odottavat "diktaattori" Lukašenkon syrjäyttämistä ja maan "lännettämistä", vaikka enemmistö valkovenäläisistä kokee edelleen kuuluvansa venäläiseen maailmaan.

Valko-Venäjän sisäministeriö on varoittanut, että toteutuessaan "vallankumous ja sitä seuraava kaaos" johtaisivat talouden taantumaan ja maan epävakauteen. Tällaisia pitkän aikavälin vaikutuksia eivät mielenosoituksista innostuneet ajattele. Ulkomaisten tahojen lietsoma kapinahenki kostautuu varmasti, jos länttä hallitseva eliitti pääsee päättämään Valko-Venäjän sisäisistä asioista.

"Älkää menkö kaduille tänään. Teitä ja lapsianne käytetään tykinruokana! Ihmisiä Puolasta, Alankomaista, Ukrainasta ja Navalnyin tukijoita Venäjältä on tullut Valko-Venäjälle. Maatamme vastaan hyökätään", presidentti Lukašenko on vedonnut kansaan, pyytäen antamaan mahdollisuuden järjestyksen palauttamiseen.

Mitä tekee Venäjä? Kremlissä tuskin halutaan Ukrainan skenaarion toistuvan; Valko-Venäjä on tärkeä puskurivyöhyke Venäjän ja Naton välillä. Luotetaanko Moskovassa siihen, että mielenosoitukset ja ihmisjoukkojen liikehdintä saadaan kuriin Minskin toimesta? Kremlissä on varmasti punnittu erilaisia vaihtoehtoja. Tällä hetkellä tilanne näyttää pahalta, mutta ehkäpä enemmistö valkovenäläisistä osoittaa vielä haluavansa vakautta maahansa.