Bolsonaro on tosiaan yrittänyt brändätä itseään rääväsuiseksi, "tropiikin Donald Trumpiksi". Hän on kampanjoidessaan sanonut, että jos hänestä tulee presidentti, Brasilia jättää YK:n, joka on "luuseriporukka" ja "kommunistijärjestö". Hän on tunnettu myös homo- ja naisvastaisista kommenteistaan sekä Brasilian entisen sotilasdiktatuurin ihannoimisesta.
Tästä huolimatta Bolsonaro on ennemminkin Brasilian John McCain. Hän on Amerikka- ja Israel-mielinen, äärimmäisen liberaalia markkinataloutta ja valtion laitosten yksityistämistä kannattava poliitikko, joka aikoo Trumpia imitoiden siirtää Brasilian suurlähetystön Jerusalemiin. Hän vastustaa myös Assadin johtamaa Syyriaa ja Irania. Myös Kiinaa hän on kritisoinut. Bolsonaron johdolla Brasilia siirtyy entistä tiukemmin rahavaltaa edustavan vanhan globalistieliitin leiriin. Bolsonaroa kritisoivat liberaalit uusvasemmistolaiset tai häntä kannattavat kansallismieliset eivät vain näytä tätä asiaa ymmärtävän.
Joidenkin mielestä Bolsonaron valinta presidentiksi on askel oikeaan suuntaan; populismi etenee kaikkialla maailmassa. He perustelevat tätä Bolsonaron poliittisesti epäkorrektilla kielenkäytöllä, joka siirtää kuulemma Overtonin ikkunaa pois vakiintuneista poliittisista raameista. Valitettavasti poliittinen vaihtoehto, joka on erilainen vain retoriikan tasolla, ei käytännössä muuta mitään. Itse asiassa kuka tahansa poliittinen toimija, joka edesajaa liberaalia talouspolitiikkaa, ei ole uusi, systeemin "ulkopuolinen" vaihtoehto, vaan silti vanhan angloamerikkalaisen järjestelmän vasalli.
En siis usko että mikään muuttuu paremmaksi Brasiliassa. Vaalituloksen selvittyä Bolsonaro vannoi jo puolustavansa Brasilian perustuslain takaamaa "demokratiaa ja vapautta". Bolsonaro aikoo myös tehdä suurta yksityistämisohjelmaa ja eläkeleikkauksia ajavasta neuvonantajastaan, sijoituspankkiiri Paulo Guedesista, talousministerin. Guedes on suosittu Brasilian talouseliitin keskuudessa ja hänellä on yhteyksiä myös suursijoittaja George Sorosiin.
Kuten eräs brasilialainen naamakirjakaveri asiantilaa kommentoi, "ainoa hyvä asia tässä on, että niinikään liberaalia talouspolitiikkaa suosineen työväenpuolueen tappio saattaa mahdollistaa uusien liberalismia ja neokonservatismia vastustavien vaihtoehtojen syntymisen". Toivotaan niin.
