perjantai 7. helmikuuta 2020

Jiang Shigong ja kiinalainen maailmanjärjestys

Jiang Shigong 强世功
Kiinalainen politiikan tutkija Jiang Shigong (s. 1967) ei tietääkseni ole suomalaisille tuttu ajattelija. Jiang vaikuttaa kiinnostavalta ja kiistanalaiselta henkilöltä, joten esittelen häntä hieman lukijoilleni.

Lännessä Jiang tunnetaan yhtenä Carl Schmittin teosten kääntäjänä ja popularisoijana Kiinassa. Viime vuosina hän on myös selventänyt Kiinan virallista ideologiaa sekä "Xi Jinpingin aikakauden" ajattelua kirjoituksillaan.

Jiang on "konservatiivinen sosialisti", joka on Kiinan keskeisiä liberalismin ja länsimaistumisen kriitikoita. Lännessä häntä on haukuttu "maolaiseksi", "kvasifasistiksi" ja "imperialistiksi", joka on kaikessa hiljaisuudessa luomassa teoreettista perustaa uudelle kiinalaisjohtoiselle maailmanjärjestykselle.

Kotimaassaan Jiang on arvostettu asiantuntija ja Pekingin yliopiston oikeustieteen professori. Hän on myös tunnettu Kiinan aseman puolustaja Hongkongin erityishallintoalueen kysymyksissä. Jiangin mielestä Hongkongin kulttuurieliitti on niin länsimaistunutta, ettei se ymmärrä kiinalaista sosialismia saati Xi Jinpingin uudistustyön merkitystä.

Jiang on perustuslakiekspertti, jonka käsitykset ovat sangen schmittiläisiä. Hän suosii "kirjoittamattoman perustuslain" teoriaa. Hänen mukaansa moderni kiinalainen valtio syntyi kansallisessa vallankumouksessa, joka loi perustan kommunistisen puolueen "suvereenille diktatuurille". Tämä diktatuuri ei pohjaudu valtion perustuslain kirjalliseen dokumenttiin, vaan puolueen valta-asemaan.

Jiangin argumenttien keskeisiä pilareita ovat kiinalaisilla ominaispiirteillä varustetun sosialismin arvo analyyttisenä järjestelmänä tai poliittisena teoriana, perinteiset kiinalaiset kulttuuriresurssit, sekä Kiinan nykyisen ja tulevan "ylimmän johtajan", Xi Jinpingin, henkilökohtainen luova rooli valtionohjauksen prosessissa.

Konservatiivina Jiang painottaa historian merkitystä luokkataistelun sijaan. Tästä huolimatta hän hyödyntää dialektista materialismia ja uudelleen kirjoittaa kiinalaista historiaa valtiorakentamisen ja maailmanrakentamisen kontekstissa. Perinteisen kiinalaisen ajattelun integrointi kommunistiseen teoriaan perustuu Kiinan nationalistisen uusvasemmiston ja uuskungfutselaisten väliseen vuoropuheluun.

Jiangin mukaan "kiinalaistyyppistä sosialismia" voi tarjota vaihtoehdoksi myös muille maille, jotka pyrkivät kehittymään uuteen suuntaan, irti läntisen liberalismin vaikutuspiiristä. Toisin kuin länsi, Kiina ei kuitenkaan aio pakottaa omaa järjestelmäänsä muille. Jiangin visiossa Kiina hyväksyy maailman monimuotoisuuden, mutta on valmis tarvittaessa opastamaan kiinnostuneita maita sosialismin soveltamisessa.

Lännen koronaviruspropaganda ja kiinalaisiin kohdistuva räikeä rasismi ovat esimerkkejä taantuvan lännen epätoivosta ja vääjäämättömän muutoksen pelosta. Jiang vastustaa Kiinan länsimaistamista. Hän on kritisoinut kiinalaisia opiskelijoita, jotka muuttavat Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan "läntisen pääoman palkkarengeiksi". Jiang on myös varoittanut rakentamasta aasialaista "valedemokratiaa, joka nojaa läntisiin voimiin ja rahoitukseen".

Jiangin mielestä länsimainen sivilisaatio on luonut "maailman imperiumin", joka on pohjautunut kulttuuriseen ja taloudelliseen liberalismiin. Lännen valtakausi on kuitenkin ohi: sen imperiumi on jo "terminaalivaiheessa", johtuen "taloudellisesta epätasa-arvosta, instituutioiden hajoamisesta ja kulttuurisen liberalismin synnyttämän nihilismin leviämisestä". Jiangin mukaan on Kiinan ja muiden samanhenkisten maiden vastuulla rakentaa uusi maailmanjärjestys.

Jiang katsoo, että Deng Xiaopingin ajoista asti, "tietyt poliittiset voimat" ovat yrittäneet horjuttaa kiinalaista järjestelmää, jotta se muutettaisiin länsimaistyyppiseksi demokratiaksi. Presidentti Xi Jinpingin aikana tämä suuntaus on onneksi kääntynyt. Patrioottista sosialismia yhdistetään kungfutselaisuuteen Xin julistamalla "uudella aikakaudella". Jiangin näyssä siintää rekonstruktio kiinalaisesta sivilisaatiosta.

Jiang on yksi heistä, jotka kehittävät Xin ja puolueen ajatuksia eteenpäin. Lännen liberalismin voittokulku on päättymässä ja ihmiskunta on tulossa uuteen käännekohtaan. Edessä avautuu "kiinalainen polku". Jiangin poliittiset teoriat rakentavat omalta osaltaan uudenlaista kansainvälistä järjestystä, jossa Kiina ja sen ideologia ovat avainasemassa. Miten tämä vaikuttaa Eurooppaan on vielä kysymysmerkki.

Politiikan tutkija Vincent Gartonin mielestä Jiang Shigong on tietoinen, että teorian ja todellisuuden välillä on vielä eroa. Nykyisen, länsivetoisen maailmanjärjestyksen vaihtaminen uuteen on massiivinen siirtymä. Se vaatii "pitkää ja kauhistuttavaa tahtoa", joka ulottuu nyky-Kiinan poliittisen tilan ulkopuolelle. Tätä uutta aikakautta kohti Jiang haluaa Xi Jinpingin johtaman Kiinan ja muun maailman kulkevan.