Ranska ja Euroopan vaikea Venäjä-suhde

Putin ja Macron

Kääntymällä Venäjän puoleen Euroopasta tulisi vähemmän riippuvainen Yhdysvalloista sekä vakuuttavampi ja autonomisempi ulkopoliittinen toimija. Näin tuntuu ainakin Ranskan presidentti Macron ajattelevan, kirjoittaa Alexandra Brzozowski.

Tällaisen näkökulman esiin tuominen on kuitenkin hyvin vaikeaa tämän päivän Euroopassa. Yhdysvallat yrittää alati estää johtavien euromaiden ja Venäjän lähentymisen, sillä pelkona on, että Amerikasta tulisi ennen pitkää vain pieni saari laajan euraasialaisen maailmanjärjestyksen laitamilla.

EU:n läntistä arvopohjaa korostavien euroliberaalien mielestä Moskova ei ole toiminut omaksi parhaakseen viime aikoina. Valko-Venäjän presidentinvaaleista alkaneen kuohunnan jälkeen Vladimir Putin ilmoitti olevansa valmis lähettämään omia poliisijoukkojaan tukemaan Aleksandr Lukašenkoa, mikäli mielenosoitukset kärjistyvät.

Sitten tulikin jo Aleksei Navalnyin väitetty murhayritys, joka kirjaimellisesti myrkytti - jos ei lännen mediassa "oppositiojohtajaksi" tituleerattua Soros- ja Hodorkovski-rahoitteista aktivistia - niin ainakin Saksan ja Venäjän välit.

Saksa on yleensä ollut suhteellisen haluton ärsyttämään Venäjää liiaksi, mutta nyt poliitikot vaativat kilvan Venäjää tilille tapahtuneesta, joka vaikuttaa Venäjään kohdistuneelta lavastukselta. Mihin tämä suhteiden sabotointi ja syyllistäminen vielä johtaa?

Poliittisen painostuksen alla Berliini on jo julkisesti pohtinut, pitääkö tapahtuneen vuoksi keskeyttää Nord Stream 2-kaasuputken rakentaminen. Hankkeeseen sijoittaneet saksalaistahot tuskin riemuitsevat, Venäjästä puhumattakaan. Washingtonissa tilanne on toinen.

Kaiken aikaa Ranska on ollut aika hiljaa. Macron totesi, että Ranska on valmis avustamaan Aleksei Navalnyitä kaikin mahdollisin tavoin, jopa myöntämällä poliittisen turvapaikan, mikäli se on tarpeen. Mutta tämän lausunnon lisäksi, kaikki on jatkunut entiseen malliin.

Ranskan ulkoministeri Jean-Yves Le Drian ja puolustusministeri Florence Parly aikovat vieläpä tavata venäläiset kollegansa, Sergei Lavrovin ja Sergei Šoigun, syyskuun 14. päivänä keskustellakseen "turvallisuusasioista".

Euroatlantistit pelkäävät, että Ranskan ulkopoliittinen linja ja halu normalisoida suhteet Venäjän kanssa, saattaa tuhota "lännen yhtenäisyyden". Tosi asiassa tuo yhtenäisyys on jo mennyttä (jos sitä koskaan todellisuudessa olikaan, ilman Yhdysvaltojen painostusta).

Euraasialainen projekti toteutuu Venäjän ja Kiinan johdolla, kykeni Eurooppa osallistumaan siihen kollektiivisesti tai sitten ei. Onko Euroopan unionin kohtalona jatkaa Yhdysvaltojen intressien edistämistä omiensa kustannuksella? Näin ajaudutaan varmasti maailmanpolitiikan sivuraiteelle.