Pohjalan mukaan tässä on meneillään olevan geopoliittisen riidan ydin. Yhdysvallat ei missään tapauksessa halunnut, että Eurooppaan muodostuisi valtamereltä valtamerelle yltävä maailman suurin talousalue tai vielä pahempaa, Yhdysvaltoja suuremmat yhteismarkkinat. Yhä mustemmaksi olisi amerikkalaisen hegemonin mieli muuttunut, jos Kiinakin olisi liittynyt moiseen projektiin mukaan. Yhdysvallat olisi jäänyt "kaukaiseksi kakkoseksi".
Tästä löytyy perimmäinen syy myös Ukrainan ikäviin tapahtumiin: Ukrainasta rakennettiin Pohjalan hypoteesissa vallanvaihdolla "anti-Venäjä", joka toimisi pelivälineenä Venäjän eristämiseksi Euroopan unionista; näin saatiin eräänlainen rautaesirippu takaisin ja Eurooppa tiukasti Yhdysvaltojen kontrolloimaan taloudelliseen etupiiriin. Suomessakin on toki tahoja, jotka ovat tästä mielissään, koska Yhdysvalloille alisteinen asema sopii Nato-kiimaisille russofobeille niin paljon paremmin kuin mahdollinen moninapainen, läntisen liberalismin jälkeinen maailmanjärjestys.
Tämän vuoksi Pohjalan mielestä yritettiin neuvotella myös TTIP-sopimusta, mutta se oli niin räikeästi Yhdysvaltojen sanelema, ettei edes vasalli-EU halunnut siihen mukaan. Tämän jälkeen Yhdysvallat on lisännyt vihollislistalleen myös Kiinan. Kuten tässäkin blogissa on toistuvasti kirjoitettu, Yhdysvallat tekee kaikkensa, ettei sen ylivalta maailmassa päättyisi. Siksi, kuten Pohjala oikein kirjoittaa, Eurooppa piti taas jakaa kahtia ja siksi Kiinan kanssa on aloitettu epätoivoinen kauppasota. Näistä mikään ei ole Euroopan etu, vaan Yhdysvaltojen johtoaseman säilyminen yritetään turvata eurooppalaisten ja myös Suomen kustannuksella.
Epäilen kuitenkin, ettei nykyinen meno tule jatkumaan enää kauan. Jopa kansainvälinen talouseliitti tietää, että dollarihegemonian aika alkaa olla ohi, ja he ovatkin jo etsineet vaihtoehtoja; tässä on Kiinalla tärkeä roolinsa, mutta saa nähdä, miten Euroopan käy, ellei se ole kyllin nopea liikkeissään. Putinin ehdotusta olisi kannattanut vakavasti harkita jo vuosia sitten. Nativistipopulistien johdolla Eurooppa voisi yhä hakea politiikalleen uutta suuntaa.
