Viimeinen valtakunta: Neljäs poliittinen teoria uruguyalaisin silmin

Venäläisiä sukujuuria omaava uruguyalainen antropologi Diego Daniel Garcia on kirjoittanut nimimerkillä Pjotr Volkov kaksiosaisen, neljäsataa sivua käsittävän teoksen The Final Kingdom: Horizons of the Fourth Political Theory and Geopolitics of The Apocalypse.

Kyseinen teos on Volkovin katsaus venäläisen politologi Aleksandr Duginin "neljännen poliittisen teorian" filosofiaan, mutta samalla myös idän ja lännen historialliseen vastakkainasetteluun, viime vuosisatojen keskeisiin poliittisiin teorioihin, talousoppeihin, geopolitiikkaan ja jopa ortodoksikristilliseen teologiaan. 

Vuosia sitten Dugin piti konferensseja Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa. Volkovin ystävä oli paikalla ja innosti myös antropologin tutustumaan Duginin kirjalliseen tuotantoon. Volkov inspiroitui Duginin teorioista niin paljon, että kirjoitti oppimastaan oman kirjansa. 

Volkovin teoksen arvo on siinä, että hän selventää Duginin ajatuskuvioita, mutta mikään kevyt kahvipöytäkirja ei hänenkään tuotoksensa ole. Sain luettavakseni omakustanteena julkaistun sähköisen version, mutta ensi vuonna "valtakunnasta" on luvassa italialainen ja englantilainen painos perinteisemmässä formaatissa; kirjailija haaveilee myös venäjän- ja espanjankielisistä käännöksistä.

Uruguyalaisen antropologin kiinnostus Venäjän historiaan, kulttuuriin, politiikkaan ja uskontoon on havaittavissa kirjan sivuilta, samoin poliittisen filosofian, geopolitiikan ja sosiologian lukeneisuus. Myös lännen liberalismin totalitaristista luonnetta Volkov keskittyy esittelemään ja diskreditoimaan.

Kirjassa perehdytään kapitalismin alkuperään, hahmotellaan vaihtoehtoja nykyiselle talousjärjestelmälle ja pohditaan syitä siihen, miksi aiemmat ideologiset vaihtoehdot kommunismista fasismiin ovat epäonnistuneet ja on päädytty nykyiseen liberaaliin järjestykseen.

Volkov ei pyri vain referoimaan Duginin poliittista filosofiaa, vaan avaa kirjassa myös omia näkemyksiään, jotka hän summaa yksinkertaisesti "normatiivisuudeksi"; neljännestä poliittisesta teoriasta kumpuavien uusien normien mukaiseksi ajatteluksi. Volkovin pohjavire on konservatiivinen ja modernin liberalismin vastainen.

Viitaten ranskalaisen Guillaume Fayen ajatuksiin "Euro-Siperiasta", Volkov toivoo Venäjän ja Euroopan muodostavan ennen pitkää federaation, joka korvaa nykyisen Euroopan unionin moninapaisessa maailmassa. Yhdysvallat on Volkovin mielestä tuomittu hajoamaan.

Atlantistisen ja liberaaliglobalistisen EU:n liittovaltiokehitystä hän pitää "keinotekoisena yhdentymisprosessina", joka ei palvele euromaiden intressejä; yhteys itäiseen naapuriin olisi luonnollisempi vaihtoehto.

"Euro-Siperian" läheinen kumppanimaa olisi uruguaylaisen mielestä Intia, eikä Kiina. Volkov uskoo, että Intia on ainoa suurvalta, jonka strategiset intressit eivät ole ristiriidassa Venäjän kansallisten intressien kanssa. Molempia maita yhdistää myös islamistisen terrorismin uhka sekä kommunistisen Kiinan alati voimistuva asema globaalilla tasolla.

Vaikka Peking on tällä hetkellä Moskovan "strateginen kumppani", aivan kuten myös Teheran, uruguyalaisen näkemys Aasian nousevasta suurvallasta on perin nuiva. Valtioateismia kammoksuva Volkov ei näe marxilais-leninistiselle ideologialle uutta tulemista. Volkov katsoo, että Kiina tulee jatkamaan Yhdysvaltojen tiellä Venäjän vihollisena.

Volkov unelmoi, että Venäjästä kehittyisi ortodoksikristillinen teokratia, joka liberalismin hylänneiden Euroopan maiden kanssa muodostaisi "viimeisen valtakunnan". Tämä kuulostaa epärealistiselta, mutta Volkov lienee oikeassa siinä, että hengellisen aspektin häviäminen johtaa ennen pitkää koko sivilisaation romahdukseen, kuten lännelle on käymässä.

(The following is an English translation of a Finnish review. Free to be published elsewhere, provided the original author and source are credited.)

The Final Kingdom: Fourth Political Theory Through the Uruguayan Eyes

Uruguayan anthropologist Diego Daniel Garcia, with Russian roots, has written, under the pen name Pyotr Volkov, a two-volume, four-hundred-page book The Final Kingdom: Horizons of the Fourth Political Theory and Geopolitics of The Apocalypse.

This work is Volkov's review of the philosophy of the Russian politologist Alexander Dugin's "Fourth Political Theory," but also the historical juxtaposition of East and West, key political theories of recent centuries, economics, geopolitics, and even Orthodox Christian theology.

Years ago, Dugin held conferences in the Argentine capital, Buenos Aires. Volkov's friend was present and also inspired the anthropologist to get acquainted with Dugin's literary production. Volkov was so inspired by Dugin’s theories that he wrote his own book from what he learned.

The value of Volkov’s work lies in the fact that he clarifies Dugin’s thought patterns, but his own output is not a light coffee table book, either.  I got to read an independently published e-book of The Final Kingdom, but next year an Italian and English editions will be published in a more traditional format; the author also dreams of Russian and Spanish translations.

The interest of the Uruguayan anthropologist in Russian history, culture, politics and religion can be seen in the pages of the book, as well as his readings of political philosophy, geopolitics, and sociology. Volkov also focuses on presenting and discrediting the totalitarian nature of Western liberalism.

The book explores the origins of capitalism, outlines alternatives to the current economic system and considers the reasons why previous ideological alternatives from communism to fascism have failed and we have come to the current liberal order. 

 

Volkov not only seeks to refer to Dugin’s political philosophy, but also opens up his own views in the book, which he simply sums up as "normativism"; thinking according to new norms arising from the Fourth Political Theory. Volkov’s undertone is conservative and against modern liberalism.

Referring to the French Guillaume Faye's thoughts on "Euro-Siberia", Volkov hopes that Russia and Europe will form a federation that will replace the current European Union in a multipolar world. According to Volkov, the United States is doomed to disintegrate.

He considers the federal development of an Atlanticist and liberal globalist EU to be an "artificial integration process" that does not serve the interests of the eurozone countries; a connection to the eastern neighbour would be a more natural option.

According to the Uruguayan, a close partner of "Euro-Siberia" would be India, not China. Volkov believes that India is the only great power whose strategic interests do not conflict with Russia's national interests. Both countries are also united by the threat of Islamist terrorism and the ever-increasing position of communist China at the global level.

Although Beijing is currently Moscow’s "strategic partner", just like Tehran, Uruguayan's view of Asia’s emerging superpower is inherently sour. Volkov, abhorring the state atheism, sees no renaissance for the Marxist-Leninist ideology. He sees that China will continue on the path of the United States as an enemy of Russia.

Volkov dreams that Russia develops into an Orthodox Christian theocracy, who together with the European countries that have rejected liberalism, forms the "Final Kingdom". This sounds unrealistic, but Volkov is probably right that the loss of the spiritual aspect will soon lead to the collapse of the entire civilization, as is happening to the West.