torstai 17. joulukuuta 2020

Globaalikapitaalin vuosi nolla

"2020 oli globaalikapitaalin vuosi nolla", kirjoittaa poliittinen satiirikko C.J. Hopkins

Tänä vuonna globalistieliitti päätti muistuttaa kaikkia siitä, kuka todellisuudessa määrää asioista tällä planeetalla. 

Länsimaisen demokratian illuusiokin rikottiin surutta, mutta epäilen, ettei valta(vale)median aivopesemä lammaslauma tainnut ymmärtää edes näin suoraa toimintaa. Terveysfasismiin siirryttiin jouhevasti.

Kuluneen vuoden aikana, yhteiskunnat halki maailman ovat muuttuneet melkein tunnistamattomiksi. Perustuslaillisia oikeuksia ja mielenosoituksia on tukahdutettu ja toisinajattelua, "valheellisen tiedon levittämistä", on kitketty kovalla kädellä sosiaalisen median alustoilta.

Eri maiden hallitukset ovat ilmoittaneet uusista rajoistustoimista koronavirukseen vedoten. Esimerkiksi Saksassa on alkanut laaja yhteiskunnan sulku: koulut, päiväkodit ja valtaosa kaupoista ovat sulkeneet ovensa.

Suomessakin kansanedustajat ovat vaatineet maskipakkoa ja tiukempia rajoituksia. Valmiuslain käyttöönotto on kuulemma lähellä. Toimittajat ovat puolestaan kyselleet THL:n asiantuntijoilta, "miten joulua saa juhlia korona-aikana".

Hopkinsin mielestä meitä kohdellaan kuin vankilassa olevia vankeja: kerrotaan, milloin saa syödä, nukkua, harrastaa, ja niin edelleen. Hyvästä käytöksestä saa etuoikeuksia ja sääntöjen rikkomisesta rangaistaan. Identtisiä univormuja ei sentään ole, mutta kasvomaskit ajavat saman asian. Pelkoporno, ryhmäpaine ja valvonta hoitavat lopun.

Mikään tästä ei ole Hopkinsin mielestä sattumaa. Suuriin ikäluokkiin itsekin kuuluva satiirikko yrittää laimentaa sanomaansa mainitsemalla uskovansa viruksen olemassaoloon. Koronavirus ei ole hänen mielestään kuitenkaan sen tason terveysuhka, joka oikeuttaisi käyttöön otetut rajoitukset ja yhteiskunnan alasajon.

Globaalikapitalistit kuitenkin tietävät mitä he tekevät. Hopkins sivuuttaa erilaiset selitykset "suuresta resetoinnista", Kiinasta, Illuminaatista, transhumanismista, kommunismista, eliitin satanismista ja muista teorioista, joista "osa pitää paikkansa" ja osa kuulostaa "pähkähullulta". Satiirikolle selitys kuluneen vuoden tapahtumiin on yksinkertaisempi: kyseessä on eliitin oppitunti vallankäytöstä.

Hopkins väittää, että oppitunnin nimi on katso, mitä voimme tehdä sinulle milloin tahansa haluamme. Yhdysvallat antoi muulle maailmalle tämän oppitunnin, kun se pudotti pommit Hiroshimaan ja Nagasakiin. Amerikan armeijan välityksellä globalistieliitti näytti valtaansa myös silloin, kun hyökättiin Irakiin ja suuri osa Lähi-itää epävakautettiin. Muitakin hämäriä operaatioita on yhä käynnissä, kun systeemiä järjestellään uusiksi.

Samaa opetetaan säännöllisesti vankeinhoitolaitoksissa, kun vangit tarvitsevat kurinpalautusta. Itse asiassa, Hopkins muistuttaa, sieltä on peräisin koko lockdown -käsite. Se ei ole terveydenhuollon vaan vankeinhoidon terminologiaa. Vankiloissa tai suljetummissa yhteiskunnissa eläneille raaka voimankäyttö on tuttua, mutta liberaalin lännen "vapaissa" yhteiskunnissa kuluneen vuoden tapahtumat ovat olleet jonkinmoinen järkytys. 

Hopkins ei usko, että enemmistö ihmisistä suostuu käsittämään tapahtunutta, sillä se voisi pahimmillaan johtaa hermoromahdukseen. Niinpä virallinen narratiivi vaarallisesta viruksesta, näkymättömästä vihollisesta, joka ylittää valtioiden rajat ja jota vastaan meidän on yhdessä kamppailtava, on turvallisempi tarina. Kaiken koetun jälkeen "tolkun ihminen" voi yhä uskoa viranomaisiin, demokratiaan ja tulevaisuuteen.

Hopkins muistelee, kuinka vuonna 2016 kaikki olivat huolissaan "normaaliudesta". Populismi oli kirosana ja Trump edusti epänormaaliutta. Nyt ollaan päästy "uuteen normaaliin", kuten jokainen media-alusta meitä muistuttaa. Se ei ole kiinalaisten aikaansaannos, vaan globaalikapitalistien oma kulttuurivallankumous, joka läpäisee jokaisen maan, olipa johdossa oikeisto- tai vasemmistohallitus.

Tämä uusi patologinen normaalius ei suvaitse eriäviä mielipiteitä, vaan vaatii täydellistä ideologista yhteensopivuutta. Kaikesta tulee globaalikapitaalin sertifioimaa ja tarkistamaa "faktaa", muu on väärinajattelua, valheellista tietoa ja tuomittavaa radikalismia.

Tämä eliitin ohjelmoima "harmonia" saavutetaan aika helposti, kuten minä otan koronarokotteen -selitteellä varustetuista, sosiaalisessa mediassa leviävistä profiilikuvista voi päätellä. "Ääriainekset", "salaliittoteoreetikot" ja "koronakieltäjät" sensuroidaan, erotetaan, bännätään kaikilta alustoilta ja eristetään "normaalista" kanssakäymisestä. 

Näin se vain menee, kirjoittaa Hopkins mustalla huumorilla. On toki myös toinen vaihtoehto, hän ehdottaa. Ehkä se on hullu ajatus, mutta voisimme lakata uskomasta valta(vale)mediaan, tutkia asioita itse, kasvattaa selkärangan ja liittyä muihin "vaarallisiin ekstremisteihin", jotka vastustavat tätä uutta normaalia. 

Toisinajattelusta voi toki joutua maksamaan kovan hinnan, eikä tätä taistelua globaalikapitaalin tuulimyllyjä vastaan välttämättä voiteta, mutta ainakaan ei tarvitse elää koko ajan valheessa. Hyvää ja totalitaristista joulun aikaa kaikille!