The Sakerin mielestä Euroopasta on tullut "Yhdysvaltojen kolmannen luokan siirtokunta, joka on täysin kyvytön puolustamaan omia geopoliittisia intressejään". Yhdysvallat on itse pelkkä Israelin ja oligarkkien sätkynukke, joka on pakotettu edistämään sionismia, Israelin etnokratiaa, sekä juutalaistaustaisten suursijoittajien intoa syöstä koko Lähi-itä kaaokseen luonnonvarojen ryöstelyn ja "Suur-Israelin" luomisen ohessa.
Sillä välin, kun sekä Yhdysvallat että Euroopan unioni ovat romahtamassa omien virheidensä vuoksi, Venäjä ja Kiina ovat selvästi nousemassa, kirjoittaa Raevsky. Näiden maiden suhde on kirjoittajan mielestä yhä "symbioottisempi". Tavanomaiset allianssit voivat hajota (erityisesti silloin, jos joku länsimaa on mukana sekoittamassa kuviota), mutta Venäjän ja Kiinan suhde on The Sakerin mukaan vakaalla pohjalla, koska molemmat haluavat muutosta. Kiinan poliittinen johto kuvaa suhdettaan Venäjään "kattavana strategisen kumppanuuden koordinointina uudella aikakaudella". Aika näyttää, kuinka kauan Venäjän ja Kiinan intressit sopivat yhteen.
Tämä multipolaarinen kehityskulku on Raevskyn mukaan "anglosionistien pahin painajainen" ja heidän valta(vale)mediansa pyrkii kaikin tavoin vähättelemään Venäjän ja Kiinan liittoa. Venäläisille pyritään uskottelemaan, että Kiina on "uhka", ja että "strateginen kumppanuus" koskee vain maiden nykyjohtoa, tavallisen kansan suhtautuessa toisiinsa "syvän epäluuloisesti" (tätä narratiivia on Suomessa levittänyt Ulkopoliittinen instituutti). Yhdysvalloissa ulkoministeri Pompeon tiimi on jo laatinut esityksen kiinalaisen ja länsimaisen sivilisaation yhteentörmäyksestä. Kreml ja Peking joka tapauksessa jatkavat yhteistyötään, ja tiettävästi myös Iran on kuviossa mukana. Israelissa vieraillessaan vaikutusvaltaisen kenraali Nikolai Patruševin kerrotaan varoittaneen israelilaisia kollegojaan sanoen, että "Iran on aina ollut ja tulee aina olemaan [Venäjän] liittolainen ja kumppani".
The Sakerin mielestä uusi, rinnakkainen, kansainvälinen maailmanjärjestys rakentuu kaiken aikaa silmiemme edessä. Mutta siinä missä eurooppalaiset valtiot ja Yhdysvallat ovat pyrkineet rakentamaan imperiumejaan, Venäjä ja Kiina eivät Raevskyn mielestä halua enää samaa. Kiinan ja Venäjän otaksuttu "autoritaarisuus" tekee niistä lännen mediassa kuitenkin helppoja kohteita syytöksille "kansalaisoikeuksien rikkomisesta" ja jopa "sotilaallisesta uhasta". Suomalaisillekin uskotellaan, että Venäjä vielä hyökkää Suomeen ja Baltian maihin. Itse muistelen Putinin sanoneen, että Venäjällä on jo tarpeeksi maapinta-alaa, sitä ei kaivata enää lisää. Kiina on toiminut pehmeän vallan käyttäjänä, mutta toisaalta Xi Jinping on sanonut, että Taiwan tulee vielä yhdistymään Kiinaan. Raevsky kuitenkin uskoo, ettei Venäjä tai Kiina halua hegemonin taakkaa itselleen muuttuvassa maailmanjärjestyksessä.
Uudet realiteetit tulevat näkyviin erityisesti Lähi-idässä, missä Yhdysvallat, Israel ja Saudi-Arabia eivät ole saaneet aikaan muuta kuin hävitystä. Ne eivät ole kuitenkaan saavuttaneet päämääriään, eivätkä ole onnistuneet epävakauttamaan esimerkiksi Irania. Myöskään Latinalaisessa Amerikassa Washington ei ole yrityksistään huolimatta onnistunut kukistamaan Nicólas Maduron johtamaa Venezuelaa. Maailman ainoa "hypervalta" ei ole kyennyt voittamaan edes huomattavasti heikentynyttä ja kriisiytynyttä Venezuelaa omalla takapihallaan, joten miten se voisi kukistaa Venäjän ja Kiinan? Värivallankumouksia voi tietysti yrittää viritellä ja perustella niitä kansan "demokratiavaatimuksilla", kuten Moskovassa ja Hongkongissa on tehty.
Raevsky väittää, että "anglosionistisen imperiumin" loppu on lähellä. "Tuhat vuotta eurooppalaista imperialismia" on myös tulossa tiensä päähän. Tällä kertaa Espanja, Iso-Britannia tai Itävalta, ei tule ottamaan Yhdysvaltojen paikkaa uutena maailman hegemonina. Itse asiassa mikään eurooppalainen valta ei tule korvaamaan angloamerikkalaisjuutalaisen establismentin valtakautta.
Teoriassa voidaan toki kuvitella, että joku "vahva johtaja" astuu esimerkiksi Yhdysvaltojen johtoon ja estää Amerikka-johtoisen järjestelmän romahduksen. Internetin keskustelupalstoilla on jo muutaman vuoden ajan jaettu naurettavaa teoriaa, jonka mukaan Trumpin hallinto ja amerikkalaiset "patriootit" taistelevat kaiken aikaa Yhdysvaltojen pysyvää valtiokoneistoa, "syvää valtiota", ja sen taustalla vaikuttavia "pedofiiliglobalisteja" vastaan. Uskoo, ken tahtoo: Yhdysvaltojen valtiokoneiston ja sotateollisen kompleksin perverssit taustavoimat ovat yhä vallan ytimessä, eivätkä luovu siitä taistelutta.
Tosiasiassa hallinnon haukat mursivat Trumpin jo kolmessakymmenessä päivässä ja tekivät tyhjiksi presidentinvaaleja edeltäneet puheet muutoksesta, toteaa Raevsky tylysti. Amerikan symboliseksi johtajaksi pääsee vain omaksumalla Washingtonin poliittisen ortodoksian järjettömyydet, fanaattisen Israelin puolustamisen ja kuvitelman amerikkalaisesta poikkeuksellisuudesta, vaikka oman maan infrastruktuuri on rappiolla, köyhyys lisääntyy, ja sosiaalinen koheesio heikkenee kaiken aikaa. Trump oli sopiva johtoon, sillä hänellä on politiikan "ulkopuolisuudestaan" huolimatta Sheldon Adelsonin kaltaisten sionistioligarkkien tuki takanaan. Trumpin näkeminen "vapaan maailman" esitaistelijana kertoo jotain hallitsemattoman kriisin aikakaudesta, jossa elämme.
Mitä seuraavaksi sitten tapahtuu? Aasia tulee syrjäyttämään läntisen maailman, arvelee The Saker. Aasian maista koostuva löyhä ja epävirallinen koalitio tulee tarjoamaan vaihtoehtoisen taloudellisen ja sivilisationaalisen mallin, josta tulee yllättävän vetovoimainen. Lännen imperiumi tulee hajoamaan ja vajoamaan hitaasti merkityksettömyyteen. Sekä amerikkalaiset että eurooppalaiset joutuvat tekemään kaikkensa uppoavan lännen pitämiseksi pinnalla, eikä "länsiliittouma" voi enää ryöstää ja kylvää tuhoa ympäriinsä. Tällainen mielikuva tulevaisuudesta järkyttää nykyistä hallitsevaa eliittiä, mutta enemmistö kansoista sopeutuu uusiin realiteetteihin huomattavasti helpommin kuin yhden prosentin finanssieliitti.
Jos neokonservatiivit eivät viimeisenä tekonaan räjäytä koko planeettaa tuusan nuuskaksi ydinsodassa, Eurooppa ja Yhdysvallat selviytyvät tästä kivuliaasta siirtymävaiheesta. Vuosikymmenien aivopesua länsimaisesta paremmuudesta, liberalismin voittokulusta ja Yhdysvaltojen ylivaltafantasioista, ei tietenkään pyyhitä pois hetkessä, mutta "kiinalainen vuosisata" nopeuttaa prosessia. Myös teknologinen kehitys tarjoaa ohituskaistan, ja valtio, joka ensimmäisenä valjastaa tekoälyn pelottavat voimat käyttöönsä, tulee olemaan merkittävä toimija globaalilla tasolla. Ihmisiä pelotellaan 5G-teknologialla, mutta Japanissa on jo annettu lupa kantasolubiologille kasvattaa ihmisen ja eläimen hybridialkioita. Tulevaisuus saattaa olla siis omituisempi kuin aavistammekaan.
The Sakerin mielestä nykyistä "anglosionistien imperiumia" ei korvata enää uudella, vaan siirrymme "suvereenien valtioiden" aikaan. Sanotaan kuitenkin, että luonto kammoksuu tyhjiötä, sama pätenee myös valtatyhjiöön? Raevskyn mielestä myöskään Eurooppa ei palaa kansallismielisten voimien pelikentäksi. Perussuomalaiset ovat tosin jo Suomen suosituin puolue, joten mitenkähän käynee? Italiassakin Salvinin oikeistopopulistit ovat yhä suosittuja, samoin Marine Le Pen Ranskassa. Maahanmuuttajien aallot ovat The Sakerin mielestä "pahaa karmaa tuhannen vuoden imperialismista" ja länsimaat saavat syyttää tapahtuneesta vain itseään. "On vaikea muuttua, mutta muuta mahdollisuutta [Euroopalla] ei enää ole", kirjoittaa itse Floridan lämmössä asuva Raevsky. Katsotaan, miten käy.
