Niinistö toimi lähinnä sivustaseuraajana toimittajien esittäessä kysymyksensä Trumpille. Joe Biden ja Ukraina olivat taas tapetilla. Niinistö sai Trump-vastaisessa mediassa ymmärrystä ja kiitosta, mutta edes niinistöläinen atlantismi ei kaikille riittänyt. Toimittaja Mika Hentunen esimerkiksi analysoi, että Niinistön olisi pitänyt esiintyä Washingtonissa "terävämmin". Esitän muutaman oman huomioni.
Niinistö oli ollut Yhdysvalloissa jo pidemmän aikaa. Hän saapui Washingtoniin New Yorkista, missä hän osallistui viime viikolla YK:n yleiskokoukseen. Suomen Ylekin tiesi kertoa, että Niinistöllä on ollut Yhdysvalloissa "aikaa epävirallisiin tapaamisiin", sekä hieman vapaa-aikaakin. Tiedotustilaisuuden puheenvuorossaan Niinistö mainitsi vierailleensa Washingtonin museoissa, mutta epävirallisista tapaamisista hän piti suunsa kiinni. Tulisiko suomalaisten tietää jotain näistä tapaamisista?
Kuten olen jo aiemmin esittänyt, Niinistö on mielestäni täysin Washingtonin presidenteistä riippumattoman, pysyvän valtiokoneiston, ts. "syvän valtion", palveluksessa. Minkälaisia tapaamisia Niinistöllä on ollut, se jää arvailujen varaan, mutta eiköhän hänelläkin omat "händlerinsä" jenkeissä ole. Siinä missä Timo Soini, suomalainen republikaani ja Amerikan ystävä, ravasi rukousaamiaisilla ja omien neokonservatiivi-isäntiensä luona, myös Niinistöllä lienee yhteyshenkilönsä, joiden poliittista ohjeistusta hän noudattaa. Kuitenkaan tätä epäisänmaallista toimintaa ei erityisemmin kyseenalaisteta. Uppoavaan Länteen™ on poliittisesti korrektia olla rähmällään.
Niinistö kehui jälleen amerikkalaista lumedemokratiaa ja muistutti, että "Eurooppa tarvitsee Yhdysvaltoja, mutta myös Yhdysvallat tarvitsee Eurooppaa". Hänen mielestään Yhdysvallat ja Eurooppa "jakavat samat arvot". Myös "transatlanttisten suhteiden" tärkeydestä Niinistö jankutti jälleen kerran, vaikka Trump on useasti sanonut, ettei hän välitä Euroopasta. Myös osuva Nato-sammakko pääsi Trumpin suusta hänen todetessaan, että Suomi on säästänyt paljon rahaa jäämällä Naton ulkopuolelle!
Lännen pitkän tähtäimen suunnitelmat Suomen varalle kuulostavat arveluttavilta. Esimerkiksi atlantismin edistäjän, "ajatushautomo" Atlantic Councilin vanhempi tutkija Hans Binnendijk, mainitsee Suomen kiinnostavan Yhdysvaltoja Itämeren, Venäjän ja turvallisuuspolitiikan vuoksi. Suomi on Binnendijkin mukaan "hybridisodankäynnin asiantuntijamaa", mutta Suomen pitäisi vielä lisätä "puolustusyhteistyötä" Nato-balttien ja etenkin Viron kanssa. Suomella on Binnendijkin mielestä vielä "opittavaa Yhdysvalloista", esimerkkinä hän mainitsi "strategisten puolustusjärjestelmien rakentamisen".
Surkuhupaisinta tässä farssissa oli, kun iltapäivälehdessä arvailtiin Niinistön ja Trumpin välisiä suhteita kehonkielen perusteella. Epäilen, että Trump ei erityisemmin Niinistöä arvosta, mutta tekee toki bisnesmiehenä Suomelle kalliiksi käyviä hävittäjäkauppoja. Jos Suomi oikein tarjoutuu tukikohdaksi sotaan Venäjää vastaan, se sopii myös syvän valtion sotahaukkojen suunnitelmiin. Suomi kiinnostaa rapakon takana siis ainoastaan välinearvonsa ja maantieteellisen sijaintinsa vuoksi, mutta meillä yhä idioottimaisesti fanitetaan tätä horjuvaa hegemonia.
