perjantai 28. syyskuuta 2018

Amerikkalainen Suomi amerikkalaisessa Euroopassa

Presidentti Sauli Niinistö kävi YK:n yleiskokousreissullaan myös Washingtonissa. Siellä hän puhui ajatushautomo Brookings-instituutin tilaisuudessa.

"Liberaaliksi" ja "keskustalaiseksi" kuvattu Brookings-instituutti tuki aikanaan George W. Bushin hallinnon ulkopolitiikkaa.  Myös Syyria olisi sen tutkijoiden mielestä miehitettävä ja pilkottava. Brookings on siis samoilla linjoilla amerikkalaisten neokonservatiivien kanssa.  Brookingsin tutkimusjohtaja Benjamin Wittes kuuluu myös neokonservatiiviseen Hooverin instituuttiin. Tällaisia kumppaneita presidentillämme on rapakon takana.

Niinistö osoitti myös jälleen, että hän puhuu ulkomailla rehellisemmin kuin Suomessa. Ehkä hybridisodankäynnissä on siirrytty jo uuteen vaiheeseen, ja nyt Niinistö voi tuoda julki sellaisia mielipiteitä, joita ei vaalikampanjoissaan esitellyt. Washingtonissa hän ei ainakaan kierrellyt ja kaarrellut.

Brookingsin tilaisuudessa lännen mies Sauli sanoi suoraan haluavansa "vahvemman Naton", jotta Eurooppa olisi "hyödyllisempi kumppani Yhdysvalloille". Kummallista, että tämä on Niinistön kärkiagendoja, vaikka Suomi ei edes kuulu sotilasliittoon. Muutenkin hän tuntuu kantavan huolta kaikesta muusta paitsi suomalaisten eduista.

Niinistön intresseissä ei ole Suomi, jonka presidentiksi kansa hänet toistamiseen valitsi, vaan hän ajaa vain Yhdysvaltojen etua. Eurooppakin on Niinistölle vain Yhdysvaltojen merentakainen jatke, eikä sen kuulu olla itsenäinen, amerikkalaisesta määräysvallasta vapaa toimija. Hän vakuuttelikin isännilleen, ettei esimerkiksi Euroopan oman puolustuksen suunnittelun tarkoituksena ole "horjuttaa Natoa". Niinistölle kelpaa vain amerikkalainen Suomi amerikkalaisessa Euroopassa.

Niinistö mainitsi tietysti myös Venäjän ja Kiinan. Häntä ärsyttää, että nämä "Yhdysvaltojen kilpailijat" ovat "pyrkineet pääsemään Euroopan suosioon", nyt kun Yhdysvallat Trumpin johtamana aiheuttaa erimielisyyttä ja kitkaa transatlanttisissa suhteissa. Niinistö itkee, ettei Washington ole viime aikoina osoittanut tarpeeksi "mielenkiintoa Eurooppaa kohtaan". Venäjään ja Kiinaan viitaten hän varoittelee amerikkalaisia isäntiään siitä, ettei näille "Yhdysvaltojen päävastustajille" saa antaa jalansijaa Euroopan maaperällä.

Niinistö mainitsee "vahvan ja yhtenäisen" Euroopan, mutta on selvää, että hänen Eurooppansa täytyy todellisuudessa säilyä heikkona ja alisteisena Yhdysvaltojen hegemonialle. Tiitisen listalta Niinistön nimeä ei kenties löydy, mutta entäpä jos olisi lista CIA:n kätyreistä Suomessa? Tämä ei tietenkään suomalaisia Amerikan ihannoijia haittaisi. Esimerkiksi perussuomalaisista löytyy jäseniä, joiden mielestä Yhdysvallat "luo vakautta, vaurautta ja vapautta toiminnallaan Suomessa". Puheenjohtajaa myöten tässä "oppositiopuolueessa" ollaan jo Nato-yhteensopivia.

Yksikään eduskuntapuolue ei ole huolissaan Yhdysvaltojen liiallisesta vaikutusvallasta Suomessa. Miten Yhdysvallat vaikuttaa Suomen poliittiseen itsenäisyyteen, taloudelliseen hyvinvointiin ja turvallisuuteen, ei tunnu olevan puolueille ongelma. Ainostaan itänaapuria demonisoidaan, lännen ohjeistuksen mukaisesti. Hallitus esittää jopa, että ulkomaiset (lue: amerikkalaiset, englantilaiset) tiedustelupalvelut saisivat toimia "salaisissa operaatioissa Suomen sisällä".

Monipuoluejärjestelmällä ei siis ole kovin suurta merkitystä, kun Suomen poliittinen johto ajaa uskollisesti Yhdysvaltojen agendaa, presidentin näyttäessä esimerkkiä. Eikö tämä jos mikä ole maanpetoksellista toimintaa?