Peking ei ole myöskään yleensä vastannut samalla mitalla takaisin propagandistiseen mustamaalaukseen.
Viime vuosina Kiinasta on kuitenkin tullut itsevarmempi. Kiinassa nähdään, että sen oma poliittinen järjestelmä ja hallintotapa on objektiivisella mittapuullakin tarkasteltuna hyvä ja tehokas, eikä siinä ole mitään hävettävää.
Länsimaissa puolestaan epäilevä suhtautuminen tulevaisuuteen on lisääntynyt: mitä enemmän lännen poliittisessa järjestelmässä ilmenee vakavia puutteita, sen vihamielisemmäksi asenne muuttuu kilpailevana valtana nähtyä Kiinaa kohtaan.
Yhä useammat ihmiset huomaavat, ettei lännen liberaali narratiivi enää päde. "Sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys" on ollutkin vain angloamerikkalaisen hegemonian pönkittämisen väline. Nyt eletään jo siirtymäaikaa vanhasta järjestyksestä uuteen.
Kiinaa ei kiinnosta amerikkalaistyylinen maailmanpoliisin rooli, joten sillä ei ole ollut mediapuolellakaan selvää strategiaa siitä, kuinka kilpailla lännen kanssa. Kiinan ääntä länsimaiden hallitseman julkisen mielipiteen kentällä ei ole vielä sovitettu yhteen sen kansallisen vahvuuden ja vaikutusvallan kanssa.
Kiinassa ajateltiin aikaisemmin, että jos maa pitää matalaa profiilia ja pyrkii yhteisvoittoon länsivaltojen kanssa, länsi kohtelee Kiinaa ystävällisesti ja arvostavasti. Käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että tällainen ajattelu on ollut liian naiivia, sanoo kiinalainen media-ammattilainen ja Euroopan tutkimuksen asiantuntija Zheng Ruolin.
Anonyymina pysyttelevä pekingiläinen kansainvälisten suhteiden tuntija puolestaan toteaa sarkastiseen sävyyn, että Kiinan ja Yhdysvaltojen välit ovat helposti korjattavissa. Kiinan tarvitsee vain luopua 5G-teknologiastaan, avaruusohjelmastaan, kehittyneistä aseistaan ja taloudellisesta kehityksestään; tämän jälkeen Kiinan ja Yhdysvaltojen kiistat katoavat.
Pysyäkseen hyvissä väleissä Yhdysvaltojen kanssa, minkä tahansa ei-länsimaan tulisi pysyä heikkona ja tottelevaisena ja hyväksyä lännen narratiivinen hegemonia kansainvälisen julkisen mielipiteen kentällä. Anonyymin kiinalaiskommentoijan mukaan kyse ei ole koskaan ollutkaan demokratiasta ja vapaudesta, vaan voimasta ja autonomiasta.
Koska Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat tiedostaneet, etteivät ne saa Kiinaa alistumaan kauppasodan, sotilaallisen painostuksen, saati koronakriisin myötä, on uudeksi taistelukentäksi valittu mielipidevaikuttaminen. Tässä infosotapelissä Kiina on yhä altavastaajan asemassa, sillä melkein kaikki keskeiset kansainväliset media-alustat ovat länttä hallitsevan eliitin käsissä.
Länsi käyttää hegemonista etuasemaansa yleisen mielipiteen taistelukentällä käynnistääkseen Kiinan maalittamisen ja rakentaakseen kielteisen kertomuksen Kiinasta. Tällä pyritään tuottamaan vahinkoa ja hidastamaan Kiinan kehitystä. Olisi Kiinan kansallisten intressien mukaista löytää ratkaisu tähänkin ongelmaan.
Länsimedioista myönteinen suhtautuminen Kiinaan on jo pitkälti häivytetty. Kiinan-vastaisesta mielialasta on tulossa "poliittisesti korrektia" lännessä, eräänlaista hyväksyttävää rasismia, jota valtamedian kolumnistit ilmentävät siinä missä poliitikotkin. Onneksi länsimaat eivät edusta maailman enemmistöä, sanoo tutkija Zheng.
Kehittyvissä kolmannen maailman maissa Kiina-kuva on positiivisempi. Afrikassa sekä Kaakkois- ja Länsi-Aasiassa, poliittinen eliitti ja kansalaiset tukevat Kiinaa ja sen asemaa kansainvälisellä areenalla. Tämä povaa valoisaa tulevaisuudennäkymää Kiinalle, vaikka lännen suunnalta Aasian suurvalta kohtaakin yhä vihamielisemmäksi käyvän asenteen.
Kiinan ei ole tietenkään mahdollista vakuuttaa jokaista maata ja saada kaikista länsimaista kumppaneita, mutta Kiinan on mahdollista voittaa kansainvälisen yhteisön enemmistö puolelleen. Presidentti Xi Jinping on sanonut, että kiinalaista kulttuuria tulee esitellä maailmalla ja samalla kumota Kiinaan liittyviä valheellisia myyttejä, huhuja ja väitteitä.
Kiinan Renminin yliopiston kansainvälisen tutkimuksen laitoksen apulaisdekaani Jin Canrong arvioi, että "jotkut ihmiset pelkäävät loukkaavansa länttä". Kiinan kannattaa totuttaa Yhdysvallat ja muut länsimaat olemaan oikeutetun ja rakentavan kritiikin kohteena.
YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä, sen ainoana ja suurimpana kehittyvänä maana, Kiina ei edusta vain itseään, vaan myös kahdeksaakymmentä prosenttia maailman väestöstä, jotka hekin asuvat kehittyvissä maissa. "Jos Kiina vaikenee, kun länsi tekee virheitä, kuka muukaan voisi puhua", Jin toteaa.
