Kiina on presidentti Xi Jinpingin johdolla aikeissa "valloittaa koko maailman", väitetään esimerkiksi amerikkalaisen uutistoimisto Bloombergin sivuilla, jossa Yhdysvaltojen väistyvää hegemoniaa aiemminkin surkutellut historioitsija Hal Brands ylistää nyt Elizabeth C. Economyn uutta, kriittistä Kiina-aiheista kirjaa. On huomionarvoista, että lännen Kiinan vastainen kirjoittelu projisoi Yhdysvaltojen omia hegemonia-ambitioita sen kilpailijoihin.
Xi Jinpingin siirryttyä Kiinan johtoon vuonna 2012, kansainväliset tarkkailijat alkoivat puhua uudesta kylmästä sodasta (joka voi ennen pitkää muuttua kuumaksi sodaksi) Kiinan ja länsivaltojen välillä, Kiinan oletetusti pyrkiessä nousemaan uudeksi maailmanvallaksi talouden ja teknologian myötävaikutuksella. Xi Jinpingin valta-asemaa amerikkalaiset vertasivat myös Mao Tsetungin aikoihin, jotta vanhaa kommunismin pelkoa saataisiin iskostettua taas länsimaisiin mieliin. Olisi kannattanut ehkä ennemmin pelotella kiinalaisvoimin kehittyvän digitalisaation ja tekoälyn aikakaudella.
Elizabeth C. Economy on edesmenneen arkkiglobalisti David Rockefellerin perustaman Council on Foreign Relations-ajatushautomon tutkija, joka viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan The Third Revolution: Xi Jinping and the New Chinese State (Oxford University Press, 2018) pyrkii korostamaan vastakkainasettelua lännen ja Kiinan välillä. Xi Jinpingille kirjassa jää diktaattorin rooli: kommunistisen puolueen kollektiivinen johtajuus on korvattu Economyn mukaan henkilövallalla ja poliittista järjestelmää supistamalla. Economy pelkää myös Kiinan korkean teknologian innovaatioita, kasvavaa sotilaallista jalanjälkeä, sekä Kiinan luomia uusia kansainvälisiä instituutioita, kuten Aasian infrastruktuuri-investointipankkia. Myös geopoliittisesti ja taloudellisesti maailmaa mullistava silkkitiehanke epäilyttää amerikkalaistutkijaa.
Economyn kirjassa kerrotaan myös, kuinka Kiina etenee kunnianhimoisesti myös ideologisella tasolla. "Ainutlaatuinen kiinalainen malli", josta muutkin, angloamerikkalaiseen ja eurooppalaiseen liberaalidemokratiaan kyllästyneet maat, saattavat inspiroitua ottamaan oppia, ei tietenkään kelpaa interventionistisen amerikkalaisen ulkopolitiikan kannattajalle. Economyn mukaan Kiinan malli voi herätellä "autoritäärisiä ajatuksia" muuallakin, nyt kun liberaalin kapitalismin mallin viehätys hiipuu, ja toisen maailmansodan jälkeinen järjestys on väistymässä.
Economyn mielestä Kiina haastaa Yhdysvaltojen johtajuutta monin eri tavoin, mutta kaikkein tärkein ja vaikein haaste Yhdysvalloille on nimenomaan Kiinan tarjoama ideologinen haaste. Kiinalaisten asiantuntijoiden mukaan Kiinan malli on kuitenkin tarkoitettu vain Kiinalle, eikä se pyri väkisin viemään "sosialismia kiinalaisilla erityspiirteillä" muihin maihin, kuten Yhdysvallat on tehnyt kansojen suvereniteettia ja kulttuuriperinteitä tuhoavan liberalisminsa kanssa. Jälleen amerikkalaisia asenteita projisoidaan sumeilematta muihin toimijoihin.
"Kiina-ekspertti" Economyn väitteitä on kritisoitu Kiinan tuntijoiden keskuudessa. Esimerkiksi professori Dennis Etler kumoaa Economyn väitteet Xi Jinpingin maailmanvalloitussuunnitelmista. Etlerin mukaan Xi'n rooli Kiinan johtajana on viedä loppuun aiemmin aloitetut uudistukset, ja luoda moderni, hyvinvoiva valtio, jollaisesta kiinalaiset patriootit ovat unelmoineet jo sukupolvien ajan. Kiina pyrkii Etlerin mielestä auttamaan myös muita kansakuntia saavuttamaan omat unelmansa suvereenista kehityksestä. Tämän maailmanjärjestystä mullistavan päämäärän toteuttamiseksi Kiinan on toimittava vastavoimana Yhdysvalloille, joka on jo vuosikymmenien ajan väkivalloin pyrkinyt hallitsemaan muuta maailmaa ja puuttumaan toisten maiden sisäisiin asioihin.
Mitä tästä voisi pieni Suomi oppia? Ehkä sen, ettei kannattaisi sokeasti luottaa lännen kaikkivoipaisuuteen, vaan valmistautua muutoksiin, jotka ovat jo käynnissä monien tiedostamatta. Suomen kannattaisi tehdä molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä Kiinan kanssa; Suomella on tietääkseni Kiinassa hyvä maine. Ruotsin kielen opiskelun sijaan saattaisi olla fiksumpaa opiskella kiinaa. Valitettavasti Suomen päättäjät ja taustavaikuttajat ovat sitoneet maamme heikentyneen läntisen järjestelmän kuolinkamppailuun, jossa uuden suursodan mahdollisuus on myös olemassa.
Arvelen, että Kiinaa pyritään demonisoimaan meillä ja muualla yhä kovemmin lähitulevaisuudessa; jo nyt sen sijoitus- ja rahoitustoimintaa esimerkiksi Afrikan maissa yritetään mustamaalata. Monilla Afrikan mailla on paljon kiinalaista velkaa, ja Kiinan väitetään näin virittelevän niille suurta velka-ansaa. Afrikan kehityspankin johtaja Akinwumi Adesina on kutsunut tätä pötypuheeksi: Kiina on jo antanut anteeksi osan köyhimpien maiden lainoista. Tietysti tämäkin nähdään lännessä vain geostrategisena ja poliittisena juonitteluna. Aika näyttää, miten kiinalainen vuosisata toden teolla etenee, mutta kirjat kuten The Third Revolution osoittavat, että lännelle Kiina on jo uusi vihollinen numero yksi.
