Mutta vakavasti puhuen, Venäjän syyttäminen euroskeptisen oikeiston ja vasemmiston menestyksestä, on jo eräänlainen traditio EU:ssa, väittää Carl Friedrich. Tällaisella lähestymistavalla voidaan ignoroida ne todelliset syyt, minkä vuoksi euroskeptisten puolueiden kannattajakunta on kasvanut kaiken aikaa. Kyseessä ovat oikeat sisäpoliittiset syyt, joilla on hyvin vähän tekemistä Venäjän tai ylipäänsä kansainvälisten suhteiden kanssa.
Esimerkiksi Saksassa kansallismielisen Alternative für Deutschland-puolueen suosioon ovat vaikuttaneet kansalaisten yleinen tyytymättömyys keskustaoikeistolaiseen ja sosiaalidemokraattiseen politiikkaan, rehellisen julkisen keskustelun puute, sula mahdottomuus kyseenalaistaa hallituksen avoimien rajojen politiikkaa ilman natsileimaa, sekä yleinen näkemys siitä, että poliittiset eliitit eivät enää kuuntele kansan ääntä, vaan tekevät kuten heitä rahoittava talouseliitti tahtoo.
Lännen infosota käy siis kuumana, ja EU onkin tehostanut toimiaan "disinformaation torjumiseksi". Vuonna 2015 Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen perustettiin erityinen itäisen strategisen viestinnän työryhmä (East StratCom-työryhmä) "Venäjän käynnissä oleviin disinformaatiokampanjoihin reagoimiseksi". Vuonna 2016 hyväksyttiin yhteinen kehys "hybridiuhkien torjumiseksi", ja syyskuussa 2017 Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus aloitti toimintansa. Kaiken tämän taustalla on kuitenkin jotain muuta kuin halu tukea "luotettavaa journalismia ja tiedonvälitystä".
Edesmennyt tutkiva journalisti Udo Ulfkotte on paljastanut kirjassaan Gekaufte Journalisten ("Ostetut journalistit"), kuinka Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu manipuloi Saksan ja koko muun Euroopan uutistarjontaa ja ostaa itselleen toimittajia. Kirjan paljastukset olivat sitä luokkaa, ettei teosta koskaan arvosteltu tai esitelty saksalaisessa mediassa, eikä se ole enää saatavissa esimerkiksi verkkojätti Amazonin kautta. Myös kirjan englanninkielinen käännös, Journalists for Hire: How the CIA Buys the News, on hankalasti saatavissa.
Ulfkotte, joka itse toimi pitkään valtamedian palveluksessa, selittää kirjassaan, kuinka erilaiset amerikkalaiset järjestöt ja säätiöt lahjovat ja kiristävät eurooppalaisia mediatyöntekijöitä ja poliitikkoja, ja propaganda-asiantuntijat edistävät agendoja, joissa edunsaajina ovat pääsääntöisesti Yhdysvallat ja Israel. Ulfkotte kuoli paljastustensa jälkeen tammikuussa 2017 sydänkohtaukseen 56-vuotiaana, mutta kuoleman taustalla on myös epäilty olleen peitelty salamurha.
Myös EU-eroa valmisteleva Britannia, Yhdysvaltojen "erityinen ystävä", on syvällä infosodan syövereissä. En ryhdy tarkemmin esittelemään esimerkiksi Integrity Initiative-projektia, joka sekaantui vaaleihin ja sisäpolitiikkaan eri Euroopan maissa, mutta mainittakoon, että tämänkin hankkeen taustalta löytyvät paitsi Britannian hallitus ja tiedustelupalvelu, myös Nato, Facebook, Yhdysvaltojen ulkoministeriö ja monet muut amerikkalaiset hallinnolliset ja ei-hallinnolliset elimet. Valtamedia Euroopassa on vaiennut projektiin liittyvistä paljastuksista aina viime aikoihin saakka.
Riippumattomat lähteet ovat vahvistaneet, että Yhdysvallat on pitkän aikaa vaikuttanut Euroopan sisäisiin asioihin, käyttäen vieläpä juuri niitä metodeja, joista Brysselin ja lännen infosodan asiantuntijat syyttävät Venäjää. Eroavaisuudet ovat siinä, että Yhdysvaltojen sekaantuminen on paljon paremmin rahoitettua toimintaa muiden maiden vakoiluun ja informaatiosodankäyntiin verrattuna, ja toisin kuin hysteerisiin mittoihin kasvanut Venäjän demonisointi, lännen hybridivaikuttamista on ryhdytty myös totuudenmukaisesti dokumentoimaan vaihtoehtomedian ansiosta.
