Sosialismia mielellään parjaavat tahot levittävät internetissä yhä videota Juri Bezmenovista (1939-1993), joka esitellään länteen loikanneena Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:n entisenä agenttina.
Vakoilun historiaan perehtynyt Mark Hackard on kirjoittanut Bezmenovista ja hänen mainostamastaan neuvostoliittolaisesta epävakauttamisohjelmasta kriittiseen sävyyn.
Hackardin lisäksi myös toinen amerikkalainen, Robert Kearney, on valottanut twiittiketjussaan Bezmenovin huijausta. On korkea aika tuoda näitä näkökohtia esiin myös Suomessa, jossa Bezmenovin haastattelun videota myös yhä levitetään.
Bezmenov, puna-armeijan upseerin poika, työskenteli Neuvostoliiton uutistoimisto Novostin toimittajana ja pääsi 1960-luvun lopulla komennukselle Intiaan. Vuonna 1970 hän katosi Neuvostoliiton suurlähetystöstä ja matkasi hipiksi naamioituneena länteen, jossa hän ryhtyi kritisoimaan neuvostojärjestelmää ja kirjoittamaan kommunismin vastaisia pamfletteja.
Bezmenov hankki myös uuden identiteetin: hänestä tuli kanadalainen Thomas David Schuman. Hänen loistohetkensä, joka on nyt suodatettu lukuisten meemien ja videoklippien kautta sosiaaliseen mediaan, oli vuonna 1984, jolloin kirjailija G. Edward Griffin teki hänestä haastattelun.
Bezmenov myi itsensä yleisölleen entisenä KGB:n agenttina ja julisti, että Neuvostoliitto sovelsi marxilaista kumouksellista strategiaa heikentääkseen Yhdysvaltojen johtamaa länttä sisältäpäin. Tämä epävakauttamisohjelma koostui neljästä vaiheesta, joita olivat demoralisaatio, destabilisaatio, kriisi ja normalisointi.
Länsimaiset konservatiivikolumnistit ja äärioikeistolaiset ovat sittemmin tarttuneet Bezmenovin analyysiin ja ennusteisiin todisteena bolševikkien aloittamasta "kulttuurimarxilaisesta" pyrkimyksestä mädättää länsi ja sen "perinteiset arvot". Vahinko vain, ettei kriittistä analyysia uloteta vallitsevaan kapitalistiseen liberalismiin.
Bezmenov on päätynyt myös Call of Duty: Black Ops Cold War -videopelin traileriin kommunistisesta kumouksellisuudesta varoittavana Kassandrana. Hän on esillä myös New York Timesin kömpelössä Operation InfeKtion -videosarjassa vuodelta 2018, jossa väitetään Venäjän sekaantuneen Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaaleihin.
Harva on kuitenkaan kyseenalaistanut Bezmenovin tarinan ja hänen väitteensä, joista kuvaavin on hänen oletettu asemansa KGB:n ulkomaantiedustelussa. Tämä elämäkerrallinen yksityiskohta teki hänen tarinastaan sensaatiomaisen, sillä pelkän neuvostotoimittajan loikkaus tuskin olisi herättänyt suurta kiinnostusta läntisessä lukijakunnassa.
Kyseessä on silti vale: Bezmenov ei ole koskaan palvellut KGB:ssä, sanoo Hackard. Hän ei ollut KGB:n esikuntaupseeri ensimmäisessä päädirektoraatissa tai missään muussakaan Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun yksikössä. Hän ei myöskään koskaan nähnyt millaista tiedustelu-upseerien vakoojakoulutus oli, eikä hänellä ollut pääsyä KGB:n ylijohdon Palvelu A:han tai sen toimintaa valvovaan kommunistisen puolueen keskuskomiteaan.
"Aktiivisten toimenpiteiden asiantuntijaksi" itseään tituleeraava Bezmenov ei myöskään koskaan maininnut Palvelu A:n tuolloista päällikköä, kenraalimajuri Ivan Agayantsia tai tämän seuraajaa, kenraaliluutnantti Sergei Kondrashevia. Jo tämä kertoo Bezmenovin yhteyksien ja "asiantuntijuuden" olleen vain mielikuvituksen tuotetta.
Ulostuloissaan Bezmenov osoittaa, ettei hän ymmärtänyt lainkaan KGB:n harjoittamien "aktiivisten toimenpiteiden" strategista tarkoitusta. Hänen oletettu koulutuksensa sotapeleihin ja kuulusteluihin olisi ollut osa Neuvostoliiton yliopisto-opiskelijoiden pakollisia mobilisointikursseja koko kylmän sodan ajan, eikä mitään erityistä koulutusohjelmaa, joka olisi tehnyt Bezmenovista kumouksellisen toiminnan asiantuntijan.
Hackard katsoo, että kuka tahansa Sunziin sotataidon klassikkoteokseen ja käytännön psykologiaan perehtynyt henkilö voisi itse asiassa luoda esityksen nelivaiheisesta kumouksellisesta prosessista, jota Besmenov väitti Neuvostoliiton salaiseksi strategiaksi.
Bezmenov ei myöskään esitä mitään todisteita siitä, että Neuvostoliitto olisi soluttautunut amerikkalaiseen kulttuuriin ja instituutioihin edistääkseen monimutkaista, koko maailman kattavaa kampanjaansa Yhdysvaltojen tuhoamiseksi.
Bezmenov ilmentää kylmän sodan vakoiluhistoriassa loikkareiden taipumusta paisutella omaa merkitystään yhä villeimmillä väitteillä. Anatoli Golitsyn, oikea KGB:n upseeri, joka ylitti rautaesiripun kymmenen vuotta ennen Bezmenovia, viihdytti myös kuulijoitaan kertomuksilla "hirviösuunnitelmasta", jossa Neuvostoliitto ja Kiina pyrkivät yhteistuumin epävakauttamaan Amerikkaa.
Golitsyn nautti CIA:n vastavakoilupäällikön James Jesus Angletonin suojelusta, ja hänen teoriansa olivat suosittuja epäluuloisten kylmän sodan sotureiden keskuudessa kaikkialla lännessä. Alkuperäisten tietojen ehdyttyä Golitsyn ryhtyi keksimään omasta päästään uusia, entistä hurjempia väitteitä, joiden paikkaansa pitävyyttä myös CIA alkoi lopulta epäillä.
Bezmenov puolestaan oli sanomalehti Novostin epäpätevä toimittaja, jonka toimenkuvaan kuului
tuottaa propagandistista sisältöä Neuvostoliiton tarpeisiin. Vaihdettuaan puolta hän harjoitti
samaa ammattia lännen palveluksessa.
Bezmenov on yhä hyödyllinen amerikkalaismedialle ja poliittiselle eliitille ja niinpä hänen väitteensä Neuvostoliiton kumouksellisesta toiminnasta nostetaan aina välillä esiin, toteavat sekä Hackard että Kearney.
Onhan helpompaa vierittää oman poliittisen järjestelmän epäonnistumiset ja toimintahäiriöt "Kremlin sekaantumisen" tai vieläkin vanhemman "KGB:n suunnitelman" syyksi, kuin hyväksyä se tosiasia, että länttä hallitsevan eliitin oma tuhokapitalismi on ohjannut Yhdysvallat ja muut länsimaat nykyiseen sivistykselliseen rappioon ja romahdustilaan.
Antikommunismi on varma hitti oikeiston keskuudessa ja myös vasemmistoliberaalit on pitkälti saatu ohjelmoitua uuteen Venäjän- ja Kiinan-vastaisuuteen; kumpaakin osapuolta manipuloidaan dialektiikan avulla, joka häivyttää näkyvistä todelliset ratkaisut olemassa oleviin kulttuurisiin, poliittisiin ja taloudellisiin haasteisiin.
Nykyisessä sekasorrossa saattaa hyvinkin olla läsnä bolševistisen, trotskilaisen kumouksellisuuden henki: tämä perinteiset arvot kyseenalaistava "kaikkien arvojen uudelleenarviointi" ei syntynyt sosialismin, vaan Frankfurtin koulukunnan yhteiskuntateorioiden ja kansainvälisten pääomapiirien omien tarpeiden myötä.
2000-luvulla tämä kumouksellinen henki ei enää elävöitä neuvostokommunismia, joka on jäänyt jo historiaan, eikä myöskään FSB:n, nyky-Venäjän turvallisuuspalvelun toimintaa. "Kulttuurimarxismiksi" oikeistopiireissä kutsuttua projektia toteuttaa länttä hallitseva eliitti omistamiensa mediatalojen, jättiyhtiöiden, akateemisten yhteisöjen ja valtion virastojen kautta.
Call of Duty: Black Ops Cold War -videopelissä pelaajat, jotka saavat "profeetta" Bezmenovilta tietoja Neuvostoliiton uhasta Amerikalle, voivat valita hahmonsa kolmen eri sukupuolen vaihtoehdosta: pelaaja voi olla joko mies, nainen tai "ei-binäärinen" eli "muunsukupuolinen". Tällaista kulttuurimädätystä harjoittavan lännen liberaalin järjestyksen alla elävät voisivatkin kysyä itseltään, kuka tässä oikein horjuttaa ja ketä?
