 |
| Metropoliitta Amfilohije |
Toisin kuin moni trendikäs kirkonmies lännessä, Serbian ortodoksisen kirkon piispakunnan vanhin, Montenegron metropoliitta Amfilohije, ei käytä poliittisesti korrektia, sekulaarin maailman kieltä puhuessaan vakavista, kristikuntaa ja koko maailmaa koskevista elämän ja kuoleman kysymyksistä.
Metropoliitta on tullut tunnetuksi sotilasliitto Naton vastustajana. Hän on kutsunut sitä "kansainväliseksi terroristijärjestöksi". Häntä on syytetty myös "vihapuheesta" hänen tuomitessaan hlbtq-liikkeen sekä Pride-kulkueet. Läntinen arvoyhteisö, EU ja Yhdysvallat etunenässä, edustaa Amfilohijelle "antikristillisyyttä".
Sunnuntaipäivitykseksi olen koonnut joitakin keskeisiä kohtia metropoliitta Amfilohijen haastattelusta. Siinä hän puhuu "uudesta maailmanjärjestyksestä", mutta tarkoittaa itse asiassa vanhaa, angloamerikkalaissionistista unipolaarista järjestystä, joka kokee kasvavaa vastarintaa nousevan Euraasian taholta. Silti se yrittää säilyttää hegemoniansa.
Metropoliitta muistuttaa, että olemme uudessa suuressa muutosvaiheessa, joka on täynnä koettelemuksia: jälleen kerran kirkko on ristiinnaulittuna idän ja lännen välissä, tai kuten pyhä Nikolai Velimirović kirjoitti, "idän ja lännen tuolla puolen".
"Oman tietoisuuteni mukaan pyhä, katolinen ja apostolinen kirkko on ollut vuosisatojen ajan hengellinen selkäranka Aasian ja Euroopan välillä. Se on myös henkinen selkäranka nykypäivänä, idän ja lännen välisen konfliktin maavallina modernissa maailmassa. Itäisellä meidän on ymmärrettävä paitsi islamilainen itä, myös koko muu itä: buddhalainen tai kungfutselainen", opettaa metropoliitta Amfilohije.
"Toisaalla on koko itäinen sivilisaatio, ja toisaalla niin sanottu länsimaalainen, euroamerikkalainen sivilisaatio, joka perustuu imperiaaliseen ajatukseen, pakanallisen Rooman synteesiin, joka jumalallisti keisarivallan ja Rooman piispan ensisijaisuuden", Amfilohije luettelee.
Hänelle lännen "uusi etiikka" ja maallistunut elämäntapa ei edusta mitään hyvää. Läntiset arvot ovat hänen mielestään "täysin sekularisoituneita, kristinuskon vastaisia ja imperialistisia". Tällaisen avoimen antikristillisyyden alta voi serbialaisen hengenmiehen mukaan nähdä kurkistavan itsensä Saatanan koukkunokan: "satanismin, joka näyttäytyy yhä selvemmin käyttämällä kaikkia nykyaikaisia työkaluja ja pakottamalla itsensä kaikkialle maailmaan".
Amfilohijen mukaan tätä maailmanjärjestystä, sen maailmankatsomusta ja "uutta, radikaalia antikristillisyyttä" vastassa seisoo yhä "Euroopan ja Aasian välinen henkinen selkäranka - Kristuksen ortodoksinen kirkko". Metropoliitta katsoo, että kirkkoa vastaan hyökätään, se yritetään hajottaa ja tuhota, "koska niin kauan kuin se on olemassa, tämä uusi ideologia ei voi saada valtaansa koko maailmaa".
Konstantinopolin ja Moskovan patriarkaattien nykyisellä kiistalla on poliittiset syynsä, mutta kyse on myös hengellisestä kamppailusta. Amfilohijen näkemys on, ettei Ukrainan skismaattinen ja länsimielinen pseudopatriarkka "Filaret" Denisenko palvele Kristuksen kirkkoa, vaan "euroamerikkalaisen sivilisaation länsimaista, pakanallis-imperialistista ideaa, joka on johtanut lankeemuksen tilaan".
Metropoliitta näkee lähihistoriassa ennusmerkkejä: "kun Neuvostoliitto hajosi ja euroamerikkalainen valloittajahenki syöksyi uuteen kampanjaan, ensimmäiseksi se pommitti ortodoksista maata. Ei ole sattumaa, että kaikki tuo tapahtui ortodoksisen Serbian maaperällä.
Tämä oli vasta alkua [läntisen] maailmanjärjestyksen imperialistiselle laajentumiselle ja suunnitellulle hyökkäykselle Venäjää vastaan. Tämä on täysin selvää, kun tarkastellaan tämän päivän Ukrainan tapahtumia", Amfilohije sanoo.
"Tänä kirkon kärsimyksen kriittisenä aikana, kun idän kirkko on maailman hengellinen selkäranka, tärkeintä on kirkon läsnäolo. Kristus loi sen vapaaksi tämän maailman vallasta, jotta se voisi olla samanlainen todistaja Jumalalle kuin Job oli, ja tuoda takaisin kaiken sen, mikä on kadonnut. Sen kautta Jumala suojelee uskollisten kansojen sieluja ja samaan aikaan kirkko on todellinen leipä nykymaailmalle. Kukaan ei ollut niin profeetallisen tietoinen tästä kuin Dostojevski, joka kirjoitti, että tuleva, terve kirkko on ainoa pelastus modernille maailmalle ja ihmiskunnalle."
80-vuotiaan metropoliitan historian ymmärrys on selkeää: "Se, mikä tässä on erityisen hämmästyttävää on, että Eurooppa, Yhdysvallat ja Nato taistelivat seitsemänkymmentä vuotta tuhotakseen Neuvostoliiton, ja he saivat sen tehtyä. Mutta nyt sama Eurooppa varjelee kommunistihallinnon keskeisimpiä [ideologisia] tuotoksia, kuin ne olisivat jumalallisia ilmoituksia."
"Esimerkiksi, milloin piirrettiin rajat Ukrainan ja Venäjän välille ja muille entisen Neuvostoliiton maille? Kuka teki sen? Kommunistit piirsivät rajat sekä venäläisille että meille serbeille. Nyt, 'puolustaakseen ihmisoikeuksia', amerikkalaiset ja eurooppalaiset tukevat uusfasisteja Ukrainassa säilyttääkseen tämän Neuvostoliiton aikaisen perinnön. Kysynkin, miksi? He käyttävät kommunismin perintöä saavuttaakseen omat imperialistiset
tavoitteensa."
Amfilohije ei puhu läntisen unipolarismin puolesta: "On täysin selvää, että moderni länsi, saavuttaakseen tavoitteensa, pyrkii avoimesti tuhoamaan slaavilaisen yhtenäisyyden. Ne, jotka taistelivat kommunismia ja bolševismia vastaan, ovat nykyisin kommunismin perinnön voimakkaimpia suojelijoita. Kommunismin kultaisen vasikan sijaan he kumartavat nyt Brysselin kultaista vasikkaa, edistääkseen omia intressejään."
Isompi kuva ja geopolitiikka yhdistyy hengelliseen taisteluun metropoliitan ymmärryksessä: "Ukrainassa, Venäjällä sekä Lähi-idässä taistellaan nyt öljystä, luonnonvaroista ja teollisesta vauraudesta. He [globalistit] ovat tehneet idästä helvetin, hyödyntäen aiemmin luomiaan al-Qaida- terroristeja.
Samaan aikaan Kristuksen kirkko tuhoutuu Lähi-idässä. Fanaattiset islamistiset liikkeet [globalistien kätyrit], tuhoavat sieltä koko kristinuskon. Ja jälleen meillä on vastassa täysin antikristillinen ideologia, joka toimii uuden maailmanjärjestyksen eduksi kaikilla ihmisen elämänaloilla. Se pyrkii alistamaan kaiken itselleen."
Entä sitten meillä? "Samanaikaisesti ihmiset ovat palaamassa pakanallisen Rooman 'leivän ja sirkushuvien' maailmaan; sillä välin kristinuskon loputkin jäänteet siivotaan pois Euroopasta ja Yhdysvalloista. Ortodoksisuus on nykyajan Job kärsimyksineen. Voit ottaa siltä pois kaiken muun, mutta et voi viedä sen sielua; Jumala säilyttää sielun. Todisteena tästä on kaikki se, mikä on tapahtunut kahden vuosituhannen aikana ruhtinas Vladimirin ajoista."
