Kiinan presidentti Xi Jinping vieraili alkuviikosta myös Ranskassa presidentti Emmanuel Macronin luona. Molemmat valtion päämiehet ilmaisivat haluavansa "tiiviimpää yhteistyötä Euroopan unionin ja Kiinan välille". Eurokraattien keskuudessa on kuitenkin noussut esiin huoli liittyen Pekingin massiivisiin investointeihin Euroopassa, joten Xi rauhoitteli Pariisissa EU:n johtoa.
Xin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen, Macron vaati puheessaan "vahvaa Eurooppa-Kiina-kumppanuutta", ja lisäsi, että suhteiden on perustuttava "monenkeskisyyteen", sekä "oikeudenmukaiseen ja tasapainoiseen kaupankäyntiin". Kiinalaiset valtiolliset yritykset tekivät suurkauppoja Xin Euroopan kiertueen aikana, ja Ranskassakin allekirjoitettiin viisitoista kauppasopimusta. Ranska ja Saksa kritisoivat Italiaa, mutta pyrkivät itse sopimaan Kiinan kanssa hyvistä kaupoista. Itsekkäiden syiden lisäksi taustalla vaikuttanee myös Yhdysvaltojen painostus?
Saksan ulkoministeri ja eurofederalisti Heiko Maas puolestaan sanoi saksalaisessa Welt amm Sonntagg-lehdessä, että "maailmassa, jossa on Kiinan, Venäjän ja kumppanimme Yhdysvaltojen kaltaisia jättiläisiä, me voimme selviytyä vain, jos olemme yhtenäisiä Euroopan unionissa". Maas siis elättelee toiveita blokkien maailmasta, jossa EU olisi yksi keskeinen toimija (mutta yhä Yhdysvalloille alisteinen?). Xi Jinping tuli EU-pamppuja vastaan ja väitti vakavalla naamalla - ehkä näpäytyksenä Trumpin hallinnolle - että Eurooppa on "merkittävä pooli" maailmanpolitiikassa.
Kiinan johtaja painotti, että "yhtenäinen ja hyvinvoiva Eurooppa sopii yksiin [Kiinan] multipolaarisen maailman näkemyksen kanssa". Presidentti Xi lisäsi, että "Kiina tukee Euroopan integraatiokehitystä". Kiinalaisissa lehdissä on jo aiemmin kirjoitettu turhautuneeseen sävyyn, kuinka Eurooppa yhä kiltisti tottelee Yhdysvaltojen komentoa omien intressiensä ajamisen sijaan. EU:n johto puolestaan vaatii Pekingiltä "vastavuoroisuutta", mitä tulee kaupankäyntiin ja investointeihin. Jopa Merkel kuitenkin totesi, että Eurooppa haluaa olla mukana uuden silkkitien hankkeessa.
Toisin kuin läntinen propagandakoneisto antaa ymmärtää, sekä Kiina että Venäjä haluavat "vahvan Euroopan", eivät heikkoa, epäyhtenäistä ja taloudeltaan näivettyvää Eurooppaa. Valitettavasti nykymuotoinen EU ei anna sellaista kuvaa itsestään: se on sisäisesti heikko, liiallisen maahanmuuton aiheuttamien yhteiskunnallisten, taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien ryvettämä, ja Yhdysvaltojen ohjailtavissa. Myös sen johto Junckerista aina Merkeliin ja Macroniin, on kansalaisten keskuudessa epäsuosiossa. Niinpä mistään todellisesta yhtenäisyydestä on hankala puhua.
Koko Eurooppa tarvitsisi radikaalia muutosta. Kansakunnille tulisi palauttaa päätöksentekovalta Brysselin kalergilaiselta koneistolta. Muutenkin eurooppalaista yhteistyötä tulisi kehittää vapaaehtoisemmalta pohjalta suvereenien valtioiden välillä. Valitettavasti nykyinen poliittinen ja taloudellinen eliitti ei halua tällaista "paluuta menneisyyteen". Toisaalta sitä ei pidetä realistisena vaihtoehtona edes kaikissa euroskeptisistä puolueissakaan. Oma lukunsa ovat Britannian EU-eron mahdolliset vaikutukset.
Jos Euroopan unioni ei kykene uudistumaan, sen yhdentymiskehitys vaarantuu; onko siis näköpiirissä paluu kansallisvaltioiden ja omien valuuttojen aikaan? Polarisoituneet näkemykset kohtaavat myös tulevissa europarlamenttivaaleissa. Saattaa olla, että nyky-EU kitkuttelee vielä vuosia, ellei jokin uusi konflikti tai ennustettu finanssikriisi sitten sysää koko mannerta kaaoksen valtaan. Joka tapauksessa Kiinan vaikutusvalta Euroopassa kasvaa. Suomessa taas ei juurikaan ajeta kansallisia etuja, vaan toteutetaan sokeasti Euroopan merentakaisen miehittäjän ja Brysselin byrokraattien tahtoa. Tästä ei seuraa meille mitään hyvää.
