 |
| Kahlittu maaorja entisajan Tiibetissä |
Tällä viikolla tulee kuluneeksi kuusikymmentä vuotta siitä, kun Kiinan kansantasavalta lakkautti orjuuden Tiibetissä dalai-laman paettua maasta. Harvat tietävät, että dalai-lama omisti kuusituhatta orjaa, ennen kuin siitä tehtiin laitonta. Mutta hei, Hollywoodin ja amerikkalaisen propagandan luoma kuva Tiibetistä ei voi olla väärä, eihän? Suosittelen tutustumaan esimerkiksi tutkija Michael Parentin antamaan rehellisempään kuvaukseen.
Aikalaiset, jotka elivät Tiibetin feodaalisen teokratian armoilla, ovat kuvanneet tuota aikaa "helvetilliseksi", mutta silti monet länsimaiset aktivistit jatkavat "vapaan Tiibetin" mantran hokemista, autuaan tietämättöminä alueen historiasta. Hyvin harva länsimaissa tietää Tiibetin aiemmista oloista, ja luottaa mieluummin CIA:n kanssa liittoutuneen uskonnollisen johtajan säteilevään karismaan. Nyt puhutaan myötätunnosta ja meditoidaan buddhalaisittain, mutta entisajan Tiibet oli Euroopan tavoin sotien ja uskonnollis-poliittisten juonittelujen riivaama synkkä ja julma paikka.
Tiibetiläisiä on noin kuusi miljoonaa. Noin puolet tästä väkimäärästä, 2 862 000, asuu Tiibetin autonomisella alueella. He muodostavat yhdeksänkymmentä prosenttia autonomisen alueen 3 180 000 asukkaasta. Kahdeksan prosenttia, 250 000, alueen väestöstä on kiinalaisia. Useimmat han-kiinalaiset asuvat Tiibetin pääkaupungissa Lhasassa. Väite siitä, että han-kiinalaiset olisivat sankoin joukoin muuttaneet Tiibetiin "kiinalaistamaan" aluetta, on hölynpölyä. Monet han-kiinalaiset sijoittuivat Tiibetiin töihin aloille, joihin tiibetiläiset eivät olleet kouluttautuneet. Valtaosa tiibetiläisistä asuu autonomisen alueen maaseudulla, perinteisiä ammattitaitoja ja maanviljelystä harjoittaen. Tilanne saattaa muuttua, sillä myös tiibetiläiset saavat nykyaikaisten opetussuunnitelmien mukaista koulutusta.
Kuudesta miljoonasta etnisestä tiibetiläisestä yli puolet asuu autonomisen alueen ulkopuolella, monet muissa autonomisissa maakunnissa, kuten Qinghaissa, Sichuanissa ja Yunnanissa, joissa valtaväestö koostuu han-kiinalaisista. Loput ovat asettuneet asumaan muualle Kiinaan; miltei jokaisessa urbaanissa keskuksessa on myös oma tiibetiläinen yhteisönsä. Tiibetin kiinalaiset ovat siis olennainen osa Kiinan kansakuntaa. Tiibetiläinen diaspora taas koostuu noin 150 000 ihmisestä. Heistä suuri osa on CIA:n vuonna 1959 organisoimaan "kansannousuun" osallistuneiden, sittemmin Kiinasta Intiaan paenneiden, aktivistien jälkeläisiä.
Useat länsimaiset Tiibetin itsenäisyyttä ajavat tahot kuvittelevat auttavansa Kiinan tiibetiläisiä vaatiessaan "vapaata Tiibetiä". Itse asiassa he vain tukevat Yhdysvaltojen hybridisodankäyntiä ja pyrkimystä hajottaa Kiina. Tiibetissä amerikkalaisia kiinnostavat sen luonnonvarat ja geostrateginen sijainti. On äärimmäisen naivia kuvitella, että Yhdysvaltojen valtiokoneistoa ja sotateollista kompleksia kiinnostaisi tiibetiläisten "itsenäisyys", aivan kuten Yhdysvaltoja ei kiinnostanut Korean tai Vietnaminkaan suvereenius.
Kiina puolestaan on investoinut satojen miljardien edestä Tiibetiin, säilyttäen sen kulttuuriperintöä, rakentaen infrastruktuuria, sekä tarjoten terveyspalveluja ja koulutusta tiibetiläisille. Tämä ei sovi lännen luomaan narratiiviin, joka jo varhain valjasti dalai-laman ja erilaiset tiibetinbuddhalaiset lahkot lännen propagandakoneiston käyttöön. Huvittava yksityiskohta on, että "Tiibet tiibetiläisille"-vaatimuksia esittävät länsimaiset hyvät ihmiset™ pitävät samaan aikaan Euroopan pakonomaista monikulttuuristamista vastustavia ihmisiä "rasisteina". Lännen Tiibet-propagandan nielleitä larppaajia eivät kaksoisstandardit haittaa.
