maanantai 4. maaliskuuta 2019

Yhdysvaltojen sota Kiinaa ja Venäjää vastaan

Trumpin hallinto käy jo sotaa sekä Kiinaa että Venäjää vastaan, kirjoittaa geopolitiikan tuntija James O'Neill. Vaikka kyseessä ei (vielä) olekaan varsinainen aseellinen yhteenotto, sodankäynti on O'Neillin mukaan kaiken aikaa käynnissä muilla tavoin.

Yhdysvallat on iskenyt Venäjää vastaan laajoilla pakotteilla, jotka koskettavat Venäjän hallitusta, yksityishenkilöitä ja yhtiöitä. Pakotteilla on selkeästi geopoliittisia tavoitteita. Nord Stream 2 on yksi esimerkki. Yhdysvaltojen ulkoministeri Pompeo ja varapresidentti Pence vierailivat vähän aikaa sitten Euroopassa uhkailemassa Nord Stream-projektissa mukana olevia euromaita ja yhtiöitä. Amerikkalaiset vaativat, että eurooppalaisten pitäisi ostaa paljon kalliimpaa nesteytettyä maakaasua Yhdysvalloista saakka.

Amerikkalaiset poliitikot ja media esittävät jatkuvasti syytöksiä Venäjän "sekaantumisesta" Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden sisäisiin asioihin. Vaalivaikuttamisesta puhutaan meilläkin, vaikka eduskunnassa ei istu yhtäkään Venäjä-mielistä puoluetta. Myös suomalainen media toteuttaa lännen infosodan linjaa: Venäjästä ei enää lainkaan uutisoida neutraaliin, vaan ainoastaan negatiiviseen sävyyn. Objektiivisuus on hylätty täysin. Samaan aikaan Yhdysvallat puuttuu kaiken aikaa Euroopan sisäisiin asioihin, ja uhkailee EU:n eri jäsenmaita yhteistyöstä Venäjän, Iranin ja Kiinan kanssa. Tilanteen ironiaa eivät amerikkalaisen hegemonian kannattajat tunnu huomaavan, tai ainakaan se ei heitä sanottavammin häiritse.

"Sotaa" Kiinaa vastaan käydään jo monella rintamalla, ja niin sanottu kauppasota on yksi ilmeisin esimerkki. Tullit, joita kiinalaisille tuotteille on asetettu, ovat haitallisia niin amerikkalaisille itselleen, kuin koko maailmankaupalle ylipäänsä. Kiinaan kohdistuu myös kybersodankäynti, sotaharjoitukset aivan Kiinan alueellisessa läheisyydessä, 400 Kiinaa vastaan suunnattua sotilastukikohtaa, sekä jatkuva läntinen propagandavirta siitä, kuinka Kiina vakoilee, varastaa älyllistä pääomaa ja yrittää mukamas saada köyhiä maita "velka-ansaan".

Mitkään näistä syytöksistä eivät kestä vakavaa tarkastelua, mutta se ei ole tässä pääasia, sanoo O'Neill. Ne ovat osa määrätietoista taktiikkaa, jolla yritetään eristää Kiina, heikentää sen kehitystä, ja estää sitä haastamasta amerikkalaista hegemoniaa maailman eri kolkissa. Kuten Yhdysvaltojen viimeisimmässä turvallisuusselonteossa todetaan, Kiinan Vyö ja tie-kehityshanke laajentaa Kiinan globaalia, taloudellista ja poliittista valtaa ja vastaavasti vähentää Yhdysvaltojen valtaa. Yhdysvallat pyrkii "estämään vihollisen menestyksen" ja "suojelemaan intressejään". Kaikki keinot ovat Yhdysvalloille sallittuja.

Kauppasota, jonka Yhdysvallat on aloittanut Kiinaa vastaan, ei todellisuudessa johdu kaupan epäsuhtaisuudesta maiden välillä. Kuten Michael Klare kertoo lainaten vuodettuja dokumentteja, kauppasodan tavoite on sabotoida Made in China 2025-ohjelmaa. Tämän kansallisen kehityssuunnitelman tarkoitus on edistää teknologian kehitystä eri aloilla sekä tehdä Kiinasta tekoälyteknologian suurvalta vuoteen 2025 mennessä. Yhdysvaltojen tavoite kauppaneuvotteluissa on pakottaa Kiina hyväksymään Amerikalle alisteinen rooli kaikilla aloilla nyt ja tulevaisuudessa. On tietysti turha kuvitella, että kiinalaiset suostuisivat tällaiseen järjestelyyn.

Kampanja Huaweita vastaan on vain yksi osa laajempaa amerikkalaista strategiaa. Huaweita syytetään siitä, että se on Kiinan hallituksen kätyri ja sen 5G-teknologia, jolla se jo johtaa maailman teknologiakenttää, olisikin Kiinan väline vakoilla Yhdysvaltoja ja muuta maailmaa. Jälleen syytösten ironia jää monilta huomaamatta. Jo 60-luvulla aloitetusta Echelon-projektista lähtien amerikkalaiset ja heidän liittolaisensa (Five Eyes-maat Australia, Kanada, Uusi-Seelanti ja Englanti), ovat seuranneet yksityisten ihmisten, yhtiöiden ja hallitusten viestintää ympäri maailman. Edward Snowdenin paljastukset tarjosivat lisätietoja kansallisen turvallisuusvirasto NSA:n laajamittaisesta sähköisestä vakoilusta.

Five Eyes-partnerit monitoroivat kukin omaa lohkoaan maailmasta. Englannissa tämä suoritettiin Yorkshiren Menwith Hillistä käsin, Australiassa Pine Gapista, Uudessa-Seelannissa Waihopaista ja Yhdysvalloissa Coloradossa sijaitsevasta Buckelyn lentotukikohdasta. Moderni teknologia on vain laajentanut tämän sähköisen vakoilun laajuutta ja soveltamisalueita. Suuri osa tästä vakoilusta pyrkii tuomaan kaupallista etua amerikkalaisille suuryrityksille. Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Amerikkalaiset vakoilivat brittejä jo 1800-luvulla, jolloin Britannia oli johtava teollisuusvaltio. Teollisuusvakoilu ja tekijänoikeuksien varkaudet eivät ole mikään uusi keksintö.

Kiina on nyt maailman johtava maa patenttihakemuksissa, joita se teki vuonna 2017 1,38 miljoonaa kappaletta, kun taas Yhdysvalloissa hakemuksia tehtiin hieman alle 607 000. Toisin kuin lännen media antaa ymmärtää, O'Neillin mukaan Kiina jos joku on todennäköisimmin immateriaalioikeuksien varkauksien uhri. On jo todisteita myös siitä, että Yhdysvallat reagoi paljastuksiin venäläisten ohjusten ylivoimaisuudesta yrittämällä varastaa tietoja venäläisestä aseteknologiasta.

Valtaosa maailman maista uskoo, ettei Yhdysvaltojen hyökkäys Venäjää ja Kiinaa vastaan onnistu, kirjoittaa O'Neill. Hänen mukaansa yksi syy maiden suurempaan halukkuuteen vastustaa Yhdysvaltojen ​​hegemonisia vaatimuksia on kasvava ymmärrys siitä, että Yhdysvaltojen öykkäröinti perustuu taloudelliseen rakenteeseen, joka on romahtamaisillaan.

Financial Timesin mukaan Yhdysvaltojen on myytävä 12 miljardin dollarin edestä joukkovelkakirjoja tulevan vuosikymmenen aikana. Sekä Kiina että Venäjä ovat lakanneet ostamasta amerikkalaisia bondeja. Yhdysvaltojen on joko löydettävä vaihtoehtoisia ostajia (mikä on epätodennäköistä) tai vähennettävä menojaan (mikä on vielä epätodennäköisempää). Jos valtiot toisensa jälkeen lakkaavat vielä käyttämästä dollaria kaupan välineenä, se jouduttaa amerikkalaisen hegemonian alasajoa, mutta lisännee myös sodan uhkaa.

Presidentti Trump on ilmoittanut aikovansa ​​kasvattaa jo ennestään ennätyskorkeita sotilasmenoja sekä kilpailla Kiinan kanssa 5G-markkinoilla. O'Neillin mielestä Yhdysvalloilla ei ole nykyisellään kykyä kilpailla kiinalaisten tai venäläisten kanssa, tästä esimerkkinä valtava kuilu hypersonisen ohjusteknologian saralla. Juuri tämä kyvyttömyys oikeaan kilpailuun ajaa Yhdysvallat nykyisenlaiseen sodankäyntiin: tullisotiin, hybridisotiin, pakotteisiin, kiusaamiseen ja taloudelliseen sabotointiin.

Mihin tämä sitten voi johtaa? Sodankäynnillä on korkeintaan viivästävä vaikutus Kiinan väistämättömään nousuun, jossa on loppujen lopuksi kyse vain sellaisen historiallisen aseman palauttamisesta, jonka Euroopan siirtomaa-ajan ylivalta keskeytti. Pahimmassa tapauksessa tilanne voi johtaa todelliseen sotaan, mikä perustuu Yhdysvaltojen harhaanjohtavaan uskomukseen siitä, että amerikkalainen sodanjälkeisen ajan hegemonia voi säilyä loputtomiin.