 |
| Khalifa Haftar |
Libyasta on tullut sodan runtelema epävakauden tyyssija, jossa kilpailevat valtakeskittymät ja lukemattomat terroristijärjestöt, orjakauppiaat, jengit ja klaanit kähinöivät keskenään. Nyt valtamediassa kirjoitetaan siitä, että kahdeksan vuoden kaaoksen ja anarkian jälkeen, Libya olisi vaarassa ajautua "täysimittaiseen sisällissotaan". Ehkä sisällissota voi pikemminkin vihdoin päättyä?
Viimeisin suuri yhteenotto on alkanut Tripolissa majailevan, YK:n, Yhdysvaltojen ja EU:n tunnustaman hallituksen, sekä maan itäosia hallitsevan, kenraali Khalifa Haftarin johtaman, "Libyan kansallisarmeijan" välillä. Viime viikolla Haftar määräsi joukkonsa etenemään kohti Libyan pääkaupunkia, Tripolia. YK:n pääsihteeri António Guterres vieraili kaupungissa yrittäen saada osapuolia neuvottelupöytään, mutta tuloksetta. Taistelut jatkuvat.
Outo yksityiskohta asiassa on se, että Khalifa Haftar on itse asiassa Yhdysvaltojen kansalainen, joka muutti ensimmäisen kerran Amerikkaan vuonna 1990, luovuttuaan tehtävistään Gaddafin johtamassa Libyassa. Haftarin johtamaa Libyan kansallisarmeijaa taas tukevat Yhdysvaltojen arabiliittolaiset, kuten Egypti, Arabiemiirikunnat ja Saudi-Arabia. Erikoista on myös se, että Haftar mieltää vihollisekseen Tripoliin perustetun hallituksen, joka on Washingtonin ja Brysselin tunnustama. Onko kulissien takana laadittu uusia suunnitelmia Libyan suhteen?
Ennen Naton aloittamaa sotaa Libyassa vuonna 2011, tilanne oli toisenlainen. Maa oli poliittisesti yhtenäinen, eikä naapurimaiden kanssa ollut ongelmia. Libyalla oli hyvät suhteet Saharan eteläpuolisiin afrikkalaisiin valtioihin, useimpiin Aasian maihin sekä Eurooppaan. Gaddafi piti myös huolen siitä, ettei Libyaa käytetty laittomasti kulkureittinä Eurooppaan. Vuonna 2011 hänet kuitenkin brutaalisti syrjäytettiin Yhdysvaltojen ja Naton toimesta, ja Libya saatettiin kaaoksen valtaan. Valta(vale)media ei sitä mainitse, mutta vallankaappauksen taustalla vaikutti Gaddafin uskalias pyrkimys irtautua dollarihegemoniasta.
Joka tapauksessa, Libya on surullinen malliesimerkki siitä, miten maalle käy Naton väliintulon jälkeen. Irak on yhä monin tavoin vaarallisempi, epäyhtenäisempi ja köyhempi maa, kuin se oli ennen Yhdysvaltojen johtamaa sotaa vuonna 2003. Entisen Jugoslavian tasavallat ovat myös olleet vaikeuksissa 90-luvulta lähtien. Ukraina ja Syyria ovat jakautuneet sisäisesti sen jälkeen, kun länsivallat päättivät sekaantua niiden sisäisiin asioihin, ja käyttää niitä pelinappuloina geopoliittisessa pelissään.
Voidaan siis objektiivisesti todeta, että joka kerta, kun länsivallat käyttävät sotilasmahtiaan, tai pyrkivät vaihtamaan vallanpitäjiä jossakin maassa, varmoja häviäjiä ovat paikalliset asukkaat. Libyassa kärsitään yhä Naton sotilaallisen väliintulon seurauksista. Erikoisen tilanteesta tekee se, että nyt taistelua käydään Yhdysvaltojen tunnustaman paikallisen hallituksen ja Yhdysvaltojen kansalaisen, Khalifa Haftarin joukkojen välillä. Jopa Yhdysvallat on vetänyt joukkojaan alueelta taistelujen tieltä.
Väitetään, että 75-vuotiaan Haftarin pyrkimyksenä on päästä öljyvauraan Libyan valtiaaksi, mutta tekeekö mies sittenkin vain työtä käskettyä? Haftar on myös sanonut haluavansa "yhdistää Libyan". Lähteestä riippuen, hänellä on väitetty olevan milloin Venäjän, milloin Trumpin hallinnon, tuki takanaan. Euroopan maille Libya on ollut murheenkryyni pakolaisvirtojen takia. Ratkeaako Libyan kohtalo maan sisäisten voimien, Yhdysvaltojen, Naton ja Venäjän välisessä geopoliittisessa pelissä?
