 |
| Volodymyr Zelenskyi |
Lehdet ovat jo kirjoittanneet meillä "protestivaaleista": Petro Porošenko haluttiin suistaa pois vallasta, ja jopa näyttelijä kelpasi hänen paikalleen.
Maailmalla on kirjoitettu myös siitä, kuinka Israelin lisäksi, Ukraina on nyt ainoa maa maailmassa, jossa on sekä juutalainen pääministeri että presidentti. Ukrainan valtakuvioita seuranneille tämä asiantila ei liene mikään yllätys.
Porošenko nousi aikoinaan valtaan, paitsi lännen tuella, myös lupauksella korruption kitkennästä ja rauhasta itä-Ukrainassa. Edistystä ei ole juuri tapahtunut: korruptio rehottaa ja Ukraina on itärajallaan edelleen sodassa Donetskin ja Luganskin itsenäisiksi julistautuneiden kansantasavaltojen separatisteja vastaan.
Zelenskyi oli presidenttiehdokkaana erikoinen, sillä hänellä ei ole poliittista kokemusta, eikä kukaan ole päässyt selvyyteen siitä, mikä tämä tv:stä tuttu julkimo on miehiään. Zelenskyi ei ole esittänyt sen kummemmin mitään kampanjalupauksia tai tarkempaa poliittista ohjelmaa. Zelenskyi on kuitenkin innoissaan voitostaan. "Me teimme sen yhdessä", hän puhui ukrainalaisille vaalituloksen selvittyä, "lupaan, etten tuota teille pettymystä". Näinköhän?
Ukrainan nykyinen presidentti Porošenko on sanonut, ettei hän aio jättää politiikkaa (eri asia on, jättääkö politiikka hänet?). Parlamentin enemmistö on tosin yhä Porošenkon liittolaisten hallussa. He haluavat Kiovan jatkavan lähentymistä Euroopan unioniin ja sotilasliitto Natoon, mutta kukaan ei vielä tiedä, mikä on Zelenskyin ja hänen taustavoimiensa mielipide näiden suunnitelmien suhteen. Yhdysvalloilla lienee myös oma sanansa sanottavana.
Zelenskyin taustalla vaikuttaa voimakkaasti yksi Ukrainan rikkaimmista oligarkeista, Ihor Kolomoiskyi, joka omistaa myös televisiokanavat, jotka promotoivat Zelenskyiä vaalikampanjan aikana. Osa Ukrainan oligarkeista ei ole ollut tyytyväinen kehityksen suuntaan, eivätkä he ole onnistuneet hyötymään Euroopan unionista taloudellisesti. EU on ollut avoimen haluton integroimaan Ukrainaa unioniin, eikä myöskään Yhdysvallat ole yrittänyt tehdä Ukrainasta Naton jäsenmaata.
Zelenskyiä kannatti myös oligarkki Rinat Ah’metov, joka on välillä tukenut itä-Ukrainan itsenäisiksi julistautuneita kansantasavaltoja. Donbassin konfliktin alkuaikoina mies pelasi molemmilla puolilla; aluksi hän oli Nato-mielisten oligarkkien joukossa, mutta omaksui myöhemmin neutraalimman roolin, pyrkien ohjailemaan Donbassin separatistien sosialistisia ja kommunistisia elementtejä. Monet taistelijat ja kansalaiset uskovat Ah'metovin pettäneen Donbassin separatistit.
Paul Antonopoulos kirjoittaa, että Ah'metov ja Kolomoiskyi ovat kansan silmissä epäkarismaattisia hahmoja, toisin kuin Porošenko, joka osasi siirtyä roolista toiseen. Zelenskyi on nyt näiden oligarkkien nukkehallitsija, jonka halutaan tekevän työtä käskettyä. Jää nähtäväksi, mihin tämä Ukrainan oligarkkien nyt vallan kahvassa oleva siipi pyrkii suhteessaan Venäjään, Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.
