Trumpin hallinto ei aio myöntää enää erivapauksia iranilaisen öljyn ostajille, kirjoittaa Daniel Larison.
Washington on kertonut kahdeksalle maalle - Kiinalle, Intialle, Japanille, Etelä-Korealle, Taiwanille, Turkille, Italialle ja Kreikalle - että niitä ei enää vapauteta Yhdysvaltojen pakotteista, jos ne jatkavat öljyn tuontia Iranista. Pakotteita koskevat poikkeusluvat ovat voimassa 2. toukokuuta saakka.
Kun Iranin öljysektoria koskevat sanktiot tulivat voimaan viime marraskuussa, Trumpin hallinto myönsi alun perin poikkeuslupia iranilaisen öljyn tuojille, jotta öljyn hinta ei äkillisesti nousisi; nyt tämä välivaihe on päättymässä. Yhdysvaltojen taloudellinen sodankäynti Irania vastaan vain kiihtyy, ja siitä saavat nyt osansa myös eräät maailman suurimmat taloudet ja Amerikan omat kauppakumppanit.
Pakotepolitiikan kiristäminen aiheuttaa varmasti vaikeuksia Iranin kansalle, ja se vahingoittaa Yhdysvaltojen ja muiden suurten talousmahtien, kuten Kiinan ja Intian, välisiä suhteita. Pakotteilla ei ole kuitenkaan havaittavaa vaikutusta Iranin vallanpitäjiin tai hallituksen käyttäytymiseen. Larison väittää myös, että ainakin Intia, Kiina ja Turkki tulevat ignoroimaan Yhdysvaltojen vaatimuksen luopua iranilaisen öljyn ostamisesta. Iranin hallinto on sanonut varautuneensa "kaikkiin skenaarioihin".
Päätös luopua poikkeusluvista iranilaisen öljyn tuonnissa vaikuttaa maailman öljymarkkinoihin, jotka ovat odottaneet presidentti Trumpin päätöstä poikkeusluvista. Virkamiehet tosin sanovat, että markkinoiden häiriöiden pitäisi olla vähäisiä kahdesta syystä: tarjonta on nyt kysyntää suurempaa, ja Trumpin mukaan muut öljyntoimittajat, kuten Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, kykenevät korvaamaan pakotteiden aiheuttaman erotuksen.
Venezuelan ja Iranin öljysanktioiden sekä Libyan lisääntyneen epävakauden takia (jota Trumpin hallinto on myös tukenut) öljyn hinta tulee todennäköisesti nousemaan. Trumpin hallinnon pakkomielle Iranista aiheuttaa merkittäviä taloudellisia häiriöitä useille tahoille, ilman että sen tavoittelemat poliittiset muutokset Iranissa kuitenkaan toteutuisivat.
Päätös lopettaa erivapauksien myöntäminen iranilaisen öljyn ostajille on Larisonin mielestä viimeisin esimerkki siitä, että Trump on antanut periksi
kaikkein pahimmille Iranin vastaisille fanaatikoille, joita hänen lähipiirissään on. Washington on päättänyt kurittaa Irania yhä tiukemmalla otteella, luottaen siihen, että muut maat kiltisti tottelevat Washingtonin typerimpiäkin käskyjä.
Johtaako tämä Iranin vastaiskuun? Iranin vallankumouskaartin merivoimien kommodori Alireza Tangsiri on jo varoittanut, että Iran on valmis sulkemaan Hormuzinsalmen muidenkin öljymaiden tankkereilta, jos Iranin oma öljynkuljetus estetään. Salmen läpi kulkee viisitoista tankkeria päivässä eli noin 20 prosenttia maailman öljystä.
Yhdysvaltojen yksipuolista päätöstä kieltää muilta mailta öljyn ostaminen Iranilta, on jo herättänyt ärtymystä maailmalla. Trumpin hallinnon sanelupolitiikka menee jo yli jopa Yhdysvaltojen tavanomaisesta, öykkäröivästä ulkopolitiikasta. Nyt Yhdysvallat haluaa yksin määrätä, kuka saa käydä kauppaa kenenkin kanssa globaaleilla markkinoilla.
Yhdysvallat yrittää nyt kertoa esimerkiksi Kiinalle, maailman toiseksi suurimmalle taloudelle, että sillä ei ole itsenäistä päätäntävaltaa, mitä tulee kaupankäyntiin Iranin kanssa. Jos Yhdysvaltojen annetaan yksipuolisesti puuttua muiden maiden kauppapolitiikkaan, kansallista itsemääräämisoikeutta ei käytännössä ole olemassa missään maailman kolkassa, on vain Trumpin johtama amerikkalainen imperiumi.
Yhdysvaltojen komentelu ei vain mene enää läpi. Kun häikäilemättömät valehtelijat, kuten ulkoministeri Mike Pompeo ja kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John Bolton, väittävät Iranin olevan "maailman suurin terrorismin tukija", kukaan muu ei usko tällaiseen väitteeseen, paitsi kaikkein fanaattisimmat Trump-fanit ja sotahullut neokonservatiivit. Amerikkalaisetkin ovat kyllästyneet sotiin Lähi-idässä, ja juuri sodanvastaiset vaalilupaukset olivat Trumpin tie valtaan.
Iran on otettu Washingtonin kohteeksi, Kiinan ja Venäjän ohella, jotta Yhdysvallat saisi palautettua dominoivan asemansa maailmanpolitiikassa. Toki myös sionisteilla on ollut osuutensa asiassa. Geopoliittinen peli jatkuu, mutta en usko, että Yhdysvallat tulee sitä enää voittamaan. Todellisuudessa pakotepolitiikassakin on kyse vain angloamerikkalaisen, liberaalin maailmanjärjestyksen kuolinkouristuksista. Toivottavasti Iran kestää, ja saa tukea Yhdysvaltojen kilpailijoilta.