Lindin mielestä erilaisten sotilaallisten uhkien kehittäminen on ollut yksi Washingtonin menestyneimmistä kasvualoista jo pitkään. Kohonneen uhka-arvion tarkoituksena on kasvattaa sotilaallista talousarviota. Veronmaksajien rahojen tuhlaaminen valmiuksiin, joita ei todellisuudessa tarvita, on ilmeisin, mutta ei suinkaan ainoa, kustannus. Kuten nykyiset jännitteet Iranin ja Yhdysvaltojen suhteissa osoittavat, uhka-asteen nousu voi johtaa haitallisen sotilasoperaation suunnitteluun, ja joskus jopa itse sotaan.
Jo viikkojen ajan Yhdysvaltojen puolustusministeriö on antanut varoituksia, jonka mukaan Iran aikoisi käyttää Irakin ja Syyrian šiiamilitioita hyökkäämään amerikkalaisjoukkoja vastaan näissä maissa, kirjoittaa Lind. Todisteena tästä on käytetty Iranin vallankumouskaartin ja militioiden välistä viestintää. Lind uskoo, että amerikkalaistiedustelun sieppaamat viestit ovat aitoja, mutta niitä tulkitaan jälleen kerran liioitellun uhka-arvion perspektiivistä.
Jos Yhdysvallat hyökkää Irania vastaan, Iranin ilmeinen vastareaktio on ottaa paikallisia Yhdysvaltojen joukkoja panttivangeiksi. Iranilaiset ovat ilmaisseet tämän avoimesti sanoen: "Viime kerralla [vuonna 1979] meillä oli satoja amerikkalaisia panttivankeja, tällä kertaa heitä on tuhansia". Se olisi lupaava vastatoimi siitä syystä, että Yhdysvalloilla itsellään ei ole valmiita vastatoimia. Lind sanoo, että vuonna 1979 hallinto oli avuton ja epäonnistui panttivankien pelastusyrityksessä. Lind toivoo, että presidentti Trump kysyisi Pentagonilta, miten toimia tänä päivänä vastaavassa tilanteessa. Lind epäilee, ettei Trump saisi rauhoittavaa vastausta kysymykseensä.
Mitä nämä siepatut viestit vallankumouskaartin ja militioiden välillä sitten käsittelevät? Lindin mielestä ne on tulkittu hyökkäyksen valmisteluiksi vain siksi, koska niin puolustusministeriö aina tekee: liioittelee uhkaa varmuuden vuoksi, jotta taloudellinen tuki säilyisi yhtä suurena, ellei jopa suurempana, kuin aiempina vuosina.
Yhdysvallat on myös syyttänyt Irania hyökkäyksistä neljää öljytankkeria vastaan Persianlahdella. Hyökkäykset vahingoittivat aluksia upottamatta niitä. Ulkoministeri Mike Pompeo totesi kierossa lausunnossaan, että "vaikuttaa siltä, että on mahdollista Iranin olevan iskujen takana". Tämä on Lindin mielestä totta, mutta hänen mukaansa on myös täysin mahdollista, että alueen muut maat, jotka haluavat sodan Yhdysvaltojen ja Iranin välille, Israel mukaan luettuna, olivat iskujen takana. Kuitenkin vain Iraniin viittaavaa uhka-arviota on kasvatettu.
Kriisin uhka-arvio voi helposti eskaloida tilannetta, arvioi Lind. Se voi tapahtua nyt Iranin kohdalla. Iran yritti lieventää uhkaa poistamalla joitakin "ohjuksia" (luultavasti vain raketteja) vallankumouskaartin käyttämistä pienveneistä. Pentagon ei tullut tässä vastaan mitenkään. Päinvastoin, se pyysi presidentti Trumpia lähettämään alueelle kaksikymmentä tuhatta sotilasta. Lindin mielestä Trump kuitenkin viisaasti supisti lähetettävien joukkojen määrän yhdeksäänsataan sotilaaseen.
Lindin mukaan tässä nähdään, kuinka uhkien arviointi korkeammiksi kuin ne todellisuudessa ovat, voi johtaa sotilaallisesti typeriin toimiin. Iran uhkaa ottaa Yhdysvaltojen joukkoja panttivangiksi. Miten Yhdysvallat vastaa siihen? Lähettämällä lisää amerikkalaisjoukkoja alueelle, ja antamalla Iranille enemmän mahdollisuuksia ottaa panttivankeja. Kuka älyvapaa kenraali Pentagonissa on päättänyt tästä, kysyy Lind ihmetellen.
Suurin osa Washingtonin uhkateollisuudesta on keskittynyt venäläisten ja kiinalaisten "uhkien" luomiseen. Yhdysvaltojen vasallimaana "Venäjän uhka" on Suomessakin esillä joka päivä lehtien sivuilla tai televisiossa. Lindin mielestä tämä ruokkii huonoa strategiaa kahta maata kohtaan, joista pitäisi saada pikemminkin Yhdysvaltojen liittolaisia. Uhka-arvioiden liioittelu on kuitenkin niin syvälle rakennettu koko järjestelmään, että se on läsnä kaikessa, mitä Yhdysvallat tekee. Tarkoittaako alussa mainittu asevoimien uudistaminen tosiaan, että Yhdysvaltojen armeija ja puolustusministeriö voivat lopettaa uhkien paisuttelun? Lind epäilee, että tähän päästään vasta sitten kun rahat loppuvat.
