Amerikkalaisalukset raportoivat joutuneensa pohjoisvietnamilaisten torpedoveneiden hyökkäysten kohteeksi. Myöhemmin on arvioitu, ettei lahdella tapahtunut mitään hyökkäystä, vaan Yhdysvallat keksi koko välikohtauksen, jonka seurauksena kongressi antoi Tonkininlahden päätöslauselmalla presidentti Johnsonille valtuudet osallistua Vietnamin sotaan.
Tämän jälkeen Yhdysvallat on tehtaillut kaikenlaisia tekosyitä, joilla se on perustellut sotatoimiaan ja vallanvaihto-operaatioitaan. Irakin olemattomista joukkotuhoaseista edettiin Syyrian kemiallisten aseiden käyttöön ja nyt tankkeri-iskuihin, joista halutaan syyttää lännen hegemoniaa vastustavaa Irania. Omaninlahden tapauksessa ei onneksi tarvitse luottaa vain amerikkalaisiin lähteisiin, vaan jopa toisen tankkerin japanilainen varustamo on kiistänyt väitteet "torpedoiskusta", perustaen tietonsa laivan miehistön kokemuksiin. Trumpin hallinto tietysti jatkaa valehtelua kiusallisista faktoista välittämättä.
Iskujen seurauksena öljyn hinta kääntyi voimakkaaseen nousuun; Yhdysvallat hyötyi tästä taloudellisesti. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään, etteikö Washingtonin tarkoitus olisi saada myös Iran epävakautettua ja nykyinen hallinto kaadettua. Kuten amerikkalaiskenraali Wesley Clark jo vuosia sitten paljasti, Bushin hallinnon vastaus syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin oli päätös tuhota Irak, Syyria, Libanon, Libya, Somalia, Sudan ja Iran. Muihin listalla oleviin maihin on jo hyökätty ja nyt on Iranin vuoro, elleivät muut maat, kuten Venäjä ja Kiina, uskalla voimallisemmin puuttua asiaan.
Kiina on jo samanlaisen epävakauttamiskampanjan kohde Iranin, Venäjän, Venezuelan ja monen muun maan ohella. Ne kaikki ovat uskaltaneet vastustaa amerikkalaista "borgia", eivätkä ole suostuneet "assimiloitumaan" lännen "liberaalin demokratian" matriisiin. Trumpin hallinnon aggressiivisesta käytöksestä on ollut se hyöty, ettei Kiinalla ole enää mitään illuusioita kaaoksen imperiumin pyrkimysten suhteen. Tankkeri-iskujen jälkeen Xi Jinping tapasi Iranin presidentti Hassan Rouhanin Kirgisiassa, ja ilmaisi halunsa kehittää edelleen Kiinan ja Iranin strategista liittolaisuutta.
