Kommentoin Kultaranta-keskusteluja viime vuonna, joten toistetaan kaavaa, vaikka keskustelu ei taaskaan kovin kiinnostavaa kuultavaa ollutkaan. Läsnä ei ollut tietenkään ainuttakaan lännen liberaalin demokratian arvostelijaa, vaan kaikki keskustelijat olivat enemmän tai vähemmän saman järjestelmän puolestapuhujia. Jussi Halla-aho oli sentään edes hieman oikeilla jäljillä.
Sunnuntaina Niinistön vieraana Kultarannassa oli Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier. Molemmat presidentit yrittivät epätoivoisesti korostaa EU:n yhtenäisyyttä, joka on rakoillut monin tavoin viime vuosina. Steinmeierille Britannian brexit on "painajainen", mutta hän tiedosti sentään jo sen, että maailman poliittinen ja taloudellinen keskus siirtyy entistä enemmän pois Euroopasta. Vanhan, läntisen maailmanjärjestyksen tukipilareita haastetaan koko ajan, Steinmeier sanoi.
Steinmeierin mukaan Venäjä on "kääntymässä enemmän sisäänpäin". Olisiko pikemminkin niin, että Washingtonin on annettu rikkoa EU:n suhteita Venäjään pakotepolitiikalla, kuten Ukrainan miehityksen jälkeen tapahtui? Steinmeierin mukaan Kiina taas "lähentyy [Eurooppaa] ja menee kauemmaksi yhtä aikaa". Ehkä Kiinaa ei kiinnosta kopioida lännen kulttuuriliberalismia, vaan kehittyä omaan suuntaansa? Kiina ja Venäjä ovat molemmat Saksalle tärkeitä kauppakumppaneita, mutta miten nämä suhteet kehittyvät tulevaisuudessa? Mainitsematta jäi tietysti Yhdysvaltojen yritykset epävakauttaa Venäjää ja Kiinaa; sellaisesta ei voi ääneen puhua.
Sauli Niinistö sai tilaisuuden lobata sekä EU:n yhteistä armeijaa että Suomen potentiaalista Nato-jäsenyyttä turvallisuuspoliittisella kysymyksellään. Tähän Steinmeier ei vastannut suoraan, joten kuulijalle jäi kuva, että Natoon kuulumaton EU-Suomi ei saisi apua hädän hetkellä. Kuten joku on fiksusti keksinyt sanoa, Nato on jo Suomessa, vaikka Suomi ei ole Natossa. Pahimmat natohaukat eivät tietenkään ole tyytyväisiä Niinistön lausuntoihin.
Maanantaiaamuna pidetyssä keskustelussa mietittiin aivan turhaan, voisiko Suomella olla rooli "eurooppalaisen turvallisuuden tekijänä". Suomella voi olla ensisijaisesti rooli vain suomalaisen turvallisuuden rakentajana, mutta ilmeisesti Suomen puolustaminen ei riitä kansainvälistyneelle eliitillemme. Kummallista, kuinka pienen maan politiikassa on mukana henkilöitä, joilla on näin epärealistisia kuvitelmia Suomen asemasta Euroopassa ja maailmanpolitiikassa.
Myös Antti Rinne toi julki hybrististä ajatteluaan antamalla ymmärtää, että Suomesta voisi tulla johtava toimija ilmastopoliittisella saralla. Sana "ilmasto" toistui Rinteen puheissa lukuisia kertoja, aivan kuten hallitusohjelmassakin. Euroopan rajat Rinne haluaisi pitää tulijoille avoimina vastaisuudessakin, ja Afrikkaan pitäisi lähettää lisää rahaa. Toivottavasti se menee edes oikeaan paikkaan?
Iltapäivällä pidetyssä päätösistunnossa pohdittiin demokratian kestokykyä poliittisessa murroksessa. Jälleen harhainen lähtöoletus tuntui olevan se, että länsimainen liberaali demokratia on se ainoa ja paras ideologia ja järjestelmä. Demarien atlantistisiiven johtohahmo, Liisa Jaakonsaari, puhui "globaalista demokratiasta", joka on "kriisissä" (ilmeisesti Trumpin, populistien yms. takia?). Tämän takia elämme Jaakonsaaren mielestä "synkkää aikaa": poliittinen järjestelmä pirstaloituu ja YK:kin on heikentynyt. Ettei olisikin niin, että lännen kilpailevat toimijat, kuten Kiina, ottavat seuraavaksi vetovastuun globalisaatiosta?
Perussuomalaisten Jussi Halla-aho oli myös kutsuttu Kultarantaan. Halla-ahon mielestä demokratia on kriisissä, koska "demokraattisten vaalien lopputulosta ei kunnioiteta" ja sananvapauskin on heikoissa kantimissa. Halla-ahon mukaan Euroopassa vallitsee yhä "liberaalin ajattelun hegemonia", jossa kansallismieliset poliittiset vastustajat joutuvat keskustaoikeiston ja- vasemmiston demonisoimiksi.
Iltapäivällä keskustaveteraani Seppo Kääriäinen kuitenkin väitti, että nykypäivänä "mikä tahansa puolue voi nousta hallitukseen". Näin Kultarannassa.
